Kantri

Opettajan työ Pariisissa vaihtui taiteilijan uraan Suomessa – Leena Nio luo häkellyttäviä teoksia pikkuisista lasipaloista

Mosaiikkitaiteilija Leena Nion kotona hehkuvat paratiisin värit ympäri vuoden.
Stiina Hovi
Kuvanveistäjä Niki de Saint-Phallen töiden inspiroima 'Mademoiselle' on Leena Nion suosikkipatsas.

Pihdit naksahtavat ja pieni lasineliö puolittuu päästäkseen osaksi tuhansien värikkäiden palasten muodostamaa kuviota. Taiteilija Leena Nio nappaa lasipalan ja sovittaa sen keskeneräisen patsaan pintaan.

"Mulle on kehittynyt palasilmä. Näen pöydällä olevista paloista heti sen, mikä sopii työhön seuraavaksi", hän kertoo.

Ateljeen ja kodin seinät, puutarha ja sen rakennukset on kyllästetty mosaiikilla. Joka puolella hehkuu. Jopa savusaunan seinää koristava suksikokoelma on saanut värikkään kuorrutteen.

Leena Nion taival ei ollut ihan se tavanomaisin. 13-vuotiaana hän voitti kuvaamataitokisan, jonka palkintona oli matka Kanadaan. Siellä hän tutustui eri puolilta Eurooppaa tulleisiin nuoriin. Syttyi palava halu oppia kieliä, jotta voisi keskustella muiden kanssa.

Nuori Leena oli ulkomailla vaihto-oppilaana, kesätöissä ja au pairina. Polku vei lopulta Ranskaan Sorbonnen yliopistoon kieliä opiskelemaan. Ranskassa vierähtikin lähes 30 vuotta.

Nio asui Pariisissa ja työskenteli aikuiskoulutuksessa kieltenopettajana. Lomilla hän harrasti korujen tekemistä.

Ollessaan Suomessa kesälomalla 2000-luvun alussa hän luki lehdestä jutun Virginie Loÿsta. "Mietin mitä ihmettä ranskalainen mosaiikkitaiteilija teki Suomessa. Jutun perusteella päätin, että mosaiikin tekoahan pitää minunkin kokeilla!" Nio kertoo.

Pariisissa kävi tuuri, sillä pienen matkan päässä Leena Nion asunnosta sijaitsi mosaiikkikauppa. "Siellä oli ihana myyjä, Anna, joka aina puski mua eteenpäin. Käski kursseille ja muuta. Olen siitä kiitollinen."

Nio opetteli mosaiikin teon pääosin itse. "Kävin vain jokusen lyhytkurssin, joilla opetettiin monimutkaisempia tekniikoita."

Vuonna 2014 tuli aika palata Suomeen. "Mietin vuosikausia paluuta. Vanhenevat vanhemmatkin tarvitsivat apua", Nio kertoo. Lisäksi häneltä loppuivat työt, joten mikään ei enää pitänyt Pariisissa.

"Puoli vuotta Suomessa oltuani päätin, etten mene enää takaisin Ranskaan."

Nyt Leena Nio asuu vanhempiensa kanssa alkuperäistä kotipaikkaansa Tuusulan Jokelassa. Kädentaidot kulkevat perheessä: äiti Terttu loihtii langoista monenmoista ja tekee myös mosaiikkia, isä Esko väsää puusta kaikenlaista savusaunasta patsaisiin.

Yhdessä rakennetaan pihapiirin jokakesäinen taidenäyttely ja esitellään paikkaa kävijäryhmille. Kesällä talon tontilla kiertää puolen kilometrin taidepolku, jonka varrella on kymmeniä mosaiikkipatsaita ja muita teoksia. Viime kesä oli jo kymmenes.

Taidepuutarhassa hehkuvat värikkäät kalat, ihmishahmot, linnut ja kukat.

"Niitä joutuu välillä korjailemaan talven jäljiltä, mutta ei se haittaa. Kuuluu asiaan", Nio sanoo.

Ateljeessa ja taidepuutarhassa käy vierailijoita vuoden ympäri. Lapset päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin käyvät tutustumassa mosaiikin maailmaan. Myös erityisryhmiä käy paljon, kuten vammaisia ja mielenterveyskuntoutujia.

"Tämä on meidän perheprojekti", Leena Nio kertoo. He tuottavat muille iloa ja elämyksiä.

Mosaiikki on monen harrastus, mutta Leena Niolla se ryöpsähti isompaan mittakaavaan. "Yleensä tehdään pannunalusia tai kukkaruukkuja, mutta minulla on taide ollut vahvasti mukana koko ajan. Jo nuorena halusin olla taiteilija."

"Mosaiikista löysin ilmaisutavan joka sopii juuri minulle."

Taidettaan Nio saa esille paitsi kotinäyttelyssään myös kotisivujensa ja Facebookin kautta. Lisäksi hän kuuluu taideyhdistyksiin, joiden yhteisnäyttelyihin osallistuu.

"Mulle on pääasia, että saan tehdä sellaista mistä nautin, osallistua näyttelyihin ja pitää niitä itse. Se on mun elämän syke."

