Erä

Riistan kieliä voi oppia, mutta hätähousun hommaa se ei ole

Erä 24.07.2018

Äänillä houkuttelu vaatii tietoa, taitoa ja rautaista malttia, kertoo pillittäjätaituri Aki S. Perälä.


Kari Salonen
Aki S. Perälä kiinnostui houkuttelupillityksestä parisenkymmentä vuotta sitten. Viime aikoina hän on opastanut muita pyyntimuodon saloihin.

Uneliaassa kesämetsässä törähtää. Ei sitä sen kauniimmaksi ääneksi voi kuvailla hyvällä tahdollakaan. Mutta ei sitä ole ihmiskorvalle tarkoitettukaan.

Taivassalolainen Aki S. Perälä on houkuttelupillityksen taituri. Se eroaa periaatteeltaan tavanomaisesta metsästyksestä. "Yleensä metsästyksessä ajetaan tai ahdistetaan eläintä. Pillityksessä se on toisinpäin, pyritään eläimen ehdoilla ja oveluudella saada se tulemaan meidän luokse", Perälä kertoo.

Hän näkee houkuttelumetsästyksessä muitakin hyviä puolia: Eläin pyritään tuomaan esiin niin, että laukaus on hyvä, ja tilanne on ampujan kannalta rauhallinen.

Eikä välttämättä tarvitse metsäreissulla edes asetta, vaan pillittää voi kuka tahansa – oli metsästyskorttia tai ei.

Perälä on itsekin harjoitellut ilman asetta. Hienointa on, kun kokee onnistumisia ja riista tulee luokse.. "Se on elämys, kun eläin tulee, kun olet itse houkutellut sen eläimen tai linnun."

Siitä houkuttelumetsästys Perälälläkin alkoi – lapsuuden elämyksestä.

Teeriä voi houkutella paikalle niiden kuvilla.

Innokkaana metsämiehen alkuna hän askarteli pahvista teeren kuvan, väritti sen tusseilla ja kävi lyömässä sen rautanaulalla mäntyyn kiinni. Lähellä oli riihi, jossa säilytettiin lehmille ruokaa. Kun sitten isä oli seuraavana aamuna hakemassa apetta, teeri oli pyrähtänyt lentoon riiheltä. ”Se oli eräänlainen herääminen, että nämähän toimii nämä konstit”, hän sanoo ja nauraa.

Hänen suvussaan on viihdytty metsällä, ja Perälä on ollut pikkupojasta asti isänsä ja veljiensä mukana. Metsästäjätutkinnon hän suoritti 10-vuotiaana.

Pillitys tuli hänen elämäänsä 2000-luvun taitteessa, kun hän sattui näkemään siitä videoita. Pian olivat ensimmäiset pillit postitettu Yhdysvalloista ja siitä alkoi kova treenaus, välillä tuntejakin päivässä. "Nämähän ovat soittimia. Tämä on sama asia kuin jos ostat kitaran, niin sitten vaan rupeat treenaamaan ja haluat tulla paremmaksi ja nopeammaksi."

Perälä oppi pillityksen salat yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä hänellä ei ollut ohjeita eikä ketään keneltä kysyä. "Minulla meni muistaakseni yli 50 iltaa ennen kuin sain ensimmäisen ketun tulemaan."

Mutta sitten niitä alkoi tulla, ja onnistumisprosentti nousi kohisten. Bravuuria kysyttäessä Perälä vastaa, että ketun pillityksessä hän on "ihan ookoo".

Vastaus haiskahtaa perisuomalaiselta itsensä vähättelyltä. Ketulla on ilmeikäs ja monipuolinen äänimaailma, josta ei vielä tiedetä läheskään kaikkea.

Intensiivinen treeni jatkui myös hänen työssään hanhioppaana Ruotsissa. Siellä hänen oli pieni pakkokin oppia pillittämään hyvin, odotettiinhan retkiltä saalista. Silloin hän puhalsi viisikin tuntia päivässä. Tai ei puhaltanut, vaan pikemminkin hengitti.

"Pilliä ei puhalleta niin kuin kynttilää sammuksiin vaan sen läpi hengitetään", Perälä neuvoo.

