Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Erä

Metsästäjäliitto täyttää tänään 100 vuotta – liiton alkutaipaleella riistasta haettiin ruuanjatketta ja turkiksista taloudellista hyötyä

Kun liitto perustettiin, tavoitteena oli luoda järjestystä jahtimaille, edistää metsästyslakien kunnioitusta ja hyviä metsästystapoja sekä valistaa metsästäjiä riistanhoidon tärkeydestä.
Suomen Metsästysmuseo
Kimmo ja Osmo Tiililä esittelevät Pälkänevedeltä saamaansa sorsasaalista 1920-luvun alussa.

Lain kirjain metsästysajoista tai -menetelmistä ei paljon painanut 1800-luvun Suomessa, kun rahvas hankki lisä­särvintä pöytään metsästämällä. Kesää ja alkusyksyä pidettiin otollisimpina pyyntiaikoina, eläinten lisääntymisrauhaa ei kunnioitettu.

Vuoden 1860 tienoilla suomalaisia oli noin 1,6 miljoonaa ja 1900-luvun puolelle tultaessa jo lähes kolme miljoonaa. Metsästyspaine kasvoi ja huoli hyötyeläinten tulevaisuudesta alkoi kaihertaa mieliä.

Lähde tiiviille aikamatkalle Suomen Metsästäjäliiton 100-vuotiselle taipaleelle.

1920-luku

Vuonna 1865 perustettiin Suomen ensimmäinen metsästysseura Suomen Metsästysyhdistys, Finska Jagtförening. Perustajat olivat pääosin ruotsinkielisiä herrasmetsästäjiä.

Vuonna 1921 huhtikuun 24. päivänä yhdistys kutsui metsästysseuroja Helsingin Seurahuoneelle. Tässä kokouksessa perustettiin Suomen Yleinen Metsästäjäliitto – Finlands Allmänna Jägarförbund r.y.

Liiton tavoitteena oli luoda järjestystä jahtimaille, edistää metsästyslakien kunnioitusta ja hyviä metsästystapoja sekä valistaa metsästäjiä riistanhoidon tärkeydestä.

Tärkein riistaeläin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla oli orava, niitä pyydettiin parhaimpina vuosina yli kaksi miljoonaa. Hirviä ei juuri ollut, ja jäljelle jääneet rauhoitettiin metsästykseltä kymmeneksi vuodeksi vuonna 1923.

1930-luku

Vuoden 1930 alussa liittoon kuului 28 jäsenseuraa ja tuhat jäsentä. Omaa lehteä ei ollut, mutta liiton äänenkannattaja oli Metsästys ja Kalastus -lehti, joka julkaisi liiton tiedon­antoja.

Liiton ensimmäinen suuri edunvalvontatehtävä oli metsästyslain uudistuksen valmistelu. Laki astui voimaan vuonna 1934.

Vieraslajien siirtoistutukset elivät kulta-aikaansa. Merkittävimpänä operaationa voinee pitää valkohäntäpeurojen siirtoa Pohjois-Amerikasta Suomeen. Metsästäjäliitto oli vastaanottava osapuoli. Ensimmäinen siirto tehtiin vuonna 1934 ja toinen 1948.

Hirven rauhoitus päättyi vuonna 1933. Kannan kooksi arvioitiin tuolloin noin 3 500 yksilöä. Orava rauhoitettiin vuosiksi 1929–1932 ja 1935–1937. Oravakanta säilyi ja pyynti sai jatkua.

1940-luku

Sodan ajaksi metsästysseurojen toiminta seisahtui. Luovutetussa Karjalassa ehti talvisotaan mennessä toimia kaikkiaan ainakin 58 metsästysseuraa.

Metsästäjäliitto ja maatalousministeriö perustivat riistantutkimusta harjoittavan Suomen Riistanhoito-Säätiön vuonna 1942. Vuonna 1947 perustettiin komitea, joka valmisteli uutta metsästyslakia, joka hyväksyttiin kuitenkin vasta vuonna 1962.

