Ihmiset & kulttuuri

”Onhan siitä iso apu, kun tietää poliisien asenteen ja kahvihuoneläpän" – Christian Rönnbackan epäillään kertovan dekkareissaan itsestään

Torstaina ilmestynyt Ruska on jo kahdeksas osa Antti Hautalehto -dekkarisarjassa. Porvoolaiskomisario joutuu suojelemaan Lapin kultakentillä kiinalaismiljardöörin seuruetta häikäilemättömiltä palkkasotureilta.
Carolina Husu
Dekkarikirjailija Christian Rönnbacka harrasti useita vuosia paljasjalkajuoksua. Nykyään hän tekee enimmäkseen kävelylenkkejä paljain jaloin. Rönnbackan mukaan hyviä alustoja paljasjalkajuoksuun ovat esimerkiksi musta lämmintä asfaltti ja metsäpolut.

Christian Rönnbacka ei ole dekkarikirjailijana tunnettavuudessa ihan vielä Reijo Mäen ja Jarkko Sipilän luokassa. Viisikymppinen pohjalaisen maitotilan kasvatti on kuitenkin kovassa nosteessa.

Torstaina kauppojen hyllyille tullut Ruska on jo kahdeksas osa Antti Hautalehto -dekkarisarjassa. Miehen esikoinen Operaatio Troijalainen ilmestyi vuonna 2012.

Lapin karuihin erämaamaisemiin sijoittuva Ruska nappasi mukaansa heti ensi sivuilta, ja kirja on luettava yhden illan aikana. Päähenkilö porvoolaiskomisario Antti Hautalehto joutuu suojelemaan Lapin kultakentillä kiinalaismiljardöörin seuruetta häikäilemättömiltä palkkasotureilta.

Koneellinen kullankaivu loppui Lapin Lemmenjoella tänä kesänä. Taustalla on vuonna 2011 voimaan tullut uusi kaivoslaki, jossa siirtymäaikaa annettiin yhdeksän vuotta.

Rönnbackan mukaan nyt oli vihonviimeinen hetki kirjoittaa dekkari kullankaivusta tässä muodossa.

Intohimoisena erämiehenä Rönnbacka on kiertänyt Lapin kultakenttiä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Silloin konekaivu oli vasta tuloillaan ja kultaa jahdattiin pääasiassa lapiolla. Nyt koneiden pysähdyttyä Lapissa palataan lähtöruutuun.

”Minulle tulee ihan tippa linssiin, kun mietin niitä Lemmenjoen vanhoja kullankaivajaäijiä. Melkein kaikki silloin tuntemani ovat jo pukanneet multaa ja ovat Pyrkyrinpalstalla, kuten kullankaivajille varattua osaa Inarin hautausmaalla kutsutaan ”, Rönnbacka sanoo.

Ruska on hyvin kansainvälinen dekkari, jossa keskiössä on kiinalaisen miljardöörin kidnappaustarina. Rönnbacka kiinnostui kiinalaisesta kulttuurista jo 1990-luvun alussa hakiessaan töihin vartijaksi Kiinan suurlähetystöön.

”Kiinassa oli kirjoitettu kieli ja keisarit, kun täällä vielä ravittiin maankuorta. He ovat syystäkin ylpeitä historiastaan. Mietin myös, että tarinasta saisi helposti kansainvälisen toimintaelokuvan aihion. Jos vaikka Renny Harlin nappaisi sen.”

Keravalla asuva Christian Rönnbacka on toiminut 15 vuotta vakuutusetsivänä. Hän on koonnut vakuutusetsivien parhaat tarinat Kävikö käry -tietokirjaansa.

Rönnbackalla on poliisitausta muun muassa keskusrikospoliisissa, ja hänen dekkarinsa ovatkin saaneet kehuja poliisityön kuvauksen todenmukaisuudesta.

Rikossarjoja ja -elokuvia katsoessa häntä ärsyttää yksi yleinen virhe. Ampumakohtauksiin ase on usein unohdettu virittää, joten patruuna ei ole tositilanteessa pesässä.

”Onhan siitä iso apu dekkareita kirjoittaessa, kun tietää poliisien asenteen ja kahvihuoneläpän. Minä olin poliisinakin levoton persoona ja luotin hirvittävän paljon omaan intuitioon.”

Rönnbackan mukaan poliisin työ on muuttunut huomattavasti hänen uransa alkuajoista. Esimerkiksi varoituslaukaukset eivät kuulu enää poliisin voimankäytön oppeihin ja tietotekniikalla on iso rooli rikostutkinnassa.

”Dekkareissa joutuu väistämättä oikomaan todellisuutta. Eivät komisariot juokse oikeasti rosvojen perässä vaan hakkaavat työhuoneessaan pakkokeinoja tietokoneelle, mutta kirjan sankarin on pakko mennä kentälle.”

