Muinaista mahtia huokuvat rauniot kutittavat mielikuvitusta - Katso jutun lopusta lista kiinnostavista kohteista

Perniön Latokartanonkoski on yksi eteläisen Suomen upeimpia koskia. Alueen erikoisuus on kivestä vuonna 1805 rakennetun myllyn raunio, joka kohoaa näyttävänä monumenttina suoraan kosken villeistä kuohuista. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pyöreälinjaisen silokalliokummun päälle rakennettu majesteetillinen linna kohoaa uhmakkaana vartijana idyllisen maalaismaiseman ylle. 1370-luvulla rakennettu Raaseporin linna on yksi maamme näyttävimpiä rauniokohteita.

Monikerroksinen rauniolinna useine huoneineen, kammioineen ja käytävineen, on kiehtova ja ainutlaatuinen seikkailu ja retkikohde. Raunioiden hämyssä pääsee konkreettisesti kosketuksiin menneisyyden kanssa.

Kun linnaa rakennettiin yli 650 vuotta sitten, oli sen perustana toimiva silokalliotöyräs meren ympäröimä saari. Linnan rakennusaikana vallitsivat levottomat olot. Tummana pilvenä elämänmenon yllä leijuivat jatkuva sisällissodan uhka ja Itämerellä kauhua kylväneet merirosvot.

Linna rakennettiin maastonmuotojen ja meren suojaamalle paikalle ja se muodostui päälinnasta, kolmesta esilinnasta sekä esilinnojen välisestä porttitornista. Linnan ulkopuolella sitä suojasi veteen pystytetty puinen paaluvarustus, joka vaikeutti linnan lähestymistä vesiteitse.

Linnan loisteliain kausi ajoittuu 1400-luvun puoliväliin. Silloin linnaa hallitsivat ja siellä vierailivat monet aikakauden suurmiehistä. Linnan rappio alkoi, kun se hylättiin tarpeettomana 1550-luvulla ja aikansa loisteliaasta rakennuksesta jäivät jäljelle vain arvoitukselliset rauniot.

1370-luvulla rakennetun Raaseporin linnan jäänteet lukeutuvat maamme näyttävimpiin raunioihin. Linna hylättiin 1550-luvulla. Nykyisin rauniot ovat suosittu matkailukohde.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Rauniot – sana tärähtää suomalaiseen suuhun sopivan rouheasti. Jo pelkkä sana on omiaan herättämään mielenkiinnon ja seikkailunjanon. Raunioiden rujossa ulkoasussa on kiehtovaa salaperäisyyttä, joka innoittaa tutustumaan rakennelmien menneisyyteen ja raunioitumiseen johtaneisiin syihin.

Rauniot kuuluvatkin ympäri maailman suosituimpiin käyntikohteisiin ja tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Kukapa ei olisi kuullut tarinoita Kreetan Knossoksen palatsin, Perun Machu Picchu tai Kambodžan Angkor Watin rauniosta.

Myös Suomesta löytyy runsaasti eri syistä raunioituneita ja eri ikäisiä rauniokohteita. Maamme kiehtovimpia raunioita edustavat keskiaikaisten kivilinnojen majesteettiset jäänteet. Edustavimpiin kohteisiin lukeutuvat Raaseporin linnan lisäksi esimerkiksi Kaarinan Kuusiston piispanlinna, Kajaanin linnan sekä Kastelholman linnan rauniot.

Osa keskiaikaisista kivilinnoista, kuten Turun linna, Hämeen linna sekä Olavinlinna ovat saaneet uuden elämän kunnostettuina museoina. Nämä linnat ovat kansainvälisestikin kiinnostavia ja merkityksellisiä kohteita ja niiden kuvat koristavat matkailuesitteitä, matkamuistoja, postikortteja ja lukemattomia eri tuotteita.

Bomarsundin linnoituksen rauniot ovat Ahvenanmaan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Myös vanhempien linnoitusten jäänteitä maastamme löytyy. Esihistoriallisia kohteista edustavat muinaislinnat ovat kuitenkin arvoltaan enemmänkin upeita näköalapaikkoja ja monipuolisia luontokohteita kuin varsinaisia rauniokohteita.

Eräs edustavimpia esimerkkinä tällaisesta kohteesta on Sulkavan Pisamalahden linnavuori, joka lukeutuu Suomen näyttävimpiin ja myös tunnetuimpiin linnavuoriin. Kauniilla paikalla, Enonveden rannalla kohoava kalliokumpu paljaine kalliokylkineen on hiljentävä näky.

Kukkula on määritetty rautakautiseksi puolustuslinnaksi. Järvimaisemien lisäksi kukkulan nähtävyyksiin kuuluu sen lakialueella säilynyt, yli 100 metriä pitkä osuus noin kolme metriä leveää ja kaksi metriä korkeaa kivivallia.

Valli on kylmämuurattu eli sen kivet on ladottu tiiviisti päällekkäin ilman sideaineita. Muinaislinnan rakenteisiin kuuluneet kivivarustukset kuuluvat maamme suurimpiin ja parhaiten säilyneisiin. Yleisesti muinaislinnojen rauniot ovat melko vaatimattomia kiviladelmia.

