Octavian vuosi kului ihanasti
Elettiin vuotta 1963. Päätin lähteä Helsinkiin katsomaan, löytyisikö sieltä vaihtoautoa Pösölleni. Otin naapurin isännän asiantuntijaksi mukaani.
Heti ensimmäisessä autoliikkeessä silmiini osui Škoda Octavia, jolla lähdimme koeajolle. Se tuntui miellyttävältä jo pienen ajon jälkeen.
Siitä syntyi kauppa. Löin välirahat pöytään ja lähdimme takaisin Ypäjälle.
Ensimmäinen vuosi meni ihanasti ja ihmettelin, kuinka niin hyvä auto oli joutunut myyntiin. Toisena vuotena ilmeni, että auto oli ollut liikkeen esittelyauto, jota oli viritelty sieltä ja täältä. Siihen oli asetettu muun muassa lisälämmitin.
Auto rupesi kuluttamaan liikaa voiteluöljyä. Korjaamolla selvisi, että venttiilit oli asennettu väärin. Lupasivat vian korjaantuvan säädöllä.
Jonkin ajan päästä vika uusi. Taas ihmeteltiin, kuka oli säätänyt venttiilit ihan väärin. Seuraavaksi auto lakkasi starttaamasta. Selvisi, että autoon oli vaihdettu Volgan startti, josta oli kehä kulunut.
Murheet jatkuivat. Silloin tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, koeajoi Octaviaa, jonka rattivaihteet aina välillä jumittivat päälle.
Välinivelet piti käydä mittauttamassa autoliikkeessä, jotta sai vaihteet toimimaan.
Pian suuntana oli taas Helsinki. Siellä Octavia vaihtui Ford Cortinaan.
Rauno Kantee
Ypäjä
n MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja,
jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita
autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen:
Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