Christian Rönnbackan lapsuudenkoti on Etelä-Pohjanmaan maakunnan pohjoisin savu. Kotipihan rappusilta näkyy kolmen kunnan, Teerijärven, Pedersören ja Evijärven raja.

Rönnbackan karjatilalla oli parisenkymmentä lypsylehmää. Mies muistaa nylkeneensä päivässä jopa sata kettua enonsa turkistarhalla.

Koulunsa Christian kävi ruotsin kielellä Pedersöressä. Suomen hän opetteli vain korvakuulolla, minkä takia kielioppi ei ole dekkaristin vahvuus.

Juha Vuorinen lohdutti minua sanomalla, että ’tarinankertojat ovat erikseen, ja sitten ovat ihmiset, jotka laittavat pilkut kohdilleen’.”

Kouluvuosinaan Christian luki kirjoja hurjalla tahdilla. Hän piti lukupäiväkirjaa ja sen perusteella ahmi jopa tuhannesta kahteen tuhatta sivua viikossa.

”Kannoin pienestä sivukirjastosta kolmesta kuuteen kirjaa viikossa kotiin, kun talvi-iltaisin Evijärvellä ei ollut muuta tekemistä.”

Nykyään Rönnbacka lukee pelkästään sähkökirjoja BookBeat-palvelun kautta. E-kirjat kulkevat kätevästi miehen mukana, eikä tabletin sininen valo häiritse unensaantia.

Dekkarisarjan päähenkilö Antti Hautalehto on alun perin pohjalainen kuten kirjailijakin. Eteläpohjalaiset dekkarisankarit ovat harvassa, eikä Rönnbackalle tule suoralta kädeltä muita mieleen.

Hautalehto on luonteeltaan suoraselkäinen jääräpää ja toisaalta lukenut mies. Hän menee mielellään jopa oopperaan, ja pystyy sanailemaan yleissivistyksellään.

”Antissa on paljon minua itseäni. Mitä enemmän ihminen lukee ja katsoo ympärilleen, sitä mahtavammaksi maailma muuttuu.”

Myös metsästys- ja ruuanlaittoharrastus yhdistävät kirjailijaa roolihahmoonsa. Hautalehdon kielenkäyttö on pehmentynyt kirja kirjalta.

”Antti kiroilee nykyään hirvittävän vähän, eikä edes aiheesta, mikä harmittaa minua.”

Suomessa ei ole yhtään Hautalehto-sukunimeä, joten kirjailija sai rekisteröityä päähenkilönsä tavaramerkiksi.

Rönnbacka asutti Hautalehdon Porvooseen, koska sinne ei ollut juurikaan sijoitettu dekkareita. Porvoonjoki, ruma poliisitalo ja kaunis vanhakaupunki antavat rikostarinoille hyvän miljöön.

Nykyään innokkaimmat fanit soittavat kirjailijalle ja kyselevät, minne ravintolaan Porvoossa kannattaisi mennä syömään.

Uusimmassa Ruska-kirjassa Hautalehdon parisuhdeongelmat tuovat lisäsyvyyttä dekkariin. Rönnbackaa inhotti laittaa Anttia pulaan, mutta lukijat kyllästyvät, jos kirjasarja junnaa paikallaan.

”Jotkut ovat sanoneet, että minä olen Hautalehto. Paskanmarjat. Ei kukaan kirjailija ole dekkarihahmonsa. Ei Reijo Mäkikään ole Vares. Mutta kai meissä Antin kanssa jotain samaa on.”

Päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtyminen houkuttaisi Rönnbackaa, mutta vielä hän ei ole uskaltanut luopua hyvästä eläkevirasta Fenniassa. Syksyksi Rönnbacka otti kuitenkin kuukauden virkavapaata kirjoittamiseen saatuaan WSOY:n apurahan.

Hohdokkuus on kaukana arkisesta kirjailijan työstä. Inspiraatiota on turha etsiä litkimällä lattea kahvilassa.

”Kirjoitusvarmuus ei tule kuin kirjoittamalla koneen ääressä 12 000 merkkiä päivässä satoi tai paistoi, huvitti tai ei.”

Lue lisää

Christian Rönnbacka ja Lars Candolin päättivät kokeilla rajojaan Thaimaan viidakon sijaan Suomen sisävesillä: "Aggressiivisuus on ensimmäinen reaktio suomalaisen kohdatessa vieraan ihmisen"

Sudet tappoivat metsästyskoiran ja useita kanoja Pieksämäellä – poliisi antoi karkotusmääräyksen

Vasemmistoliiton kansanedustaja on huolissaan syrjäseutujen poliisien riittävyydestä – näkee ristiriidan hallitusohjelman ja palveluiden keskittämisen välillä

Poliisin kaasusumutteen käytöstä Elokapina-mielenosoituksessa aloitetaan esitutkinta