Loviisan linnoituksen mahtavat muurit muistuttavat paikalle 1700-luvun puolivälissä rakennetusta linnakkeesta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Raunioiden saralla tuoreempaa historiaa edustavat 1700–1800-lukujen sotiin liittyvät linnakkeet, joita on runsaasti pitkin maamme etelärannikkoa.

Eräs vaikuttavimmista kokonaisuuksista kohoaa Loviisassa, seututien numero 170 varrella, missä kunnioitusta herättävät muurit nousevat korkeuksiin pitkänä seinämänä.

Loviisan kaksi komeaa linnoitusalueen osaa kohoavat Suurena rantatienäkin tunnetun Kuninkaantien molemmin puolin. Linnoituksen osat saivat nimikseen kenraalikuvernöörin G. Rosenin ja kenraali von Ungernin mukaan Bastion Rosen ja Bastion Ungern.

Mittavan linnoituksen rakentaminen aloitettiin 1700-luvun puolivälissä. Linnoitus ei koskaan täysin valmistunut ja Suomen sodan alkaessa vuonna 1808 linnoitus jouti nopeasti venäläisjoukkojen haltuun eikä linnoituksella loppujen lopuksi ole ollut juurikaan sotilaallista merkitystä.

Hylätty linnoitusalue otettiin myöhemmin virkistyskäyttöön ja esimerkiksi Bastion Rosenin muurien sisällä toimi 1960-luvulla leirintäalue. Tänä päivänä linnoituksen menneisyyttä huokuvat muurit, tunnelit ja käytävät tarjoavat kulkijoille kiehtovan rauniokokonaisuuden.

Harvinaisesta ympyräasemakaavastaan ­tunnetun Haminan kaupunkimiljöötä hallitsevat monin ­paikoin vanhan ympyrälinnoituksen rakenteet. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Samoihin aikoihin maalle rakentuneen linnoituksen kanssa, rakentui myös Loviisan edulla sijaitsevalle Svartholman saarelle itärajan turvaksi rakennettu merilinnoitus.

Kauniissa merimaisemissa sijaitseva linnoitussaari laajoine muureineen ja raunioineen on mitä mahtavin retkikohde kesän seikkailuihin. Muurien suojaisissa sokkeloissa, kalliokukkuloilla ja rannoilla kulkiessa vierähtää nopeasti koko päivä, mielen uppoutuessa menneisiin aikoihin ja saaren kiehtovaan historiaan.

Loviisanlahden suulla sijaitseva merilinnoitus kuuluu samaan puolustusketjuun kuuluisan ja Unescon perintökohteisiin kuuluvan Suomenlinnan kanssa ja sitä onkin kutsuttu Suomenlinnan sisarlinnoitukseksi.

Linnakesaaren värikkäät vaiheet kohtasivat loppunsa Krimin sodassa vuonna 1855, kun englantilainen laivasto-osasto räjäytti saaren varustukset käyttökelvottomiksi ja linnoitus raunioitui.

Raunioituneiden merilinnoitusten tunnelmasta pääsee nauttimaan myös Hangon Gustavsvärnin, Helsingin Vallisaaren sekä Kotkan Fort Elisabethin ja Fort Slavan raunioilla.

Linnoilla ja linnoituksilla on ollut merkittävä rooli maamme menneisyydessä ja sen ansiosta ne kuuluvat maamme merkittävimpiin rakennuksiin.

Nykyään linnat, linnoitukset ja rauniot ovat tärkeitä nähtävyyksiä ja tapahtumapaikkoja. Kohteiden merkitys kuntien ja kaupunkien identiteettiin, vetovoimaisuuteen ja matkailuun on ensiarvoisen tärkeä.

Peltolakeuksien ­keskellä kohoava ­Pälkäneen Rauniokirkko on hiljentävä näky.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Samalla tavalla raunioiden ja menneisyyden makuun pääsee myös arkisemmissa ja puolustukseen liittymättömissä kohteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Turun Aboa Vetuksen arkeologisen museon sisältä löytyvät vanhan Turun rauniot, Salon Latokartanonkosken rauniomylly sekä useat vanhojen kivikirkkojen kirkkojen rauniot, kuten Pälkäneen kuuluisa rauniokirkko, Vaasan Pyhän Marian rauniokirkko sekä Vanhan Rauman Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot.

Vaasan Pyhän Marian kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1852.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Maamme ainutlaatuiset rauniot tarjoavat upeita elämyksiä, ikimuistoisia seikkailuja sekä välähdyksiä maamme värikkäästä menneisyydestä.

Linnojen ja raunioiden rouhean romanttisessa miljöössä kulkiessa ajatukset hiipivät hiljaa vuosisatojen taakse, herättäen eloon mielikuvat kuninkaallisista juhlista, linnanneidoista ja ritareista, raakoihin taisteluihin ja ylvääseen hovielämään.