Anna-Carita Alho työllistää itsensä alalla, jota ei voi opiskella missään ja jonka työvälineet täytyy valmistaa itse – työt seuraavat toisen polven köydenpunojaa kotiin tervantuoksun muodossa - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Anna-Carita Alho työllistää itsensä alalla, jota ei voi opiskella missään ja jonka työvälineet täytyy valmistaa itse – työt seuraavat toisen polven köydenpunojaa kotiin tervantuoksun muodossa

Köydenpunojan käsissä syntyy mittatilausköysiä niin kirkontorneihin, kaiteisiin kuin köydenvetoonkin.
Sanne Katainen
10 metrin köyttä varten yrittäjä Anna-Carita Alho asettaa kelkan ja oikean määrän painoja 13,5 metriin. Pitkää käytävää Alho kutsuu köysibaanaksi.

Riittävästi tiiliä painoksi kelkkaan ja kelkka 13,5 metriin, kolme tuhtia mikkojen läpi kelkkaan, oikeanlainen huvu toiseen päähän ja köysirukki päälle. Kuulostaako käsittämättömältä?

Ei yrittäjä Anna-Carita Alhon mielestä. Ulvilan köysipunomon yrittäjä valmistaa kirkon kellotapuliin kymmenmetrisen köyden samalla, kun kertoo työstään.

Yrityksen perusti vuonna 1997 hänen isänsä Juha Alho. Yritys ehti sijaita Satakunnassa ensin Ulvilassa, sitten Kiukaisissa, nykyisen Euran alueella, kunnes yrittäjä laittoi pillit pussiin vuonna 2011.

Vuonna 2016 rakennusmaalari Anna-Carita Alho oli ollut kuusi vuotta kotona lasten kanssa. Hän pohti alanvaihtoa, sillä rakennusalan pitkät työpäivät yhdistettynä pikkulapsiarkeen eivät houkuttaneet.

"Ajattelin ääneen, että raksa ei natsaa enää. Isä kysyi, haluaisinko oppia köydenpunontaa. En voinut kuvitella itseäni yrittäjänä, mutta parin kuukauden hauduttelun jälkeen olin valmis kokeilemaan."

Ulvilan köysipunomo heräsi kuuden vuoden tauon jälkeen eloon vuonna 2017 Nakkilan kutomon vanhoissa tiloissa. Köysiä ei voi punoa ihan missä rakennuksessa tahansa, sillä jo esimerkiksi 10-metrisen köyden punominen vaatii 13 metriä tilaa. Vanhassa, pitkässä kutomon rakennuksessa Alho pystyy punomaan jopa yli 50-metrisiä köysiä esimerkiksi kaideköysiksi.

Alho oli aikoinaan punonut isänsä avustuksella yhden köyden, mutta muuta hän ei alasta tiennyt. Isä alkoi opettaa tytärtään.

"Puolen vuoden perehtymisestä huolimatta olo oli sellainen, kuin olisi lähtenyt soitellen sotaan", Alho kertaa yrittäjäuransa ensiaskelia.

Köydenpunojaksi ei voi kouluttautua missään. Alholla on Suomen ainoa köysipunomo-nimellä toimiva yritys, mutta yrittäjä arvelee, että köydenpunonnan tietotaitoa on Suomessa mahdollisesti noin kahden käden sormilla laskettavalla määrällä ihmisiä.

Monet köydenpunonnassa tarvittavat välineet pitää rakentaa ja veistää itse, sillä niitä ei saa valmiina mistään. Kahden sukupolven Alhojen käsissä köydenpunontaan tarvittavaa välineistöä on syntynyt monenlaisesta kierrätysmateriaalista laudanpätkistä kutomon vanhoihin kärryihin.

Sanne Katainen
Kirkon kellotapulin köyteen tarvitaan kolme tuhtia, eli lankanippua, joista jokaisessa on 11 juuttilankaa. Seinästä alas käännettävien mikkojen naulat erottavat tuhdit.Alho vahtii, että langat kulkevat tasaisesti eikä niissä ole päistäreitä, eli törröttäviä, karkeita kasvikuituja. Köydet valmistuvat yleensä juutista, kuten tämäkin köysi.

