Marjo tekee puukon vaikka kauriin sarvesta – itseoppinut käsityöläinen tarttui puukkoon sattumalta

Puukonteosta tuli yllättäen ­Marjo ­Logrénille sivuammatti. Tämä avaruusaiheinen puukko on tehty asiakkaan toiveiden mukaisesti. Kuva: Petteri Kivimäki

Marjo Logrén viimeistelee työhuoneessaan uniikkia puukkoa. Asiakas on tuonut kauriin jättösarven ja pyytänyt tekemään siitä puukon.

”Asiakas oli löytänyt sarven metsästä. Se oli sopinut niin hyvin hänen käteensä, että hän halusi teettää siitä puukon”, Marjo Logrén kertoo.

Logrén, 36, tekee puukkoja, tuppia ja monenlaista muutakin sivutoimisena Mango Logo -yrityksessään.

Puukonteko on hänestä kiinnostavaa, koska siinä on monta haastavaa työvaihetta. Tekijän on hallittava niin metallin, nahan kuin puunkäsittelyn vaiheet ja myös taiteellista silmää vaaditaan.

Jättösarvesta tehty puukko on takuulla uniikki. Kuva: Petteri Kivimäki

Puukkopajaansa Logrén pitää kotitilallaan pienellä Elämäjärven kylällä Pihtiputaan pohjoispuolella. Hän palasi lapsuudenkotiinsa 13 vuotta sitten asuttuaan muutaman vuoden Pihtiputaan keskustassa.

Entinen lypsytila sijaitsee syrjäisellä paikalla metsän reunassa ja laajan peltoaukean äärellä.

Rakentelu ja käsillä tekeminen kiinnostivat Logrénia jo lapsena.

”Vaikka lähettyvillä asui samanikäisiä kavereita, niin olin aika paljon yksin. Äiti oli töissä aina kun tulin koulusta. Olin iltatähti, joten muista sisaruksistakaan ei ollut leikkikavereiksi. Kyllä siinä keksimällä täytyi keksiä tekemistä. Rakentelin risuista ja kepeistä miekkoja ja leikin mielikuvitusleikkejä.”

Aikuisiällä Logrén kiinnostui cosplaysta eli fiktiiviseksi hahmoksi pukeutumisesta. Omaa cosplay-asukokonaisuuttaan varten hän teki vaahtomuovista ja pahvista aseita ja haarniskoja. Niiden tekeminen tuntui hänestä erityisen kiehtovalta.

Naisia ammattimaisina puukon­tekijöitä ei ole Suomessa montaa. Logrén ei silti ole kohdannut ­työssään ennakkoluuloja.  Kuva: Petteri Kivimäki

Puukot tulivat kuvaan mukaan sattumalta, kun Logrén sai puolisoltaan Tero Närheltä lahjaksi puukon. Puukon ulkoasu ei miellyttänyt häntä, joten hän päätti tuunata sen.

”Tummensin vaalean puuosan ja kaiversin siihen pääkallon. Päätin tehdä myös uuden tupen. Sitä tehdessä pohdin, että olisipa kiva tehdä kokonainen puukko.”

Kuusi vuotta sitten Logrén päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä puolisolleen syntymäpäivälahjaksi puukon.

”Puukon piti olla yllätyslahja, joten tein sitä salaa pannuhuoneessa. Sitten minun oli pakko pyytää Teron apua metallisen ruoto-osan ohentamisessa. Hän ei kuitenkaan hoksannut, että puukko tulee hänelle.”

Puukosta tuli hieno. Sen nähtyään monet läheiset rupesivat kyselemään puukkoja.

”Ensin sukulaiset tilasivat puukon itselleen ja myöhemmin he alkoivat kysellä niitä lahjaksi ­muille."

Kaksi vuotta sitten kysyntää oli niin paljon, että Logrén laittoi pystyyn Mango Logo -yrityksen ja aloin valmistaa puukkoja muun työnsä ohessa.

Paja on rakennettu entiseen talliin ja saunaan. Pajasta löytyy puoliso Tero Närhen suvun miesten vanhoja työkaluja. Kuva: Petteri Kivimäki

Logrén on itseoppinut puukontekijä. Hän ei ole käynyt käsityöalan kouluja tai kursseja. Moni asia on pitänyt opetella tekemällä.

”Alussa hain oppia Youtubesta. Sieltä se innostus pitkälti lähti, kun ajattelin, että tuohan näyttää helpolta. Helppoa se ei kuitenkaan ollut. Monesti on kuulunut kilinä ja kalina, kun pilalle käsitelty osa on lentänyt nurkkaan”, Logrén naurahtaa.

Tekemistä riittää toki muutenkin, sillä perheeseen kuuluvat puolison lisäksi 4- ja 14-vuotiaat lapset.

Logrén on tehnyt myös viikinkiaiheisia kirveitä. Kuva: Petteri Kivimäki

Logrén työskentelee arkipäivisin henkilökohtaisena avustajana, ja kolmena aamuna viikossa hän käy siivoamassa Tokmannin tavarataloa.

”Työpäivät kestävät usein aamukuudesta kolmeen iltapäivällä. Kun tulen töistä kotiin, juon kupin kahvia ja alan hommiin. Teen puukkoja oman jaksamisen mukaan.”

Työ vanhusten avustajana kysyy Logrénin mukaan oikeanlaista luonnetta ja asennetta.

”Me menemme asiakkaan koteihin ja teemme mitä he pyytävät. Käymme kaupassa ja haemme polttopuita. Se on pitkäjänteistä työtä, jossa toimitaan välillä terapeuttina.”

