Näin rakennat parannellun paarma-ansan – verenhimoiset pörisijät ovat jo lennossa

Arkistokuvassa paarma-ansaa esittelee Riikka Takaneva. Kuva: Johannes Tervo

Paarmat ovat kesän lentävistä ötököistä piinaavimpia, niin ihmiselle kuin eläimellekin. Verenhimoinen naaraspaarma rouhaisee ihmisen vaatteen tai hevosen ötökkäloimen läpi kappaleen ihoa, imaisee verta ja jättää jälkeensä pitkään kirvelevän kohdan. Lisäksi paarman kohde-eläin, myös ihminen, hermostuu jo pelkästä pörinästä ympärillään.

Kauanko tätä varhain alkanutta paarmariesaa oikein pitää tänä vuonna sietää, tutkimusjohtaja Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta?

”Toukokuulla on pari aikaista paarmalajia, jotka lähtevät lämpiminä kausina lentoon. Iso osa Suomen noin 40 paarmalajista on kuitenkin sydänkesän lajistoa. Jos säät pysyvät lämpiminä, lähtevät keskikesän paarmat yhtä aikaa liikkeelle siinä juhannuksen jälkeen tai heinäkuun alussa”, Pohjoismäki kertoo.

Hänellä on kuitenkin lohdullinen tieto paarmainvaasiosta kärsiville: mikäli keskikesä on lämmin ja paarmat kirpoavat lentoon yhtäaikaisesti, jää niiden kausi lyhyeksi.

”Paarman lento on lyhyt. Naaraat kuolevat pois munittuaan. Yksi yksilö elää sen noin kaksi viikkoa, eikä toista polvea samana kesänä enää tule.”

Alueellinen vaihtelu paarmojen esiintyvyydessä on Pohjoismäen mukaan suurta. Hän toteaa, että yleisesti paarmamäärät ovat etelässä ja lounaassa vähentyneet pohjoiseen ja itään verrattuna. Yksi paarmalaji on jopa uhanalainen. Laiduntuhkapaarma elää vain Somerolla Häntälän notkon savisilla, karjan tallaamilla joenrannoilla.

Tutkija toteaa, että paarmoja voi huoleti yrittää torjua myrkyttömillä ansoilla, sillä luonnon monimuotoisuus ei paarman vähenemisestä kärsi. Itse asiassa paarman toukka, joka elää kosteikoissa, syö merkittävän määrä muita hyönteisiä ja selkärangattomia toukka-aikanaan.

Joitakin vuosia sitten hevoslaitumille ilmestyi alassuin roikkumaan ensimmäisiä mustia ämpäreitä, jotka oli sivelty erityisellä paarmaliimalla. Auringossa kuumeneva musta saavi houkuttelee paarmoja, jotka luulevat ämpäriä saaliikseen ja sen pinnalle laskeutuessaan liimautuvatkin siihen kiinni.

Monet hevosihmiset kuitenkin turhautuivat tahmeisiin paarma-ansoihin. Ei siksi, etteivät ne olisi hyödyllisiä, vaan koska niiden jatkokäyttö on hankalaa. Siinä vaiheessa, kun liima on täynnä paarmoja, on astian puhdistaminen paarmakiisselistä hankalaa. Usein sanko lentääkin paarmoineen roskalaatikkoon.

Paarma-ansa toimii todistetusti.  Kuva: Johannes Tervo

Vaan eipä hätää: paarma-ansa 2.0 on keksitty ja se on pykälää näppärämpi ja pidempi-ikäisenä ekologisempi!

Näin syntyy paarma-ansa 2.0:

Ota ämpäri ja tee sen pohjaan kaksi reikää ja pujota riittävän mittainen ripustusnaru rei’ istä. Laita sangon päälle musta muovipussi tai sopivankokoinen pala mustasta jätesäkistä. Teippaa muovi napakasti kiinni astiaan niin, että tahmea liima on helpompi levittää ja muovi pysyy kiinni tuulessakin.

Sivele paarmaliima muovin päälle lastalla tai siveltimellä. Ripusta sanko alassuin aurinkoiseen paikkaan esimerkiksi laitumen aidan ulkopuolelle tai sen verran korkealle, etteivät hevoset pääse tekemään läheistä tuttavuutta paarmaliiman kanssa. Paarmaliiman irrottaminen turvasta käy työstä.

Tarkista ansa päivän parin välein ja kun liimassa on enemmän vihulaisia kuin liimapintaa, nyppäise muovi pois sangon päältä ja asenna uusi muovi liimoineen.

Paarma-ansoja on hyvä olla useampia eri puolilla laidunta tai tarhaa. Valitse mieluusti paikka, johon aurinko paistaa koko päivän.

Aloita ansojen virittäminen nyt heti, sillä jos onnekkaasti asennat ansat kosteikoista laidunta kohti lentoon lähtevien paarmojen kulkureiteille, saat eniten saalista ja vähiten puremia.