Tässä puusaunassa saunoo koko kylä yhdessä!

Nooa Eloranta hyppyvuorossa ja yleisö lammessa kannustaa. Kuva: Suvi Elo

“Kato takaperin voltti!” huutaa Edvin Pajula lähteen reunalla seisovalle kuvaajalle ja syöksyy iloisesti lampeen.

Vesi väreilee syyskuun lempeässä lämmössä. Terävä pulahdus ja hyppääjästä huokuva innokkuus saa hyppykaveri Matilda Mikkosen ja muut uimarit hymyilemään.

Pian Pajula nousee ylös viileästä lammesta, nostaa kätensä voitonmerkiksi, ja kirmaa Mikkosen kanssa takaisin saunan lämpöön.

Ikkunasta kajastaa lempeä valo. Tuvan puulämmitteinen sauna on täynnä tuttavallista puheensorinaa ja tunnelma on rennon kodikas. Kiukaan sihinä rytmittää keskustelua, kyläläisten vaihtaessa viikon kuulumisia.

“Meille Lähteentuvan sauna on koko Myllykylän sydän”, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Satu Kivilä.

“Lähteentuvan ympäristöön keskittyy käytännössä kaikki kylän toiminta, yhteiset saunavuorot, juhlat ja tapahtumat, mutta ennen kaikkea tämä on paikka, johon jokainen voi tulla rentoutumaan ja vaihtamaan kuulumisia.”

Lähteentupa on kyläläisten talkoilla rakentama ja ylläpitämä paikka, jonka historia ulottuu 1990-luvun alkuun. Tuolloin Myllylähteen rantamaisemat alkoivat herätä eloon yhteisillä ponnistuksilla.

Monelle kyläläiselle yhteisestä saunomisesta on tullut rutiini eikä omaa saunaa enää tule niin usein lämmitettyä. Kuva: Suvi Elo

Askel kerrallaan lammen ympäristö kunnostettiin ja syntyi upea virkistysalue, johon jokainen kyläläinen sai jättää kädenjälkensä.

“Meillä on vahva perinne tehdä yhdessä ja ilman talkoohenkeä tätä kaikkea ei olisi. Paikan kunnossapidossa ja pyörittämisessä on paljon työtä, mutta kun jokainen kantaa oman kortensa kekoon, homma toimii”, kyläyhdistyksen sihteeri Merja Saarto jatkaa.

Saunan ovi käy ja Pekka Röppänen astuu höyryävänä terassille jäähdyttelemään. Kipakat löylyt ovat saaneet miehen posket punoittamaan ja hymy pysyy leveänä.

“Saunapäiviä meillä on torstaisin ympäri vuoden ja talvisin myös sunnuntaisin”, aktiivisesti kylän toimintaan osallistuva Röppänen kertoo.

”Sauna valmistui vuonna 2000, ja siitä asti sitä on lämmitetty yhdessä, nykyisin lämmitysringissä on lisäkseni kolme muuta kyläläistä. Tästä on muodostunut eläkeläiselle mukava rutiini, eikä kotisaunaa tule enää juuri käytettyä.”

Kyläyhdistyksen sihteeri Merja Saarto ja puheenjohtaja Satu Kivilä kiittelevät kyläläisten vahvaa talkoohenkeä. Ilman sitä tätä kaikkea ei olisi. Kuva: Suvi Elo

Lähteentuvan ympäristö tarjoaa muutakin kuin löylyjä. Grillipaikalla nuotio loimuaa iltaisin, pitkospuupolku vie lähteen rantoja myötäillen luonnon keskelle ja rannasta löytyy vapaasti käytössä olevia veneitä soutelijoille.

Myllylähde on paitsi kohtaamispaikka, myös luonnonaarre, jonka kirkas vesi kumpuaa harjun uumenista tuhansien kuutioiden voimalla. Aikanaan se mitattiin koko Pohjoismaiden suurimmaksi luonnonlähteeksi.

Myllykylän kyläyhdistys on tehnyt talkoita myös itse lähteen parissa. Lähteen pohja on ruopattu, ranta niitetty, vesikasvustoja poistettu ja puita kaadettu. Toimenpiteiden myötä lähteen heikentynyt virtaama on parantunut ja vanhat kasvit ja eläimet ovat palanneet lammen maisemiin.

”Lähteen ympärillä kiertää myös pieni luontopolku, joka kulkee pitkospuita pitkin aivan lammen rantoja myötäillen”, Merja Saarto kertoo.

”Siitä on muodostunut suosittu virkistysalue, jossa ihmiset käyvät ihailemassa Myllylähteen luontoa. Kesäisin rantaniityillä laiduntavat lampaat hoitavat maisemaa ja tuovat oman lisänsä retkeen.”

Kyläelämän perinteet maistuvat myös ruokapöydässä. Perinteiksi ovat muodostuneet jokavuotiset Rosvopaisti-illat elokuun lopulla ja Joulupuurot joulun kynnyksellä.

“Minä olen usein keitellyt joulupuurot ja laittanut rosvopaistit illanviettoihin. Ruoka kokoaa väen yhteen, ja tunnelma on aina lämmin”, kertoo kylän aktiivinen puuhanainen, kuvataiteilija Mirja Tiiri.

”Tänä vuonna tosin kävi hieman surkeasti, kun elokuun sateet täyttivät rosvopaistikuopan vedellä ja hätäratkaisuna jouduin tekemään paistin leivinuunissa”, Tiiri myhäilee.

Uimahyppyjä esittelevät Edvin Pajula ja Matilda Mikkonen. Kuva: Suvi Elo

”Eihän siitä yhtä hyvää tullut, mutta mahat saatiin täyteen ja ilta oli onnistunut. Samalla vietettiin myös Lähteentuvan 25-vuotisjuhlaa ja paikalla oli paljon paikan rakentamiseen osallistuneita talkoolaisia.”

Oripään Myllykylässä myös juoksuaskeleet ovat kuuluneet kesäiseen maisemaan jo vuosien ajan.

Perinteikäs Orihölkkä on kyläyhdistyksen ja paikallisten urheiluseurojen yhdessä järjestämä juoksutapahtuma, jossa yhdistyvät liikunnan ilo, yhteisöllisyys ja perinteet.

Reitti kulkee Lähteentuvan ympäristön kauniissa maisemissa myötäillen metsänreunaa, kyläteitä ja Myllylähteen rantamaisemaa.

“Tämän vuoden Orihölkässä oli mukana 40 lasta. Pidän lasten liikkeelle saamisen ja liikunnan ilon ylläpitämisen erityisen tärkeänä tehtävänä”, tapahtuman puuhamies Erkki Halkivaha kertoo.

Halkivaha on juoksijakonkari ja todellinen ”teräsvaari”, mies on juossut elämänsä aikana 275 maratonia. Vuoden 2024 Orihölkkä oli Halkivahan 70-vuotisjuhlajuoksu.

“Se, että lapsille jää hyvä muisto liikkumisesta, voi kantaa pitkälle aikuisuuteen. Myös oma tottumukseni liikkumiseen on tullut jo lapsuusvuosilta”

Ilta hämärtyy ja tuvan pihapiiri alkaa hiljentyä. Veli Palmroth pysähtyy miettimään kylän perintöä.

“Pyöritämme toimintaa ja pidämme paikat kunnossa talkoovoimin. Työtä on paljon, mutta pääsemme helpolla verrattuna niihin vanhoihin kyläläisiin, jotka tämän paikan talkoovoimin rakensivat. Suurin kiitos tästä kaikesta kuuluu heille.”