
Hevosmaailman raja-aitoja kaatamassa Kaivarissa
Seuraavan kerran kun ravit keksitään järjestää Esplanadilla tai Oulun Rotuaarilla, Drancy on jo kokenut konkari. Kuva: Anu LeppänenValokuvaajana joutuu usein pohtimaan, miltä raviurheilu kirjaimellisesti näyttää niin lajin sisällä kuin erityisesti sen ulkopuolella.
Lajia tuntemattomille joutuu suorastaan kiusallisen usein selittämään miksi piiskat viuhuvat loppusuoralla ja onko kyse vain rahan perässä juoksemisesta. On helppo ajatella, että kyllä raviurheilun harrastajat ja ammattilaiset tietävät mitä hevosten eteen tehdään, mutta mikäli haluamme lisää ihmisiä lajin pariin, on syytä avata tallinovia ulospäin ja kertoa asiasta muillekin. Nyt oli loistava tilaisuus. Viikonloppuna Kaivarissa tuli iloinen ja ylpeä olo.
Ennenkokemattomat Cityravit
Viimeisen päälle puunatut ravurit sujahtivat 150 metrin matkan kapealla kujalla kylmiä väreitä nostattavan huikeaa vauhtia. Hevoset käyttäytyivät käsittämättömän hienosti oudossa ja epätavallisessa ympäristössä. Tehtävä ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja vaati kuskeilta hyviä hermoja: ensin tiukka volttaus, alku ylämäkeä ja siitä täydessä vauhdissa loivaan alamäkeen ja lopuksi äkkiä liinat kiinni ennen kuin valjakko tärähtää Kaivohuoneen terassille.
Ihmeellistä kyllä, koko viikonloppu sujui ilman suurempia onnettomuuksia. Ihmisten ja eläinten muodostamassa suurtapahtumassa on totisesti miljoona muuttujaa, varsinkin kun suuri osa yleisöstä oli lapsia, joille oli kasvanut keppihevonen käteen.
Kuskit hymyilivät ja tuulettivat hallitun tyylikkäästi voittojaan. Ilmassa oli suuria tunteita, jotka myös näkyivät ja välittyivät katsojille niin eleissä kuin haastatteluissa. Aina yhtä ihastuttavat ponivaljakot suoriutuivat mallikkaasti esitellen omaa lajiaan kilpailuissa ja esityksissä samoin kuin monté-ratsukot. Juontaja Lauri Hyvönen yhdessä ratsastuspuolelta tutun Teemu Ahteen kanssa avasivat kaikkia lajeja aurinkoisesta säästä nauttineelle yleisölle elävästi ja innostavasti.
Meren rannalla saunonut Hevillä-ravuri herätti rajat ylittävää kiinnostusta ja toi esiin yhtä hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen lukuisista tavoista. Komeat siitosoriit Erikasson ja Sipori saivat kännykkäkamerat äkkiä esiin. Expossa riitti monenlaista purkkia ja purnukkaa, loimea ja suojaa, jokaiselle jotakin.
Vierasblogissa Elina Hirvonen pohtii suuren yleisön tavoittamista viestinnän ja markkinoinnin keinoin. Kuva: Anu LeppänenHevosmaailma pienoiskoossa
Kaltaiselleni hevoslajien sekakäyttäjälle tarjolla oli uskomaton kattaus. Kaivarissa näyttäytyi monta myös harvemmin nähtyä lajia. Kameran linssin läpi tuli katseltua ainakin lännenhevosten salamannopeita spinkäännöksiä, ritariratsastajien ilmassa lenteleviä peitsenpalasia, hillitynhallittuja kouluratsastusesityksiä, lasten Jerusalemin suutari-leikkiä hurmaavine satuhahmoineen ja matkaratsujen huolellisesti rakennettua lajinäytöstä, suomenhevosta ja historiaa kunnioittavat perinneratsukoita ja monen monta muuta esitystä.
Eniten jännitti kuinka itselleni läheiset islanninhevoset suoriutuvat passijuoksukisasta. Ratsukot selvisivät hienosti urakasta! Passijuoksu on vielä melko tuntematon laji Suomessa ja islanninhevoset tunnetaan lähinnä töltistä. Liitopassi eli ravikieleksi käännettynä peitsi on parhaimmillaan reteää ja vauhdikasta menoa. Islannissa vauhdikas passijuoksu räjäyttää kisakatsomon ja meteliä riittää kun parhaat ratsukot hurauttavat menemään hurjan kannustuksen saattelemana.
Hämmästyttävintä oli seurata vapaaehtoisten ja toimihenkilöiden saumatonta toimintaa. Hupsista keikkaa, ravirata oli muuttunut esteratsastusareenaksi ja simsalabim kaikki tavara hävisi sunnuntaina!
Hevoset saavat ihmiset tekemään ihmeellisiä asioita. Hevosista on moneksi.
Lisää kuvia ja videoita www.hevosetkaivarissa.fi ja Facebook Hevoset Kaivarissa ja Ravinetti
Anu Leppänen
Kirjoittaja on Ravinetin freelancevalokuvaaja, joka on harrastanut raviurheilua ja ratsastelua lähes koko ikänsä. Nettisivut www.anuilonanphoto.com
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