Nio tekee myös käyttöesineitä, mutta niissäkin hän leikittelee väreillä ja muodoilla.

Mosaiikissa viehättää ennen kaikkea materiaali. "Se on itsessään niin kaunista. Käytän paljon värikästä lasia, peiliä ja muita vastaavia."

Hän tekee monesti teoksia sarjoina: elämänpuita, tanssivia voimanaisia, abstrakteja kuvioita...

"Kun aihe on uusi, sen kehittelyssä saattaa mennä monta viikkoa. Minulla on kausia, jolloin keskityn vain yhteen aiheeseen."

Alkuaikoina hän teki paljon maisemia. "Niitä en enää tee ollenkaan. Silloin käytin tosi paljon suomalaista kiveä. Muita materiaaleja ei ollut täällä oikein vielä saatavilla. Hakkasin kesät kiviä", Nio nauraa.

Kiven lisäksi hän käytti äitinsä värillisiksi maalaamia valkoisia kaakeleita. Niillä hän on päällystänyt myös kotitalon saunan seinän ja takan.

Stiina Hovi
Elämänpuu-aihe on Leena Niolle rakas. Häkellyttävän upeat teokset hehkuvat sateenkaaren väreissä.

Leena Nio on kuorruttanut mosaiikilla mallinukkeja, huonekaluja, soittimia, peilinkehyksiä, suksia, jääkiekkomailoja ja puutarhatyökaluja.

Mosaiikin materiaalina voi käyttää lähes mitä vain. Nio on tehnyt mosaiikkia lasin ja keramiikan lisäksi napeista, korun osista, astian paloista, simpukoista, kivistä, marmorista ja hiekasta.

"Laatat ja kaakelit ovat myös hyvä materiaali. Kierrätettynä ne ovat monesti ilmaisia. Niiden huono puoli on se, etteivät ne oikein kestä ulkona."

Perusperiaatteena mosaiikissa liimataan paloja alustalle. Alustamateriaali ratkaisee käytettävän liima-aineen. Puulle on eri liima kuin metallille. Myös silikonia ja laastia voi käyttää. "Levitän liimaa kerrallaan pienelle alalle ja kiinnitän palat. Työ muotoutuu sitä mukaa kun teen."

Kun liima-aine on hyvin kuivunut, työn voi saumata. Leena Nio käyttää saumauslaastia, jonka hän värjää itse pigmenteillä tai akryyliväreillä. Erivärisillä saumoilla saa teoksiin eri luonteen. Sauma-aine levitetään mosaiikin yli ja pestään ylimääräiset pois.

Kokonaisuuksien rakentaminen vaatii aikaa ja mielikuvitusta.

"Teen itse patsaiden pohjat, se on pitkä prosessi. Isäni on apulaisena. Mietimme yhdessä miten iso teos saadaan pystytettyä ja koottua paikalleen."

Julkisessa tilassa olevissa patsaissa pitää myös huomioida se, ettei niitä voida varastaa. Silti niiden on oltava kuljetettavissa.

Pohjan tekemiseen menee ainakin viikko. Se koostuu esimerkiksi styroksista, joka on päällystetty kanaverkolla ja useilla laastikerroksilla, jotka pitää vielä hioa. Vasta sitten voidaan kiinnittää mosaiikki.

Suomen vaihtelevat säät ovat mosaiikeille koetinkivi. Nio on tehnyt kokeiluja, joiden perusteella hän pystyy valmistamaan yhä kestävämpiä teoksia. "Saneerauslaasti on paras kiinnitysaine. Mutta pohjamateriaali on vielä tärkeämpi."

Jos pohja elää, teokseen tulee vaurioita. Kivi, betoni, pelti tai kosteuskäsitelty levy toimivat ulkona parhaiten.

Stiina Hovi
Leena Niolle rakennettiin ateljee kotitalon toiseen päätyyn. Vili-kissa viihtyy siellä myös.

Taiteilijan aivojen luulisi työskentelevän koko ajan teosta tehdessä. Mutta ei: "Sehän siinä onkin, ettei mitään tapahdu. Palojen liimaaminen on kuin meditaatiota!" Nio nauraa. "Ainoa ajatus on, että mikä pala on seuraava."

Jos innostus vie mukanaan, Nio työskentelee jopa 6–7 tuntia putkeen. "Useimmiten kyllä paljon vähemmän. Palojen leikkaaminen on alkanut käydä käteen."

Leena Nio opettaa mosaiikin tekoa useissa kansanopistoissa, pitää kursseja omalla työhuoneellaan sekä yhdistyksissä ja tilaisuuksissa.

"Pääasia, että saan tehdä luovaa työtä. Vaikka kyllähän sitä joskus miettii, montako pannunalustaa sitä vielä pitää väsätä", hän nauraa.

Nio piti kielitunteja vuosikymmeniä, mutta mosaiikin teon opetus on monin verroin mieluisampaa. "Sen opettaminen ei stressaa. Mosaiikin teko on aloittelijallekin palkitsevaa, koska saa heti valmista jälkeä."