Nykyisin harrastuksen aloittaminen ei ole yhtä vaivalloista, vaan perusopin saa helposti vaikkapa netistä. Perälä itsekin opastaa muita tekemillään videoilla. Hän on myös kirjoittanut juttuja ja pitänyt esityksiä houkuttelumetsästyksestä eri puolilla Suomea. "Pillityksen taso on tosi paljon noussut ja on tosi hyviä pillittäjiä."

Tekniikan lisäksi laji vaatii äärimmäistä malttia. "Sinun pitää kyetä olemaan paikallasi käytännössä hievahtamatta, vaikkapa tunnin, ja vaan puhaltamaan." Perälä kertoo.

"Kaikille tämä ei sovi."

Malttia ei tarvita vain pillittäessä, vaan metsässä liikkumiseen pitää suhtautua aivan toisella lailla: hitaasti hiippaillen ja ketään säikyttämättä. "Onnistuminen vaikkapa ketun pillityksessä voi riippua siitä, että jos säikyttää peuran, se voi tehdä ketusta epäilevän, minkä takia se ei tulekaan."

Houkuttelumetsästykseen kuuluu myös alueen tunteminen. Perälä käy paljon tiedustelukäynneillä kartoittamassa aluettaan, ja huomaamaton liikkuminen tuo myös muita hyötyjä.

Silloin näkee paljon sellaista metsän elämää, joka muuten jäisi huomaamatta. Viimeisin yllättävä kohtaaminen hänellä oli pari päivää sitten, kun hän näki ilveksen pään pilkottavan keskeltä ohrapeltoa.

Perälä metsästää kaikkia lajeja ja kaikin välinein, jousesta kivääriin ja haulikkoon. Hänen metsästysideologiassaan mennään luonnon ehdoilla. Sillä hän tarkoittaa, että tärkeämpää kuin saaliin määrä on se, että on ammuttu lajin säilymisen kannalta oikea yksilö.

Tämän vuoden kevätpukkijahdista ei löytynyt hänelle mitään ammuttavaa, vaikka paikka kuhisee kauriita. ”En halua tehdä virhettä, että ammun hyvän yksilön vain sen takia, että haluan ampua, vaan haluan ampua oikeanlaisen”, Perälä kertoo.

”Pyrin pitämään riistakannan elinvoimaisena, koska jos ei ole riistaa, ei ole metsästäjää.”

Eikä onni ole suurissa saaliissa, hän on urallaan huomannut. Välttämättä ei tarvitse edes ampua laukaustakaan. ”Loppupeleissä se onni ei tule määrästä, vaan se tulee siitä, että tulee kuumia tilanteita, onnistumisia."

Hänen vuoden kohokohta on kalkasjahti eli haahkakoiraiden metsästys, joiden pyyntiaika on kaksi viikkoa. Kaukaisilla ulkoluodoilla tapahtuvaa metsästystä hän kuvaa melko vaativaksi. "Se on yllätyksiä täynnä."

Perälällä on kolme tutkintoa eri aloilta. Hän kertoo, että on luonteeltaan ikuinen opiskelija. Päivätyötä hän tekee metsästystarvikkeiden parissa. Tällä hetkellä toiveissa olisi tietää lisää lintujen rengastuksesta ja harjoitella viralliseksi trofee- eli metsästysmuistotuomariksi.

Äänillä houkuttelukin on hänelle eräänlaista opiskelua eläimistä ja niiden käytöksestä, sillä hyväksi pillittäjäksi tuleminen vaatii perehtymistä houkuteltavan eläimen biologiaan ja ympäristöön. Siten se myös pakottaa ottamaan selvää enemmän metsästettävästä lajista.

Houkuttelumetsästys on saanut hänet näkemään yhtäläisyyksiä ihmisten ja muiden nisäkkäiden käyttäytymisessä. ”Paljon peilaan siihen, koska niissä on hyvin samankaltaisia asioita.”

Pillittämisessä häntä kiehtoo se, että lajia ei voi koskaan oppia täysin. "Mitä enemmän tätä tekee, sitä enemmän huomaa, miten vähän osaa."

Se, tuleeko eläin luokse, ei ole koskaan varmaa. "Kyllä se kettu tai sorsa on se mestari ja sitä ollaan heidän opissaan."

Lue myös:

Katso video: Näihin pillinvihellyksiin kettu lankeaa (MT Plus - tilaajille)

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT