Jos puhuja sanoo "suuli", hänellä on todennäköisesti kytkös tiettyyn alueeseen – laaja murresanasto syntyi aikana, jolloin pysyttiin pienissä piireissä - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Jos puhuja sanoo "suuli", hänellä on todennäköisesti kytkös tiettyyn alueeseen – laaja murresanasto syntyi aikana, jolloin pysyttiin pienissä piireissä

Suomen murteiden kartoitus alkoi 1800-luvulla, ja työ vie vielä vuosikymmeniä.
Jussi Sauramo
Suuli on yksi esimerkki murresanasta, joka esiintyy vain tietyllä maantieteellisellä alueella. Tämä suuli katselee kulkijoita Säkylän Köyliössä Voitoisten kylässä.

Suomen maatilojen pihapiirit ovat täynnä erilaisia lämmittämättömiä varastorakennuksia, ja rakennuksia on siunattu mitä moninaisemmilla nimillä. Jopa samanlaisia rakennuksia saatetaan kutsua kymmenillä eri nimillä ympäri maan, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) sanakirjaosaston erityisasiantuntija Riikka Tervonen.

"Maatalousyhteiskunnan aikaan on pysytty suhteellisen pienissä piireissä rajallisella alueella. Siksi samalle asialle on syntynyt erilaisia nimiä. Toki jotkin sanat ovat levinneet laajalle, esimerkiksi liitereistä puhutaan koko maassa."

Suuli on yksi esimerkki sanasta, joka esiintyy vain tietyllä maantieteellisellä alueella.

Koska Suomen murteiden sanakirjan toimittaminen on edennyt vasta L-kirjaimeen, suulista ei ole vielä sanakirjamääritelmää. Kun Tervonen tekee suuli-sanasta haun murteiden sana-arkistoon, suurin osa osumista sijoittuu nykyisen Satakunnan maakunnan alueelle.

"Suuli on lainasana ruotsin skjul-sanasta, joten on ymmärrettävää, että sana esiintyy alueella, joka on aikanaan ollut ruotsin kielen vaikutuspiirissä."

Suomen murteiden sana-arkiston perusteella suulin sanakirjamerkitys voisi Tervosen mukaan olla esimerkiksi "lautarakenteinen suurehko lato, vaja tms. varastorakennus”. Murrearkiston suuli-sanalapuissa mainitaan esimerkiksi, että suulit ovat lautaseinäisiä ja että suulit ovat yleensä suurempia kuin hirsiseinäiset ladot.

Etenkin vähäpätöisten rakennusten nimissä vaihtelevuus on runsasta, Tervonen huomauttaa. Pihan perän tuulenpieksämälle rakennukselle on usein annettu kuvaileva ja vähättelevä nimi.

Osa sanoista tunnetaan jopa vain yhdessä kylässä, mutta tarkemmalla tarkastelulla selviää, että sana esiintyy naapurikylissä hieman erilaisena.

Esimerkiksi sana "koppuli" esiintyy Suomen murteiden sanakirjan mukaan vain pienellä alueella Etelä-Karjalassa. Samankaltaisia pientä harvaseinäistä tai hataraa ulkorakennusta, latoa, vajaa tai katosta tarkoittavia sanoja on kuitenkin lukuisia: on koppolia, koppuria, köppeliä ja köpperöä.

Heta-Linnea Kovanen
"Suuli" on murresana, joka tunnetaan lähinnä Satakunnassa ja naapurimaakunnissa.

Suomen murresanaston kartoitus on valtava projekti, joka alkoi jo toissa vuosisadalla. Ajatus kansankielen kokoamisesta nousi esiin eri yhteyksissä 1800-luvulla, mutta murresanakirja-ajatuksen isäksi mainitaan usein suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkija E. N. Setälä, joka ehdotti vuonna 1896 kansankielen sanakirjan kokoamista.

Murresanoja kerättiin kahdella tapaa: ensinnäkin lähettämällä kielitieteellisen koulutuksen saaneita stipendiaatteja jututtamaan hyviä murteenpuhujia ja toiseksi pyytämällä harrastajakerääjiä tallentamaan omaa kotimurrettaan sanalipuille.

1970-luvulla aineistoa oli tallessa riittävästi. Suomen murteiden sana-arkiston pääkokoelma koostuu noin 8,5 miljoonasta sanalipusta ja sisältää noin 400 000 eri sanaa.

Suomen murteiden sanakirjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1985. Vuodesta 2012 alkaen sanakirjaa on julkaistu verkossa. Sanakirja sisältää nykyisellään aakkosvälin A–L, jossa on 178 500 hakusanaa.

Kolmannella vuosisadalla jatkuva murretyö saadaan Tervosen mukaan mahdollisesti muutamassa vuosikymmenessä päätökseen.

Jussi Sauramo
Suuli Euran Kiukaisissa Harolan kylässä.

Tervonen kyselee Kotuksen Sanastaja 2020 -blogissa säännöllisin väliajoin nykyaikana käytössä olevista tietyn aihepiirin murresanoista. Toukokuussa hän kyseli kansanomaisia nimityksiä kylmille varastorakennuksille.

Vastauksissa vilisi latoja, vajoja, aittoja ja liitereitä sekä kuureja, puoreja, liivereitä, saraneita ja suuleja.

Tervosesta on kiehtovaa, miten hyvin arkinen murresanasto on säilynyt, vaikka murteet ovat tasoittuneet ja elämäntapa muuttunut hurjasti niistä ajoista, jolloin murrearkiston sanoja kerättiin.

"Harva saa elantonsa maataloudesta, kaikille vanhoille rakennuksille ei ole käyttöä eikä omalla pihalla ole välttämättä yhtään piharakennusta, mutta silti ne oman tai suvun alueen sanat ovat hallussa."

Suomen murteiden sanakirjaan voi tutustua osoitteessa kaino.kotus.fi/sms

Lähteenä käytetty Suomen murteiden sanakirjaan liittyviä artikkeleita Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.

Jussi Sauramo
Elämää nähnyt suuli Ulvilassa Lattomerentiellä.

Lue lisää

Kelan puherobotin kanssa voi kohta huastella savoksi tai asioira Turun murteella – koneelle vaikeimpia ovat Itä-Suomen ja Lapin murteet

Jurvas ja Markis

"Jokkut om mialuusti tiäm päällä": Reissumies dallaa maakuntiin yhdeksällä murteella

Video: Näin sähköpyörätesti tehtiin – osaa testaajista piti houkutella pois kesantopellolta