Köysille on tarvetta monenlaisissa paikoissa.

"Yritykset tarvitsevat köysiä omiin tuotteisiinsa, ja yksityishenkilöillä on tarvetta terassiköysille, erilaisten alueiden rajaköysille ja sisustusköysille. Hevosala tarvitsee kaikenlaisia köysiä riimuista alkaen. Sitten on vielä kaikenlainen veneilyyn, voimailuun ja kiipeilyyn liittyvä köydentarve."

Alholla ei ole varastossa valmiita köysiä, vaan jokainen köysi syntyy asiakkaan tarpeesta.

Yleensä asiakkaalla on ajatus siitä, mihin köyttä tarvitaan, mutta koska asiakkaat voivat olla mistä päin maata tahansa, Alho ei läheskään aina pääse käymään paikan päällä.

"Käytän aikaa kyselyyn, jotta saan tarkkaan selville paikan, johon köyttä tarvitaan. Minun pitää pystyä kuvittelemaan paikka päässäni, jotta osaan kertoa, mikä köysi olisi sopivin juuri siihen."

Alho punoo köydet juutista, pellavasta, kierrätyspuuvillasta ja muista luonnonkuituisista langoista, joita hän tilaa kotimaiselta tukkurilta.

"On kyllä harmi, ettei kotimaisista materiaaleista tehtyjä lankoja saa mistään. Jos jostain kasvista saa valmistettua lankaa, siitä saa köyden."

Alho käyttää myös lankarullien loput hyödyksi ja tekee niistä tervanarua. Sille on menekkiä erityisesti joulun alla, kun ihmiset intoutuvat tekemään käsitöitä ja askarteluja.

Sanne Katainen
Köysirukki pyörittää tuhteja. "Täällä kannattaa pitää tukka kiinni ja hihat ylhäällä, ettei käy hullusti", Alho kertoo. Paksun köyden lankojen vetämisessä menee enemmän aikaa, mutta toisaalta ohuen köyden valmistuminen kestää kauemmin kuin paksun, sillä ohut köysi kiertyy itsensä ympäri useampia kertoja.

Yrityksen alkuvaiheessa Alho asetti itselleen aikarajan: jos yritys ei kolmen vuoden jälkeen elätä, on syytä keksiä jotain muuta.

Kun kolmen vuoden rajapyykki tuli kohdalle, Alho päätti, että tällä tiellä jatketaan. Sitten iski korona, joka söi keväällä noin puolet yrityksen myynnistä.

"Toisaalta oman jaksamisen kannalta oli ihan hyvä, että oli pakko himmata tahtia."

Koronakevään aikana Alho paimensi ensin kotona poikiensa koulu- ja esikoulupäivät etänä läpi. Iltapäivällä hän ajeli kotoaan Porista poikien kanssa Nakkilaan köysipunomolle.

Tavallisesti Alho työskentelee punomolla yksin ja valmistaa päivässä 1–3 köyttä.

Yksinyrittäjyydessä suurin muutos entiseen on ollut työyhteisön puuttuminen. Jossain vaiheessa hän kyllästyi radion kuunteluun ja on siitä asti kuunnellut äänikirjoja.

Työt seuraavat Alhoa kotiin yhdellä tavalla: tervantuoksuisessa punomossa työskentely on jättänyt häneen jälkensä.

"Vaikka olisin juuri käynyt suihkussa, ihmiset ihmettelevät, mistäs tuo tervantuoksu tulee."

Lue lisää

Mökkitalkkaria aina tarvitaan – ja hänen myös odotetaan osaavan kaiken

Krista Niskanen palasi kotiseudulleen Sotkamoon ja nyt hän työllistää itsensä suunnittelemalla suloisia paperituotteita

Opettaja huolestui poikien lukutaidon heikkenemisestä ja kirjoitti seikkailukirjan, joka etenee kuin tietokonepeli ikään

Citytorppari luo pelin, jossa virtuaalisuistoa voi hoitaa kuin Tamagotchia – taustalla innostus sekä peleihin että elokuviin