Ihmiset & kulttuuri

Lastenkirjailijaksi sattumalta: Karri Viitalan kirjoittamat saimaannorppa-Mikaelin seikkailut saivat alkunsa piirroksista ja YouTube-videoista

Ihmisten tapojen luominen eläinhahmoille on lappeenrantalaisen Karri Viitalan mielestä kiehtovaa.
Hanna Koikkalainen
Lappeenrantalaisen Pontuksen koulun 3-luokkalaisia opettava Hanna Järvelä on luonut lukuhetkeä varten "nuotiopiirin".

Saimaan vesistöön ja rantamille muodostuu kiehtova satumaailma Mikaelin tarinat -lastenkirjoissa. Niissä sympaattiset eläinhahmot selvittävät mystisiä tapahtumia luonnonhelmassa vesillä ja metsässä.

"Tykkään todella paljon hahmoista, ja siitä, että tarina jatkuu kirjasta toiseen", kertoo lappeenrantalainen Lotta Heikkinen.

Hän on lukenut osan kirjoista monta kertaa. "Joka kerta niistä löytyy jotain uutta, vaikka kirjat ovat aika lyhyitä. Minusta tarinat sopivat luettavaksi aikuisillekin", Heikkinen kertoo.

Hänen suosikkihahmonsa tarinoissa on sorsalapsi Viuhu. "Se muistuttaa minua", Heikkinen hymyilee.

Viidesluokkalainen Heikkinen ehdotti kirjasarjaa luettavaksi myös koulussa. Esitelmäkin on suunnitteilla, mutta se ei ole vielä toteutunut.

Kirjavinkkaus sen sijaan innosti Lappeenrannan Pontuksen koulussa kolmasluokkalaisia opettavan Hanna Järvelän kutsumaan tarinat kirjoittaneen Karri Viitalan koululle vierailemaan.

Aluksi Järvelä luki lapsille pätkän ensimmäistä tarinaa. Lukutuokion päätteeksi oppilaat pääsivät esittämään kirjailijalle kysymyksiä. Kädet nousivat tiuhaan, ja kysymysten määrä yllätti Viitalan.

Etenkin hahmot kiinnostivat lapsia. Miksi juuri eläimiä? Siihen vastaus on helppo.

"On kiehtovaa tehdä niistä ihmisen kaltaisia niin, että ne puhuvat, kävelevät kahdella jalalla ja tekevät asioita käsillä. Ylipäätään tekevät sellaista, mitä ne eivät muuten tee."

Se, miten juuri saimaannorppa, sorsa ja karhu päätyivät päähenkilöiksi, on osin sattumaa. Helpoin valinta oli norppa.

"Oli selvää, että mukana on saimaannorppa, joka on meidän alueemme erikoisuus. Sorsa taas valikoitui mukaan siksi, että niitä harvemmin esiintyy tarinoissa."

Osa hahmoista oli helppoa nimetä, mutta esimerkiksi Viuhun pohdinta vei pidempään, sillä nimen haluttiin kuvaavan sorsan persoonallisuutta.

"Mikael sai nimensä siitä, että se on minun ja kuvittajan kummankin toinen nimi", Viitala paljastaa.

Mikaelin tarinat ovat muodostuneet pitkälti Viitalan päässä. Parhaillaankin siellä muhivat ainekset ainakin kahteen uuteen kirjaan.

Tarina voi alkaa muodostua vaikka vain yhden sanan ympärille. Sellainen sana Viitalalle on ollut esimerkiksi metsänneito. "Kuulin sanan ja jäin pyörittämään sitä päässäni. Muutamassa päivässä sen ympärille muodostui tarina."

Tarina muhii päässä arjen touhuissa ja vahvistuu, kun sitä kertoo ääneen. Viitala myös piirtää kirjan tapahtumia, vaikka varsinaisen kuvituksen tekee hänen ystävänsä Jouni Kuivalainen.

Kirjoittamisen osuus prosessista on Viitalan arvion mukaan vain noin viidennes. Vaikeimmaksi hän nimeää taittamisen ja sommittelun, eli sen miten tekstit ja kuvat sivuille rytmittyvät.

"Teemme aineiston mahdollisimman valmiiksi painolle, sillä siellä tehtävät muutokset tuntuvat pienessä budjetissa rajusti."

Kirjat ovat omakustanteita, joista jokaista osaa on painettu 600–1 000 kappaletta. Myyntipaikkoja on kymmenkunta. Lisäksi kirjaa on joissakin kirjastoissa ja verkkokaupoissa.

Kirjailijan työ ei kokonaan elätä Viitalaa, joka tekee edelleen keikkatöitä aiemmassa työpaikassaan lastensuojelun parissa.

Painetun teoksen julkaiseminen oli hänelle itselleenkin yllätys. Alun perin Mikael seikkaili Viitalan ja Kuivalaisen tekemissä YouTube-videoissa, joiden pohjalta kaksikolle ehdotettiin tarinoiden kokoamista kirjaksi. "Nyt olen iloinen, että uskalsin. Tämä on antanut paljon."

Koulussa vierailleessaan Viitala kuunteli ensi kertaa kirjoittamaansa tarinaa toisen lukemana. "Se oli erikoista. Kuunnellessa miettii väkisinkin, millaisia sanavalintoja on tehnyt, ja olisiko jokin kohta ollut parempi toisin. Ehkä tämän jälkeen uskallan lupautua sitä itsekin lukemaan."

Hanna Koikkalainen
5-luokkalainen Lotta Heikkinen pitää erityisesti Mikaelin tarinoiden hahmoista, varsinkin sorsa Viuhusta. "Se muistuttaa minua."
Lue lisää

Julkinen pieru voi lapsena tuntua maailmanlopulta

Potta-kirjat ja Potter-ilmiö kasvattavat uusia lukijoita

Vaikenemisen pitkä historia – "Taakkasiirtymää sukupolvelta toiselle ei voi täysin pysäyttää"

Lastenkirjat esittelevät metsän ihmeelliset otukset: Tonttuja, peikkoja ja hiisiä