minun autoni PV Volvo irtositullihuutokaupasta
Kultaisella 60-luvulla PV Volvoilla ajettiin rallia. Mieleen jäivät Timo Mäkinen, Hannu Mikkola, Laineen ja Mäkelän veljekset sekä Tom Trana Ruotsista ja monet muut.
Jäi unelma, että joskus ostan minäkin PV Volvon. 1971 vuonna pääsin vakinaiseen työhön ja aloin säästää autonostoa varten.
Kesällä 1972 oli tullihuutokauppa Kristiinankaupungissa. Kun ruotsinsuomalaiset ajoivat kolarin lomamatkalla Suomessa, autot myytiin usein tullihuutokaupassa.
Ja siellähän oli valkoinen vuoden 1964 PV vasen etukulma ja katonkulma rypyssä.
Lopussa oli romanimies ja minä huutamassa. Minä sain sen 1150 markalla, siinä olivat kaikki minun kesälomarahani. Sitten ostin varaosa-PV:n ja siitä sain osat.
Auto kuntoon ja ”konttorille”. Yksi pieni maksukuitti ja kaikki pelaa, kun valtiolta ostaa.
Ajoin PV:llä ainakin 50 tuhatta kilometriä. Kerran olin hangessa syvällä, outo tie ja tuli 90 asteen mutka ja syvälle hankeen. Tuli tuttuja kavereita ja saatiin auto takaisin tielle tanssikengät täynnä lunta ja matka jatkui.
Myin sitten auton tutulle kaverille, hänkin ajoi sillä useita vuosia ilman suurempia remontteja.
PV:tä kutsuttiin monilla lempinimillä. Se oli muna-Volvo, popeda-Volvo, roikkoperse, maakellari, kyttyrä-Volvo ja niin edelleen. Se oli lämmin hyvä ajaa, kestävä pohjolan oloihin rakennettu. Volvoissa olen pysynyt näihin päiviin asti.
Aaro Nurmela
Kurikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
