Volvoon tykästynyt
Minun autoni on farmaridiiseli-Volvo 240. Se on auto, joka on todella kestävä.
Itse olen ajanut 240 Volvoilla 30 vuotta ja voin sanoa vilpittömästi, että ei ole eikä enää tule niin kestävää ja lujaa autoa. Niissä ei todellakaan ole mitään lastentauteja ja ne ovat lämpimiä autoja Suomen talvessa.
Ei ole ollut ikinä niin kovia pakkasia, että tulisi vilu, vaan jos lämmityslaitteen laittaa täysille, autossa todellakin tulee kuuma.
Jos kolottaa selkää tai muuten on kroppa kipeä, Volvon etuistuimet ovat niin hyvät, että pienet vaivat kuntoutuu autoa ajaessa.
Eukonkin hain kotia tietysti Volvo 240:llä. Ei siis kannata autoa moittia, sillä se toi kotia maailman parhaan eukon ja meillä on menossa 20. yhteinen onnellinen vuosi ja se rakkaus kestää hautaan asti.
Volvot ovat myös todella turvallisia autoja. Elämän aikana olen ollut kolmessa kolarissa ja viimeksi joulun alla 2011 toinen auto ajoi perään. Soitin eukolle että tuleppas hakemaan, että nyt tuli entinen auto, kun katsoin toisen auton etukeulan joka oli kasassa.
Mutta 240 Volvossa oli vain puskuri vääntynyt ja matka jatkui kolarin jälkeen. Toinen auto jäi sinne tielle.
Jos kaikki ajaisivat Volvoilla, olisi niin kuolon kuin vammautumisen uhreja vähemmän.
Tytön kanssa ollaan kovia Irina-faneja. Kesällä kierrellään Volvolla festareita, joilla Irina esiintyy. Seuraavan kerran kun nähdään, kysyn voisiko hän kirjoittaa nimmarin vedenkestävällä tussilla Volvon konepeltiin.
Pidän tarkkaa huoltovihkoa auton menoista ja korjauksista. Volvon korjaussarake on ohuempi kuin ruotsalaiset sotasankarit. 240 Volvolle ei ole yksi eikä kaksi miljoonaa ajettua kilometriä mitään.
Mulla on sydämessä paikka 240 Volvolle ja se rakkaus kestää hautaan asti.
AIMO HILTUNEN
Lammasaho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
