Leena Lehtolaisen uudessa kirjassa tartutaan metsästyskivääriin – pienoisromaania saa vain tänään kaupanpäällisenä

Leena Lehtolaisen kodin lähettyvillä kulkee metsästysporukoita, mutta itse hän ei ole metsälle lähtenyt. Maalla asuminen on kuitenkin muuttanut kirjailijan asenteita metsästämistä kohtaan. Kuva: Kari Salonen

Kevään ensimmäinen sitruunaperhonen lentää pihamaan yli. Kun maa vielä vähän kuivuu, pääsee nurmikolta haravoimaan viime syksyltä jääneet lehdet pois.

Takapihalta kulkee polku suoraan lähimetsään, josta etsimättä löytyvät runsaat marja- ja sieniapajat. Se on hyvä, sillä kirjailija Leena Lehtolainen ei ole varsinaisesti mikään intohimoinen puutarhuri, kasvimaalla kukoistavat lähinnä yrtit. Metsän antimia hän kerää sitäkin mieluummin.

Kevääseen heräilevän luonnon keskellä on vaikea muistaa, että ollaan vain puolen tunnin ajomatkan päässä Espoon Tapiolasta. Lehtolaisen kotitalo Inkoossa sijaitsee metsien ja peltojen syleilyssä, pihan ohi sattumalta kävelevän naapurin kanssa valitellaan yhdessä kuravelliksi muuttunutta hiekkatietä.

"Tämä maisema rauhoittaa mieltä, ei ole liian paljon virikkeitä. Jos ihmisiä vilisisi koko ajan ikkunan edessä, se olisi vähän rasittavaa", toteaa kotonaan työskentelevä kirjailija.

Sisällä Lehtolaisen kotona tunnelma on kuin kesämökillä. Suuren olohuoneen seinät ovat tummaa hirttä, ja ikkunaseinällä on valtava punainen sohva, jonka selkänojalle kissa välillä hyppää kurkkimaan pihapuissa sirkuttavia lintuja.

Itse asiassa talo on aikanaan ollut kesämökki. Se rakennettiin 1970-luvulla Porkkalan alueelle, ja Lehtolainen osti talon miehensä kanssa 18 vuotta sitten. Hirsimökkiä on aikanaan laajennettu suuremmaksi niin että siitä on muodostunut hauskasti mäkeä kipuava kokonaisuus.

Täällä on syntynyt pino monien rakastamia Maria Kallio -dekkareita.

Viime toukokuussa Lehtolainen sai salamyhkäisen kutsun saapua tapaamiseen Kirjakauppaliiton toimitusjohtajan ja varapuheenjohtajan kanssa. Palaverin aiheesta ei hiiskuttu mitään etukäteen.

Tuossa tapaamisessa Lehtolaista pyydettiin kirjoittamaan pienoisromani Kirjan ja ruusun päiväksi. Sitä sitten jaettaisiin huhtikuussa vain yhden päivän ajan kirjakaupoissa muiden kirjaostosten lisukkeena.

"Pienoisromaania ei Suomessa paljoa harrasteta, joten se oli minulle yksi syy lähteä mukaan. Mutta kyllä piti yön tai parin yli nukkua ja miettiä omaa aikataulua."

Salailu jatkui, kun Lehtolainen päätti tarttua haasteeseen. Tammella kirjaprojektista tiesi kaksi ihmistä, Lehtolaisen perheestä vain hänen miehensä. Edes kodista pois muuttaneille pojilleen Lehtolainen ei voinut kertoa kirjasta, ennen kuin asia julkistettiin tammikuussa.

Uudessa Turmanluoti-nimisessä pienoisromaanissa Maria Kallion pasifistina ja sivarina tunnettu mies Antti päättää liittyä metsästysseuraan.

"Mietin mitä Antille kuuluu, kun hän on häilynyt vain varjona taustalla. Aloin pohtia mitähän yllättävää hän voisi tehdä, ja sitten keksin, että Antti alkaa harrastaa metsästystä."

Rentouttavaksi ajateltu harrastus osoittautuukin aivan toisenlaiseksi, kun yksi hirvestäjä kuolee vahinkolaukaukseen.