1950-luku

Vuosikymmen oli metsästysseurojen perustamisen kulta-­aikaa. Perustamisbuumi vahvisti liittoa ja jäsenmäärä kasvoi merkittävästi. Vuosikymmenen lopulla jäseniä oli lähes 40 000.

Nimi lyheni Suomen Metsästäjäliitoksi, ja vuonna 1952 alkoi ilmestyä lehti Metsästäjäliiton tiedotuksia. Lehteä julkaistiin vuodesta 1954 alkaen nimellä Suomen Metsästäjä.

Uutta metsästyslakia valmisteltiin koko 1950-luku. Yleisesti uskottiin, että riistahallintoon kuuluvat viranomaistehtävät tulisivat liiton vastuulle.

Hirvikanta voimistui.

1960-luku

Vuosikymmen alkoi liiton 40-vuotisjuhlilla, joihin tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin osallistui. Uusi metsästyslaki hyväksyttiin vuosikymmenen alussa, ja se tuotti karvaan pettymyksen. Liiton koko tulevaisuus joutui uhanalaiseksi.

Liiton odotettiin muuttuvan uuden lain myötä julkisrahoitteiseksi, metsästysasioita hallinnoivaksi viranomaisorganisaatioksi. Näin ei käynyt, vaan Suomeen perustettiin kokonaan uusi organisaatio, Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ). Sen alaisuuteen tulivat alueelliset riistanhoitopiirit ja kuntakohtaiset riistanhoitoyhdistykset.

Liitto joutui hetkelliseen kriisiin. Jopa oma lehti Suomen Metsästäjä luovutettiin MKJ:lle.

Metsästäjäliiton uusi lehti Urheilumetsästys alkoi ilmestyä vuonna 1965.

Hirvikanta hupeni ja tilanteeseen reagoitiin rauhoituksilla sekä opettelemalla vasaverotusta.

1970-luku

Ihmisten vapaa-aika lisääntyi ja Suomi vaurastui, metsästystä harrastavien määrä kasvoi.

Metsästäjäliiton asema metsästäjien etujärjestönä kehittyi ja MKJ jäi julkisen hallinnon organisaatioksi. Liiton roolia metsästäjien etujärjestönä ei kuitenkaan täysin tunnustettu.

Suhde MKJ:hin oli ongelmallinen, eikä liittoa arvostettu virkamiestenkään piirissä.

Juha K. Kairikko aloitti toiminnanjohtajana vuonna 1973 ja hoiti tehtävää aina vuoteen 2009 asti.

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla. Hirvikannan tiheystavoitteet asetettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976.

1980-luku

Metsästäjäliitto vahvisti asemiaan: sitä alettiin kuunnella tasavertaisena osapuolena, kun eränkäyntiä koskevaa lainsäädäntöä valmisteltiin.

Järjestöt ja metsästyksen sidosryhmät saavuttivat paremman keskusteluyhteyden ja tehtäväkenttien rajat selkiytyivät. Liitto tiivisti yhteyttään MKJ:n lisäksi myös maa- ja metsätalousministeriöön, Maataloustuottajain Keskusliittoon ja Luonnonsuojeluliittoon.

1980-luvun alussa jäseniä oli noin 75 000 ja vuosikymmenen lopussa jo noin 120 000.

Liiton toimisto muutti Helsingistä Riihimäelle vuonna 1987.

1990-luku

Metsästyslakia uudistettiin. Vuonna 1993 voimaan astunut laki on edelleen voimassa, tosin lukuisin muutoksin. Ympäristötietoisuus ja luonnonsuojelu vahvistivat asemiaan vaikuttaen metsästyksen reunaehtoihin.

Kansallisen sääntelyn lisäksi EU-jäsenyys asetti edunvalvonnalle uusia vaatimuksia. Perinteisten sukupuoli­roolien muutokset haastoivat liittoa, sillä naiset alkoivat kiinnostua yhä enemmän metsästyksestä.

Lehtiuudistus toteutettiin vuonna 1995, Urheilumetsästyksestä tuli Jahti.

2000-luku

Metsästäjäliiton tärkeimmäksi tehtäväksi nousi edunvalvonta sekä kansallisesti että Euroopan tasolla. Liitto liittyi Euroopan metsästäjäjärjestön FACE:n jäseneksi.

MT haastatteli vuonna 2006 toiminnanjohtaja Juha K. Kairikkoa, joka täytti 60 vuotta. Kairikko kuvaili haastattelussa suomalaista metsästyskulttuuria hienoksi ja vaalimisen arvoiseksi.

Naturan hän tyrmäsi farssiksi. ”Ympäristöministeriö on toiminut niin, että me metsästäjät tunnemme epäluuloa silloinkin, kun ei ole aihetta”, Kairikko sanoi. Hän kuvaili suurpetopolitiikkaa vialliseksi, kun asioista ei voi päättää kansallisesti.

Panu Hiidenmies aloitti toiminnanjohtajana vuonna 2009.

Hirvikanta hyppäsi vuoden 2000 kanta-arvion mukaan 160 000 eläimeen.

2010-luku

Loppuvuodesta 2016 liiton silloinen puheenjohtaja, MT:n entinen päätoimittaja Lauri Kontro ja hallitus erosivat liittokokouksen epäluottamuslauseen jälkeen.

MT uutisoi epäluottamuksen taustalla olleen pitkään jatkuneet näkemyserot liiton piirien ja hallituksen välillä sekä johtamis- ja työilmapiiriongelmat liiton toimistolla.

Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tuomas Hallenberg. ”Haluamme olla uskottava asiantuntijataho, joka vaikuttaa lainsäädäntötyöhön osaavilla kannanotoilla. Se on tehokkainta vaikuttamistyötä.”

Vuoden 2017 huhtikuussa Hiidenmies jätti toiminnanjohtajan tehtävän ja hänen seuraajakseen valittiin Heli Siitari.

”Ihmiset kyllä kohtaavat, mutta viestinnällä on aivan huikea merkitys. Haasteena on saada kaikki metsästäjät vetämään samasta narusta samaan suuntaan ja miettiä, miten viesti kerrotaan ulospäin”, pohti Siitari vuoden 2019 elokuussa.

Siitari luopui toiminnanjohtajan tehtävästä jo saman vuoden lopulla ja Jaakko Silpola aloitti vuoden 2020 alku­puolella.

Silpolasta metsästysharrastuksessa hyvä yhteistyö maanomistajien kanssa on olennaista.

”Metsästäjät ja maanomistajat näyttäytyvät riista-asioista käytävissä keskusteluissa joskus kahtena vastakkain olevana ryhmänä. On hyvä muistaa, että 40 prosenttia metsästäjistä omistaa myös metsää.”

Lähteinä käytetty muun muassa MT:n arkistoa, Metsästäjäliiton historiikkia, Heikki Lehikoisen Tuo hiisi hirviäsi -kirjaa, Tuija Kirkisen toimittamaa Karjalan Eräperinne -kirjaa ja Jouni Partasen pro gradu -työtä vuodelta 2011 ”Suomen Metsästäjäliiton rooli vuoden 1962 metsästyslain valmistelussa”.

Lue lisää

Metsästäjäliitossa on tällä hetkellä 145 000 jäsentä, enemmän kuin koskaan aiemmin – tavoite on nostaa määrä 175 000 jäseneen vuoden 2022 loppuun mennessä

Avoin jäsenpolitiikka on keino vastata metsästysharrastuksen tulevaisuuden haasteisiin, uskoo sotkamolainen metsästysseura

Vaikeneminen on yllättävän harvoin kultaa

Metsästysharrastus näivettyy käsiin ilman kunnon strategiaa, moittii valtakunnallisen riistaneuvoston entinen puheenjohtaja