Punkkitarkastukset rutiiniksi myös hevoselle

Punkinpuremasta voi myös hevoseen tarttua borrelioosi tai anaplasmoosi. Alueilla, joilla esiintyy paljon punkkeja, hevonen on syytä tarkistaa läpikotaisin päivittäin, niittää korkeat heinikot ja käyttää hyönteiskarkotteita hevosille.  Kuva: Kati Susi

Porvoolainen Laura Niemi löysi sattumalta nuorelta ruunaltaan punkin hännän alta. Sen jälkeen päivittäinen punkkitarkastus on ollut rutiinia.

”Harjasin normaalisti hevosta ja nostin sen häntää. Jonkin verran verta imenyt punkki löytyi takakannikoiden välistä ohutkarvaiselta alueelta”, Niemi sanoo.

Niemi kummasteli, miten punkki oli kiivennyt niin ylös hevosen jalkaa pitkin. Punkin poistamisen jälkeen hän on tarkistanut hevosensa kauttaaltaan päivittäin, mutta uusia punkkeja ei ole löytynyt.

”Ei aihetta hysteriaan, sillä punkkivälitteiset taudit hevosilla ovat tietääkseni harvinaisia”, hän toteaa.

Hevosen säännöllinen punkkitarkastus ja löydettyjen punkkien poistaminen auttaa ehkäisemään punkkien levittämiä tauteja. Lisäksi korkeiden heinikoiden niittäminen hevosen oleskelualueilta sekä hyönteiskarkotteiden käyttäminen hevoselle saavat punkit vaihtamaan maisemaa.

Osa punkeista voi kantaa joko Anaplasma phagocytophilum- tai Borrelia burgdorferi-bakteeria. Anaplasmoosin ja borrelioosin oireet hevosella eroavat toisistaan.

Anaplasmoosiin sairastuneelle hevoselle nousee korkea kuume ja sen vointi sekä ruokahalu alenevat äkisti. Lisäksi hevosen jalat saattavat turvotella ja se saattaa liikkuessaan horjahdella. Toisinaan oireena on myös suun ja silmäluomien sisäpintojen keltaisuus.

Borrelioosin oireet taas ovat hevosella − kuten muillakin nisäkkäillä − monimuotoisia ja joillakin yksilöillä jopa huomaamattomia. Jäykkyys, jalasta toiseen siirtyvä ontuma, jalkojen turpoaminen ja useamman nivelen tulehdus voivat viitata borrelioosiin hevosella.

Lisäksi borrelioosiin sairastunut hevonen voi olla vastahakoinen työskentelemään ja ajoittain apaattinen. Borrelioosin oireina mainitaan myös hermosto-oireet, uveiitti ja normaalia hieman korkeampi lämpö.

Anaplasmoosi-diagnoosi tehdään taudin akuutissa vaiheessa verinäytteestä. Akuutin vaiheen jälkeen diagnostiikka perustuu vasta-ainetason nousuun. Hoitona hevonen saa oksitetrasykliini-antibioottia. Anaplasmoosin aiheuttava bakteeri voi sairastuttaa useita eläinlajeja ja ihmisiä.

Borrelioosin toteaminen saattaa olla hitaampaa kuin anaplasmoosin, sillä sairastuneen yksilön vasta-ainetason nouseminen kestää yleensä kuukausia ja borrelian vasta-aineet saadaan todettua usein vasta sairauden myöhäisvaiheessa.

Ensisijaisesti eläinlääkäri sulkee borrelioosia epäillessään pois muut mahdolliset oireiden aiheuttajat ja selvittää punkkialtistuksen mahdollisuuden. Myös borrelioosiin hoitona on antibioottilääkitys.

Borrelioosin ja anaplasmoosiin esiintyvyydestä hevosilla ei ole tarkkaa tilastointia, sillä sairaudet eivät kuulu lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin.

Eläinlääkärilehden artikkeli anaplasmoosista