Tyypillisiä aloittelijan esineitä ovat pannunaluset, pallot, kukkapurkit, tarjottimet sekä valmiille muotopohjille tehnyt liskot, sudenkorennot ja perhoset. Tarvikkeita on nykyään hyvin saatavilla.

Nio kehottaa rohkeasti kokeilemaan: "Mosaiikki on kaikkien ulottuvilla. Jokainen pystyy sitä tekemään vaikka kotoa löytyvästä romusta. Ei tarvitse osata piirtää tai maalata."

Mosaiikkitaidetta ei tee Suomessa kovin moni. "Suomessa minut on hyväksytty taidepiireihin rennosti, toisin kuin Pariisissa", Leena Nio kiittää. "Täällä meitä on tekijöitä niin vähän, että mosaiikki taiteena on aika vieras laji."

Suomessa kukaan ei elä pelkällä mosaiikin teolla. Ohessa on opetustyötä tai muita tulonlähteitä.

"Mosaiikin mekka on Ravenna Italiassa. Siellä on monta koulutuskeskusta, mosaiikkifestivaali sekä kirkot ja palatsit täys mosaiikkia. Samoin Ranskassa, Britanniassa ja Amerikassa on isot mosaiikkipiirit. Valtavia tapahtumia, suuria yhteisnäyttelyitä ja kilpailuja."

"Ulkomaillakin tosin pärjäävät parhaiten ne, jotka tekevät mosaiikkia osana sisustusarkkitehtuuria. Uima-altaita, tavaratalojen seiniä, metroasemia...", Nio luettelee.

Stiina Hovi
Nion koko perhe, isä Esko, tytär Leena ja äiti Terttu on kädentaitajia. Koko talo puutarhoineen on näyttely.

Yhteen teokseen menee helposti tuhansia palasia.

"Välillä pitää tehdä jotain muuta, lähteä vaikka uimalaan tai keittää kahvit", Leena Nio kertoo.

Ideat teoksiin tulevat monesti juuri uidessa, kun keho liikkuu ja aivot raksuttavat. "Siinä ei voi tehdä mitään muuta samalla. En osaa olla vaan paikallani ja ajatella."

Parasta työssä on palaute: "Ihmiset tulevat tänne katsomaan ja sanovat olevansa ihan haltioissaan. Jotkut fanit saattavat käydä viisikin kertaa."

Nio kokee, että hän tekee matalan kynnyksen taidetta. Hän ei selittele teoksiaan sen kummemmin. Katsojalle jää tulkinnan vapaus. "En osaa mitenkään runoilla niistä. Kotinäyttelymmekin on epämuodollinen, se rohkaisee ihmisiä puhumaan. Tämä ei ole galleria."

Mikä sitten on Nion perimmäinen ajatus mosaiikin merkityksestä?

"Ilo. Se on sanoma, jota haluan viedä eteenpäin."

Leena Nion teoksiin voi tutustua hänen kotisivuillaan: leenasmosaics.blogspot.com sekä Facebookissa.

Stiina Hovi
Esko Nion rakentama savusauna on koristeltu mosaiikkisuksilla.

Mosaiikki muodostuu paloista

  • Mosaiikiksi kutsutaan pienistä osista koottuja teoksia.
  • Mosaiikkia on tehty eritoten Välimeren maissa, Pohjois-­Afrikassa, Lähi-idässä ja myös Väli- ja Etelä-Amerikassa.
  • Monet merkittävät pyhätöt, kuten Hagia Sofia, Pyhän Markuksen kirkko ja Kalliomoskeija ovat kuuluisia mosaiikeistaan.
  • Euroopassa mosaiikkitaide alkoi väistyä maalaustaiteen tieltä 1300-luvulla, mutta niitä tehtiin edelleen.
  • Arkkitehti Antonio Gaudin värikkäät rakennukset Barcelonassa tunnetaan mosaiikeistaan. Taiteilijoista esimerkiksi Marc Chagall, Gustav Klimt ja Diego Rivera ovat tehneet 1900-luvulla mosaiikkia rakennuksiin, lattioihin ja esineisiin.
  • Mosaiikin perusmenetelmässä palaset kiinnitetään suoraan alustalle, jolle on sivelty liimaa tai laastia. Sen kuivuttua työ voidaan haluttaessa saumata.
  • Materiaalina voi käyttää melkein mitä tahansa, kuten marmoria, keramiikkaa, lasia, peiliä, kiviä, astiankappaleita, korujen osia tai puun paloja.
Lue lisää

Koronavuosi oli kuvataiteilijalle uuden oppimisen vuosi – "Viedään vaikka lukupiiri metsään", hän heittää

Valokuvataiteen professori ihailee suomalaisten intoa taiteen tekemiseen: "Meissä on tällainen ainutlaatuinen piirre – ehkä joku joskus selvittää, mistä tämä valtava luovuus johtuu"

Tunnetko ITE-taiteilijan? Pohjois-Savossa etsitään omaperäisiä ja itseoppineita kansantaiteilijoita

Kokeilevia mosaiikkeja esillä Ilomantsissa