Vaikka ampumatapaus ei kuulukaan poliisina työskentelevälle Marialle, ei hän voi jättää tutkimuksia täysin rauhaan.

"Perheystävä ehdotti jo vuonna 1996, että Maria tutkisi jotain mihin Antti on sotkeentunut. Jääviyssyistä se oli mahdoton ajatus, mutta nyt hän ei olekaan virallisessa asemassa tutkimusorganisaatiossa."

Leena Lehtolainen ei ole koskaan itse tarttunut metsästyskivääriin, mutta hänen lapsuutensa Outokummussa hirviporukoita ja sorsastajia näkyi paljon. Myös nykyisen kodin lähistöllä kulkee jahtiporukoita, ja onpa Lehtolainen välillä saanut naapuriltaan riistaakin.

"Täytyy myöntää, että välillä olen leikitellyt sillä ajatuksella, että suorittaisin metsästyskortin. Mutta elämä on niin hektistä, että siihen ei ole mahtunut lisää harrastuksia."

Turmanluotia kirjoittaessaan Lehtolainen on haastatellut metsästäjiä ja perehtynyt aiheeseen heidän kokemustensa kautta.

"Maalle muutettuani olen muuttanut asennettani metsästystä kohtaan aika paljon. Riistahan on ekolihaa."

Uudesta kirjastaan Lehtolainen ei ole kuitenkaan kirjoittanut mitään pamflettia, vaikka metsästyksen eettisyyttä pohdiskellaankin Antin ja hänen teini-ikäisen Iida-tyttärensä keskusteluissa.

Tavallaan Turmanluoti juhlistaa Lehtolaisen ja Maria Kallion neljännesvuosisadan mittaista yhteistä taivalta, ensimmäinen Kallio-dekkari ilmestyi nimittäin vuonna 1993.

Tuolloin Lehtolainen ei olisi voinut uskoa luovansa uraa naispoliisista kirjoittamalla, vaikka hänen päässään jo pyörivät parin seuraavan romaanin aihiot.

Vuodesta 1993 lähtien Lehtolainen on julkaissut vähintään yhden kirjan vuodessa. Se vaatii kurinalaista kirjoittamista, keskimäärin noin 5–6 tuntia päivässä.

Tiukka työrytmi sai alkunsa jo ensimmäisen Maria Kallion kirjoittamisen aikoihin. Kun kotona oli pieni lapsi, täytyi jokainen rauhallinen hetki pyhittää kirjoittamiseen. Vuosien varrella työrytmistä tuli rutiini.

"Kun nuorempi poikani lähti armeijaan, minulla oli vähän aikaa sellainen jakso, että haahuilin pitkään aamulla ennen kuin aloitin kirjoittamisen. Sitten illalla kymmenen aikaan tajusin, että olisiko kenties aika lopettaa työnteko. Nyt olen taas päässyt takaisin täpäkämpään rytmiin."

Parissa vuosikymmenessä Maria Kallion elämä on kulkenut Lehtolaisen kirjoissa eteenpäin. Työpaikat ja -toverit ovat hiljalleen vaihtuneet, Kallio on mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta, jotka ovat jo ehtineet kasvaa teini-ikään.

Vaikka Lehtolaisen mielessä on aina ideoita muutamaan seuraavaan kirjaan, ei hän ole piirtänyt päähenkilöidenkään elämänkaarta valmiiksi. Tarina rakentuu kirja kerrallaan.

"En tiedä vielä milloin seuraava Maria Kallio ilmestyy, mutta tiedän jo mitä Marian työkaverille Puupposelle siinä tapahtuu. Katsotaan missä vaiheessa se selviää lukijoille."

Lehtolainen lähtee ideoimaan kirjaa aina aihe edellä. Joskus hän huomaa, että tiettyä teemaa ei voi tarkastella Maria Kallion silmin, joten hän nostaa kirjan päähenkilöksi jonkun muun. Se tuo työhön myös vaihtelua.

"Varmasti olisi tullut kyllästymisen tunne, jos olisin katsellut koko ajan maailmaa Maria Kallion näkökulmasta."

Kirjan ja ruusun päivää vietetään tänään maanantaina 23.4. Lehtolaisen Turmanluoti-kirjan saa yli 120 kirjakaupasta ympäri Suomen kaupanpäällisenä, kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla.