Video: Mitä omenapuun leikkauksessa kannattaa ottaa huomioon? Kevättalvi on otollinen aika tarttua oksasaksiin

Keudan puutarhaopiskelijat leikkaavat omenapuita Saaren kartanon puutarhassa Mäntsälässä. Kuva: Kimmo Haimi

Ylöspäin kasvavat piiskamaiset oksat ovat vesiversoja, jotka kannattaa poistaa leikkaamalla. Kuva: Kimmo Haimi

Kun kevättalven aurinko kutittelee omenapuun kylkeä, on aika suunnata katse kohti sen latvusta. Liian tuuhean omenapuun alaoksat jäävät ilman valoa ja latva karkaa omenia poimivan ulottumattomiin.

Omenapuuta voi leikata joko talven lepokauden aikana tai kesällä täyden lehden aikaan.

Talvella puun muoto on helppo hahmottaa ja leikkauskohtiin tarttuvien sienitautien vaara pienimmillään. Hankikelillä korkeatkin oksat ovat leikkaajan ulottuvilla.

Kesäleikkauksen etuna on, ettei puu haaro sen jälkeen yhtä voimakkaasti kuin talvileikkauksen jäljiltä.

"Omenalajikkeissa on versomisen suhteen eroja", puutarhatuotannon opettaja Maikki Peltola Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudasta kertoo.

"Vanhat lajikkeet, kuten punakaneli, ovat usein voimakaskasvuisia. Jos niitä leikkaa kevättalvella voimakkaasti, ne innostuvat kasvattamaan vesiversoja, jotka joudutaan taas poistamaan seuraavassa leikkauksessa."

Siksi vanhan omenapuun nuorentamiseen kannattaa varata 3-4 vuotta. Hidaskasvuisemmat lajikkeet kestävät leikkausta paremmin.

Kuolleita tai sairaita oksia voi poistaa puusta milloin vain.

"Lumivahingot eivät ole omenapuilla kovin yleisiä, sillä sen puuaines on kovaa. Sen sijaan satovahinkoja voi tulla, kun oksat taipuvat omenoiden painosta. Vahinkojen välttämiseksi ja tasaisempien satojen saamiseksi kannattaa poistaa osa raakileista, jos niitä näyttää tulevan liikaa", Peltola vinkkaa.

Siisti leikkauskohta umpeutuu nopeasti. On tärkeää, että oksankaulus ei vahingoitu leikkauksessa. Kuva: Kimmo Haimi

Leikkauksen tavoitteena on poistaa toisia oksia hankaavat oksat sekä suoraan ylös, alas tai latvan sisään kasvavat oksat. Välineiksi tarvitaan oksasakset, saha ja puukko. Varrelliset oksasakset ulottuvat myös latvaoksiin.

Ensin kannattaa kiertää tarkkaan koko puu ja miettiä, mitkä oksat haluaa tänä talvena poistaa.

Yli seitsemän sentin paksuisten oksien poistossa on suuri tautiriski, joten niitä kannattaa yrittää välttää leikkaamalla puu ajoissa. Ranteen paksuisia oksia saisi poistaa korkeintaan 2-3 vuodessa. Suuria oksia ei kannata poistaa joka vuosi.

Leikkauskohtiin ei saa jättää tappia vaan ne on siistittävä varovaisesti sileiksi.

"Iso oksa kannattaa sahata kahdessa erässä. Kun oksan leikkaa ensin lyhyemmäksi, estetään se että oksan paino repii lopullisen poistokohdan kuoren ja vioittaa puuta. Repeämät paranevat hitaasti", Peltola opastaa.

Kuoren juuressa ovat kuoriharjanne ja oksan kaulus, joiden solukko hoitaa leikkauskohtaa kasvamalla sen umpeen. Oksaa voi vielä sahaamisen jälkeen leikata puukolla varovasti mahdollisimman matalaksi.

Pienet leikkaukset paranevat nopeasti. Puista poistettavat vesiversot tunnistaa siitä, ettei niissä ole pulleita kukkasilmuja, vaan versot ovat suoria ja piiskamaisia.

Oksissa voi olla vesiversojen lisäksi myös lyhyitä kääpiöversoja, joiden kukkasilmut kannattaa säästää jättämällä verso rauhaan.

Kun oksankaulus säästetään, alkaa se kuroa haavaa umpeen. Kuva: Kimmo Haimi

Pulleat kukkasilmut erottavat kasvullisen oksan piiskamaisesta vesiversosta. Kuva: Kimmo Haimi

Vanhan ja villiintyneen omenapuun siistiminen voi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Jos urakka ahdistaa, kannattaa pohtia vanhan puun korvaamista uusilla omenapuilla.

Ammattiviljelmillä puiden kiertoaika on usein vain 15-20 vuotta. Osa uusista lajikkeista tuottaa satoa jo pari vuotta istutuksen jälkeen.

Vaikka leikkauksessa suunnataan katse jo tulevaan satokauteen, on siitä myös välittömiä hyötyjä. Kukkasilmuiset oksat voi ottaa sisälle maljakkoon.

Oksien kukkimista edistää, kun nuppuja sumuttaa ja oksiin leikkaa säännöllisesti uudet imupinnat.