Ihmiset & kulttuuri

Amorphis on vienyt kalevalametallia maailmalle jo 30 vuotta: "Tämä ei ole korkeakulttuuria, mutta kulttuurivientiä sitäkin enemmän"

"Soittaminen oli 80-luvulla salamyhkäistä ja tiedon haaliminen hankalaa", kertoo Amorphiksen kitaristi, säveltäjä ja perustajajäsen Esa Holopainen.
Sanne Katainen
Esa Holopainen on soittanut kitaraa Amorphiksessa 30 vuotta ja säveltänyt suuren osan biiseistä. Tänä vuonna työn alla on soololevy ja ensi vuonna luvassa on Amorphiksen 14. studiolevy.

Esa Holopainen istuu jakkaralla tapaillen sähkökitaransa kieliä. Rummut, kitarat, bassot, koskettimet ja mikrofonit on mahdutettu yllättävän ahtaaseen, äänieristettyyn tilaan. Vahvistimien syöksemät sadat mustat piuhat risteilevät lattialla.

Täällä, vantaalaisen teollisuusalueen uumenissa, treenaa suomalaisen raskaan musiikin uranuurtaja Amorphis. 30-vuotias yhtye on vienyt suomalaista metallia ja kalevalaista sanomaa maailmalle poikkeuksellisella tarmolla.

Yhtyeen faneista suurin osa asuu Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta kysyntää melodiselle metallille riittää myös Etelä-Amerikassa ja Japanissa. Facebookissa Amorphiksella on liki 400 000 seuraajaa.

Treenikämpällä pistää silmään, ettei siellä ole nuhjaantunutta sohvaa, jääkaappia, tyhjiä kaljatölkkejä, tuhkiksia eikä muuta tyypillistä rekvisiittaa. Vahvistimien päällä tönöttää vain jokunen vesipullo.

Miljöö kertoo ammattimaisuudesta. Kellariin kömmitään soittamaan, ei kaljoittelemaan.

Holopainen on Amorphiksen perustajajäsen ja säveltäjä, joka sai ensimmäisen sähkökitaransa rippilahjaksi.

"Soittaminen oli 80-luvulla salamyhkäistä ja tiedon haaliminen hankalaa. Soittajat olivat opettajien varassa."

Yhdeksi suomalaisista esikuvistaan Holopainen nimeää Peter Lerchen, joka on kouluttanut monta huippukitaristia.

Kysyttäessä koronavuoden kuulumisista Holopainen huokaa syvään. Pandemia vesitti yhtyeen 30-vuotisjuhlavuoden. Tähän mennessä keikkoja on peruttu jo huimat 90.

"Vuosi on ollut odotusta ja pettymyksiä. Tuntuu, että aina, kun jotain saadaan järjestettyä, matto vedetään taas alta."

Vihdoin ilmassa on toiveikkuutta. Lattialla lojuu settilista biiseistä, jotka Amorphiksen on tarkoitus soittaa jo kahdesti siirretyillä juhlakeikoillaan Helsingin Tavastialla. Kolmessa päivässä bändi huhkii kuusi keikkaa, jotta kuulijakunta pysyy riittävän suppeana. Turvavälit varmistetaan väliaidoilla ja yleisölle suositellaan maskeja.

"Se tulee näyttämään todella erikoiselta."

Tapahtuma-alan työntekijöiden kohtelu koronakriisin keskellä harmittaa Holopaista. Hänen mielestään päättäjät eivät ole kuunnelleet riittävästi alan ammattilaisia siitä, miten tapahtumia voitaisiin järjestää turvallisesti.

Keikkojen puuttuminen pistää artistien talouden ahtaalle. Suoratoistopalvelut maksavat muusikoille heikosti. Viidestä miljoonasta kuuntelukerrasta artisti voi Holopaisen mukaan tienata muutaman tonnin.

Lisäksi levy-yhtiöt ovat ajan kuvan mukaisesti kärsimättömiä. Artisteista kiskotaan irti vaikka vain yksi tarttuva biisi, eikä levyntekoon ja kehittymiseen muusikkona uhrata aikaa.

Moni on pohtinut alanvaihtoa. Holopainen itse ei osaa kuvitellakaan tekevänsä muuta.

"Varmaan olisin joku kaupparatsu", hän naurahtaa.

Kitaristi on aikoinaan työskennellyt musiikkitukussa myyjänä ja kouluttautunut hienomekaanikoksi. Niitä hommia hän ei ole paiskinut päivääkään. "Isällä oli optikkoliike ja joskus ajattelin jatkavani sitä."

Amorphis alkoi elättää jäsenensä 2000-luvun puolella. Tahti kiihtyi, kun remmiin saatiin sekä puhtaan laulun että örinän taitava Tomi Joutsen. Vuodet vierivät kiertueilla.

Ensi vuonna luvassa on bändin 14. studiolevyn teko. Myös Holopaisen Silver Lake -nimeä kantava sooloprojekti on nytkähtänyt eteenpäin. Levylle tulee pöytälaatikossa lojuneita sävellyksiä ja vierailevia laulajia. Tyyli on erilainen kuin mollivoittoisella, kaihomielisellä Amorphiksella.

