Laajalti arvostettu työmarkkinaneuvottelija Veli-Matti Rekola on kuollut

Maaseudun Työnantajaliiton pitkäaikainen toimitusjohtaja Veli-Matti Rekola (1956–2025) osasi luoda ympärilleen myönteistä ilmapiiriä. Kuva: Marjatta Rekola

Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja Veli-Matti Rekola menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana 15.10.2025. Hän oli kuollessaan 69-vuotias.

Rekola syntyi Hattulassa maanviljelijäperheeseen 16.1.1956. Hän innostui maataloudesta ja kouluttautui agronomiksi. Opiskelujen aikana hän oli harjoittelussa Ruotsissa, mistä tarttui hyvä ruotsin kielen taito.

Valmistuttuaan Rekola oli hetken töissä pankissa, ennen kuin hän hakeutui Maaseudun Työnantajaliiton (MTA) asiamieheksi. MTA:sta tuli Rekolan työnantaja 33 vuodeksi, joista 19 vuotta hän oli toimitusjohtaja.

Tasavallan presidentti myönsi Veli-Matti Rekolalle Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin. Kauppakamarin kultaisen ansiomerkin Rekola sai pitkäaikaisesta työsuhteesta. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.

Veli-Matti Rekola veti liittonsa työryhmää lukuisissa tes-neuvotteluissa ensin Puu- ja erikoisliittojen kanssa ja myöhemmin Teollisuusliiton kanssa. Hän oli pidetty ja arvostettu neuvottelukumppani myös työntekijäliiton puolella.

MTA:n edustamat alat kuuluvat matalapalkka-alaan, eivätkä neuvottelut olleet kovin helppoja. Rekolan edustaman liiton alat toimivat sään armoilla. Alalle on saatu sovituksi joustava palkkamalli olosuhteiden mukaan, ja työtunteja pystytään tasaamaan tilanteen vaatiessa. Myös paikallista sopimista saatiin lisätyksi. Tässä neuvottelutyössä Rekolan panos oli merkittävä.

Sitoutumisesta työhön kertoo se, että sairaalahoitoon jouduttuaan Rekola oli käytettävissä sieltäkin käsin.

MTA on ollut hyvin aktiivinen Euroopan työnantajaliitossa GEOPA:ssa Brysselissä. Rekola nousi tämän kansainvälisen liiton pitkäaikaiseksi varapuheenjohtajaksi ja hoiti tarvittaessa mallikkaasti myös puheenjohtajuutta.

Luonteeltaan iloinen Rekola oli aktiivinen toimija, joka ei nostanut itseään esille. Hän oli diplomaattinen eikä sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Taloudesta hän oli tarkka niin työssä kuin henkilökohtaisissa asioissa.

Perusteellinen valmistautuminen edessä oleviin koitoksiin oli yksi hänen tavaramerkeistään. Liitossa työntekijät arvostivat esimiestään suuresti. Hän loi myönteisen ilmapiirin, oli hyvä kuuntelemaan, kannusti ja tuki alaisiaan.

Vapaa-ajallaan Rekola harrasti vanhoja autoja, joita hän hankki useampia. Vellun, kuten ystävät häntä kutsuivat, silmät loistivat kuin pikkupojalla, kun hän pääsi juttelemaan vanhoista ajoneuvoista. Hän piti myös matkailusta ja marjastamisesta. Hän oli taitava tanssija, ja tanssista tuli yhteinen harrastus Marjatta-puolison kanssa.

Sofia-tyttären kaksi pientä poikaa olivat vaarille erityisen tärkeitä ja rakkaita.

Kun aika antoi myöten, Rekola osallistui sukutilansa töihin Hattulassa. Suuren osan elämästään hän asui Hattulassa ja vasta viimeiset vuodet Hämeenlinnassa. Työmatkat Helsinkiin hän kulki junalla.

Puolison, tyttären ja tyttärenpoikien lisäksi Veli-Matti Rekolaa jäävät kaipaamaan sukulaiset sekä lukuisat ystävät ja työtoverit kotimaasta ja eri puolilta Eurooppaa.