Ihmiset & kulttuuri

Essee: Suomalaiset löysivät maansa uudelleen – korona voi seuraavaksi vaihtaa muuttovirtojen suunnan ja kääntää hintakäyrät päälaelleen

Kun muutos ravistelee, vanhat reitit tukkeutuvat. Uusi reitti voi kuitenkin olla parempi.
Eija Mansikkamäki
Minne polkumme johtaisi, jos saisimme valita ihan vapaasti?

Siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää maailmanmenosta enemmän, järkytyin: osa maapallon ihmisistä näkee syntymästään saakka nälkää eikä opi haluistaan huolimatta koskaan lukemaan tai laskemaan, osa taas syntyy niin hyvien tähtien alla, että voi valita syömisensä, koulunsa ja asuinpaikkansa.

Pidin sitä niin epäreiluna, että aloin miettiä kierrätystä. En sitä tavallista, koska sitä ei ollut vielä keksitty tai osattu nimetä, vaan ihmisten kierrätystä: jokainen määrättäisiin vaihtamaan asuinmaataan sekä jääkaappiaan tai maakuoppaansa säännöllisin välein.

Niin kaikki maailman ihmiset näkisivät vuorollaan nälkää, kokisivat Suomen tai Siperian pakkaset, olisivat hukkua lumeen tai tulviin, menettäisivät suojaavat metsänsä ja elintärkeät peltonsa vahvemmilleen, joutuisivat elättämään itsensä muiden jätteitä myymällä, oppisivat ompelemaan yhtä näppärästi kuin aasialaiset lapset, saisivat maistaa pohjoisten lehmien puhdasta maitoa, juoda purosta ja hengittää ja kulkea vapaasti, kerätä marjoja metsästä, opetella luottamusta viranomaisiin ja seuraavaksi oman käden oikeutta, kuolla saatettuna tai väkivaltaisesti, kuten niin moni muukin juuri siinä maassa.

Olisiko reilua? Minusta oli.

Mietin, olisiko vaihtoaika viikkoja, kuukausia vai vuosia, mutta päätin jättää yksityiskohdat YK:n mietittäviksi ja keskittyä isoihin linjoihin.

Kuten, että muuttaisivatko varakkaat ranskalaiset ensin entisiin tai nykyisiin siirtomaihinsa vai mieluiten paikkoihin, joissa eivät pärjää kielellisesti mitenkään.

Tai kuinka varmistaa, että kaikki todella liikkuvat maailmanpelilaudalla eteenpäin. Tavaroita ja rahaa ei saisi tietenkään mukaansa, joten muuttofirmoja ei tarvittaisi. Alla olisivat maailman malliin omat jalat, aasi, täpötäysi bussinrämä tai jopa juna.

Johtava ajatukseni oli, että näin ihminen oppisi olemaan valittamatta, ajattelemaan muita ja ennen kaikkea jättää sodat sotimatta, koska mikään ei ole kenenkään ja kaikki on kaikkien.

Miksi mietin näitä nyt?

Koska korona.

Tauti toi mieleeni vanhat ajatukseni suursiirtolaisuudesta. Olen kirjoittanut ennen kesää, kesällä ja kesän jälkeen hehkutusta kotimaan matkailusta, neuvonut yrittäjiä tarjoamaan parastaan ja kehottanut kanssasuomalaisiani tutustumaan armaaseen isänmaahan.

Ja kas, niin kävikin. Yrittäjät kertovat jopa lähiseudun asukkaiden ajaneen ensi kertaa elämässään 30 kilometrin päähän kotoaan lomakeitaaseen ja ihmetelleen sen hienoutta. Ja mikä parasta, moni on luvannut tulla uudelleenkin. Hurraa!

Moni vuokrasi ensi kertaa elämässään mökin tai liikkuvan reissupelin. Osa ennakoi tulevaa ostamalla ne ihan omakseen. Osa on ostanut maalta ihan oikean omakoti­talon, sillä niitä saa kaupungeista katsoen edullisesti.

Jos meno jatkuu, koronavirus voi kääntää kaupunkien ja maaseudun hintakäyrät päälaelleen, vaihtaa muutto­virtojen suunnan ja tuoda pikkukuntiin verorahaa. Espoo ei voi enää valittaa elättävänsä muuta maata.

Moni miettii, mahtaisiko viihtyä keskellä metsää, tuulisen meren äärellä, pellon reunassa, pienessä kylässä, tunturissa tai kaupungin sykkeessä. Jos olet vapaa liikkumaan, kokeile!

Lapsena pohdiskelemani pakkosiirtolaisuus olisi nyt vapaaehtoista liikettä Suomi-pelilaudalla, eräänlaista modernia evakkoutta tai jopa nomadiutta eli paimentolaiselämää. Liikkuessa tulee irtauduttua paitsi paikasta myös tavarasta ja parhaassa tapauksessa mietittyä elämää muutenkin uudelleen.

Erilaisia elämänmenoja, murteita, maisemia ja koti­leipomoiden paikallislimppuja ja muuta ihmeteltävää tässä maassa riittää.

Jos et uskalla ostaa unelmiesi asuntoa, ehdota aluksi vuokrausta tai vaihda maisemaa vuodenaikojen mukaan. Elämäntapanuukailijat ovat tunteneet jo pitkään sofacoachingin eli reissaamisen satunnaiselta sohvalta toiselle. Ei hotellia, vaan jonkun olohuone.

Vaki- ja vapaa-ajan asuntoja, airbnb-kämppiä, keskustalukaaleja ja hienoja huviloita on tyhjinä pitkin maata, joten asumista eri puolilla maata voi testata ihan itse. Matalan kynnyksen kokeilua tarjoavat hotellit, joita kaupataan Lapissa etätyöntekijöille ja pääkaupungissa opiskelijoille.

Inarin johtava lääkäri Outi Liisanantti arvelee että kunta kestäisi myös kokonaisten perheiden muuttoliikkeen, sillä terveys- ja koulupalvelut on mitoitettu turistimassojen mukaan.

Yksi toive olisi: elä niin kuin paikalliset ja kohtele heitä niin kuin et olisi lähdössä koskaan pois. Ehkä et lähdekään.

Lue lisää:

Täältä Suomen koronataival alkoi: Ivalon terveyskeskuksesta tuli tammikuussa uutisoinnin hermokeskus – puhelimet kävivät kuumina mutta johtava lääkäri katsoi tuloksia odotellessaan Uuno Turhapuroa

Lue lisää

Selvitys: Suomalaisyritykset eivät halua palata vanhoihin toimintamalleihin enää koronakriisin jälkeen

Ihmeellisen ihana flow iski pitkästä aikaa – silti työtehtäviin uppoutuminen on ollut välillä noloakin

Etätyöryntäys synnytti tietoturvan kannalta kyseenalaisia pikaratkaisuja, ja uudet riskit odottavat jo nurkan takana

MT:n toimitus kokosi viisi yllättävää lomakohdetta kotimaasta – katso reissuvinkit tästä