30 vuodessa ehtii ajoittain myös leipääntyä. "Edellisen levyn äänitysten jälkeen ei tehnyt mieli koskea kitaraan."

Poikkeusvuosi on tuonut lepoa ajoittain uuvuttavasta kiertue-elämästä. Holopaisen mukaan kiertuebussissa nukkumiseen tottuu, mutta aikaiset herätykset ja notkuminen lentokentillä rassaavat elimistöä. Epämukavat kiertueolot palkitsee lavan adrenaliiniryöppy.

Puolentoista tunnin keikka vaatii kuntoa. Monen kilon kitara roikkuu olalla ja kuumina loimottavat valot sekä pyrotekniikka nostavat hikikarpalot otsalle.

Viittäkymppiä lähestyvä Holopainen kertoo yrittävänsä elää terveellisesti ja syödä järkevästi.

"Käyn kuntosalilla ja lenkillä suht säännöllisesti. Ylen määrin ei voi bilettää."

Soittaminen on monotonista ja siitä aiheutuu rasitusvammoja, kuten tenniskyynärpää.

Holopainen muuten palautteli kesällä lihasmuistista tennistaitojaan. Ystävä Jarkko Nieminen on lupautunut antamaan muutaman yksityistunnin.

Pitkätukkainen hevihessu saa yleensä tallustella kadulla rauhassa.

"Silloin tällöin jossain Prisman kassalla myyjä haluaa ottaa kanssani selfien."

Sen sijaan metalliväen suosimissa baareissa ja klubeilla Holopaisella voi vierähtää koko ilta fanien tarinoita kuunnellessa.

"Mutta se on oma valinta. En koe tilanteita kiusallisiksi."

Holopainen kokee, että Suomessa arvostetaan metallimusiikkia, vaikka valtamedia harvemmin on kärttämässä haastatteluita tai tekemässä levyarvosteluita.

"Tämä ei ole korkeakulttuuria, mutta kulttuurivientiä sitäkin enemmän."

Amorphiksen sanoituksista huokuvat Kalevala ja muinaiset tarut. Uusimmilla levyillä ne ovat performanssitaiteilija Pekka Kainulaisen käsialaa. Holopaisen mielestä taiteilijan sanoituksia on turha lähteä ylitulkitsemaan.

Holopaisen oma kieli on melodia. Biisit syntyvät pääosin kotona työhuoneessa. Kun ideoita pulppuaa mieleen matkan varrella, mies kaivaa esiin kännykän sanelimen ja "mongertaa" melodioita talteen.

Paitsi pääasiallinen säveltäjä, Holopaisen rooli bändissä on myös yleismiesjantunen. Hän hoitaa mielellään juoksevia asioita ja laulattaa sähköpostia. Amorphiksen alkuaikoina vanhemmat ostivat pojalleen faksin, jolla hän hoiteli asioita yhdysvaltalaisen levy-yhtiön kanssa.

Amorphiksen riveissä on ollut tuulista. Kuudesta jäsenestä alkuperäisiä ovat Holopainen, toinen kitaristi Tomi Koivusaari sekä vuonna 2017 yhtyeeseen palannut Olli-Pekka Laine.

"Nyt meillä on stabiilimpi kokoonpano. Vanhempana osaa ajatella järkevästi, kun nuorempana mentiin tunnepohjalta ja ovet paukkuivat."

Keväällä Amorphiksen on tarkoitus kiertää Eurooppaa Kiteeltä ponnistavan Nightwishin kanssa. Bändien jäsenet ovat hyviä ystäviä keskenään.

Syksyn pimeydessä tallustaville faneilleen Holopainen lähettää terveisiä: "Koittakaa jaksaa, kyllä se kesä tulee taas."

Toivotaan, että myös festivaalit.

Amorphis soittaa Tavastia-klubilla Helsingissä 14.–16.10.

Juttua muokattu 15.10. klo 16.04 lisäämällä alkuperäisjäseniin Olli-Pekka Laine.

Sanne Katainen
Rummut Amorphiksen treenikämpällä.

Esa Holopainen

  • Metalliyhtye Amorphiksen soolokitaristi ja säveltäjä
  • Oli mukana perustamassa Amorphista vuonna 1990.
  • Kotoisin Helsingin Etelä-Haagasta
  • Kaksi lasta: 17-vuotias poika ja 12-vuotias tyttö
  • Holopaisen säveltämiä hittejä: House Of Sleep, Silver Bride ja My Kantele
  • Amorphiksella on 13 studioalbumia. Uusin niistä Queen of time
  • Kahdeksan levyistä on myynyt kultaa (yli 10 000 kappaletta).
  • Emma-palkinto vuoden metallialbumi 2009 (Skyforger) ja Metal Hammer album of the year 2013 (Circle) 

Lue lisää

Euroopan kuluttajakeskukset varoittavat lennonvaraussivustoista – kuluttajaongelmat korostuneet korona-aikana

Belgiassa, Venäjällä ja Ukrainassa rikottiin koronatartuntojen ennätyksiä

IFK Mariehamnin uudet tartunnat saivat puhelimen tuuttaamaan varattua

MT selvitti: Pelko lomittajapulasta ei toteutunut – kotieläintiloille riitti sijaisia koronasta huolimatta