Omien puukonterien teko on vielä harjoitteluvaiheessa. Niitä alkaa valmistua pikkuhiljaa. Kuva: Petteri Kivimäki

Logrénin suunnitelmissa ei ole vielä ryhtyä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Hän pelkää, että silloin puukonteosta saattaisi kadota into.

Yhteistyökuvioita on vireillä muun muassa pihtiputaalaisen Kolima Distillery -panimon kanssa. Logrénin toiveissa on saada panimolle oma Kolima-puukkosarja.

Haaveena on myös oman puukko- ja terämalliston tekeminen.

Suomalainen puukko on työkalu, mutta myös käden­taidonnäyte. Logrén on iloinen siitä, että suurin osa hänen tekemistään puukoista menee käyttöön.

Hän piirtää asiakkaiden toiveiden pohjalta luonnoksen ja hyväksyttää sen asiakkaalla.

Puukon kahvaosan Logrén tekee useimmin visakoivusta, mutta niitä teetätetään myös pihapuiden oksista, akryylista ja vanerista.

Erään urheilukalastajan ystävät ”varastivat” kalastuspakista tämän lempiuistimen ja pyysivät upottamaan sen puukkoon. Työn alla on myös tietokonepeliaiheinen puukko.

Puukoista tehdään ensin piirrosmalli, joka hyväksytetään asiakkaalla. Kuva: Petteri Kivimäki

Tilaustyönä tehtyjen puukkojen hinnat liikkuvat 120–150 euron tietämillä. Hinnoittelu on vaikeaa, koska työn haastavuutta ja sen lopullista määrää on usein vaikea etukäteen arvioida.

Logrénin mukaan puukonteossa on hienoa myös se, että hän saa tutustua uusiin ihmisiin. Hän ottaa mielellään vastaan palautetta ja uusia ideoita.

”Palkitsevaa on ollut lukea Facebook-keskusteluja, joissa joku kysyy puukontekijää ja toinen kehottaa ottamaan yhteyttä minuun. Myös se tuntuu mukavalta, kun puukon lahjaksi saanut tilaa myöhemmin puukon jollekin toiselle. Silloin kokee onnistu­neensa.”

Tupet Logrén valmistaa itse, mutta nahan ostaa valmiina. Tupissa hän käyttää pääasiassa ­kasviparkittua naudan nahkaa. Kuva: Petteri Kivimäki

Logrén ei olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että hän saa aikaiseksi upeita käsitöitä ja vieläpä myytäväksi asti. Hän tekee tilauksesta myös viikinkiaiheisia kirveitä ja kilpiä sekä nahkalaukkuja ja koruja.

”Vaikka jotkut työt näyttävät aluksi älyttömän vaikeilta, niin kokeilen silti niitä. Kannustan muitakin kokeilemaan rohkeasti omia käsityötaitojaan, koska jokainen meistä voi saada aikaiseksi hienoja loppu­tuloksia.”

Puukon kahvan voi valmistaa monenlaisista materiaaleista. Kuva: Petteri Kivimäki

Maatilalla asuminen on mahdollistanut sen, että työtilaa on ollut riittämiin. Entisessä maitohuoneessa on nyt hiontahuone ja paja sijaitsee vanhassa vajassa.

Metallialalla työskennellyt Tero-puoliso on ollut suurena apuna työvälineiden kanssa. Hän rakensi ahjon kierrätysmateriaaleista: vanhasta sirkkelin terästä ja jarrulevystä.

Ahjon jalat ovat peräisin nettikirppikseltä löydetystä toimistopöydästä ja ilmaputket navetan vanhoista parsiputkista. Rahaa meni ainoastaan puhaltimeen.

Pajassa on käytössä Teron isoisien käyttämä vanha alasin ja muita työkaluja.

Puukkoja tehdessään Logrén on opetellut käyttämään erilaisia työkoneita, kuten konelehtisahaa ja kulmahiomakonetta.

”Aiemmin minua hirvitti jo pelkkä ajatus rälläkän käytöstä. Pidin sitä pelottavana, mutta eihän siinä tarvitse kuin painaa nappia ja varoa, ettei sillä osu itseensä”, hän naurahtaa.

”Kun valittelin, ettei minulla ole kunnollista rälläkkää, niin Tero hankki sen joululahjaksi. Äitini oli hankkinut samaan lahjapakettiin tulenkestävät työrukkaset.”

Lopuksi valmiiseen tuotteeseen painetaan Mango Logon logo Ukrainassa valmistetulla työkalulla. Kuva: Petteri Kivimäki

Logrén oli neljävuotias, kun hänen isänsä kuoli. Häntä surettaa, ettei isä ole ollut näkemässä, kun hän jatkaa suvun käsityöläisperinnettä.

”On ollut monta tilannetta, kun olisin tarvinnut isän apua”, Logrén huokaisee.

Isällä ja hänen veljillään oli saha, josta toimitettiin sahattua ja höylättyä puutavaraa lähitienoolle. Nyt saha on seissyt tyhjillään jo vuosikymmeniä.

”Isästä minulla on vain hämäriä muistikuvia. Muistan sen, kun isä tuli töistä kotiin ja oikaisi itsensä tuvan penkille. Hän tuoksui puulta ja hieltä.”

Logrénin työhuoneen lattialla komeilee vanhat nahkapieksut, jotka isä teetätti aikoinaan mittatilaustyönä. Ne ovat yhä käytössä. Logrén hyppää isän pieksuihin lähtiessään myymään tuotteitaan markkinoille ja perinnepäiville.