Pienet ihmeet
Ylläsjärveläisen omakotitalon olohuoneessa käy nopeasti selväksi, mistä pienet kaksoset tykkäävät. Liisa rakastaa isää ja Sakari robotti-imuria.
Reilun vuoden ikäisillä taaperoilla on meno päällä. Isoveli Isak, 4, näyttää, miten pikkusiskon saa nauramaan: hyppyyttämällä tätä ilmaan masun päällä. Liisa kikattaa, Sakari käynnistää robotti-imurin.
Kaksoset ovat pienimmät Suomessa sairaalamatkan varrella syntyneet lapset.
Synnytyssairaalaan oli reilun kahden tunnin ajomatka.
Äiti Sophie Rostain istui kotona Isakin kanssa katsomassa televisiosta Tomia ja Jerryä, kun hän alkoi tuntea supistuksia. Elettiin lokakuuta 2024, ja kaksosten laskettuun aikaan oli tasan kolme kuukautta.
Kolarin Ylläsjärven tunturikylästä Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle on noin 160 kilometrin eli reilun kahden tunnin ajomatka.
Isakin syntyessä Rostain oli joutunut lähtemään synnyttämään ambulanssilla. Se ei ollut miellyttävä kokemus.
Sophie Rostain ja hänen avopuolisonsa Janne Pasma olivat suunnitelleet, että tällä kertaa Rostain lähtisi hieman ennen laskettua aikaa Rovaniemelle odottamaan synnytystä.
Supistukset yltyivät, ja Rostain alkoi vuotaa verta. Mies oli tulossa työmatkalta etelästä. Hän oli Pellon kohdalla, kun Rostain soitti hänelle.
Pasma hälytti apuun naapurin varamummon, lääkäripariskunnan ja ambulanssin.
”En ole ikinä ajanut niin kovaa Pellosta kotiin.”
Kotipihassa hän ehti nähdä Rostainin ambulanssissa. Esikoiselle piti vielä järjestää hoitopaikka, joten Pasma päätti lähteä ambulanssin perään omalla autollaan.
”Ajattelin, että kyllä tämä taisi olla tässä”, hän kertaa tuonhetkisiä synkkiä tunnelmiaan.
”En ole ikinä ajanut niin kovaa Pellosta kotiin.”
Kittilästä Ylläsjärvelle saapunut ambulanssi lähti reipasta vauhtia kohti Rovaniemeä. Lapin keskussairaalasta sitä vastaan lähti toinen ambulanssi, joka toi mukanaan kätilön.
Rovaniemen Lohinivan kohdalla kätilö nousi vastaan tulleen ambulanssin kyytiin ja totesi, että synnytys oli täydessä käynnissä. Äidille ei voinut antaa ponnistuslupaa, sillä sairaalaan oli tunnin matka.
Kovissa kivuissa ollut Rostain ilmoitti kätilölle, että hän ei pysty enää odottamaan. Lapset syntyisivät nyt.
Rostain muistaa pakkasen kylmyyden lehahtaneen kasvoilleen, kun ambulanssiin tuotiin keskoskaappi.
Ambulanssi oli Lohinivan kylän levikkeellä. Ensin syntyi Sakari, joka painoi 1 015 grammaa. Rostain muistaa pakkasen kylmyyden lehahtaneen kasvoilleen, kun ambulanssiin tuotiin keskoskaappi.
Seuraavaksi maailmaan oli tulossa Liisa.
”Se ei ollut helppoa. Kätilö sanoi, että joudun keisarileikkaukseen. En todellakaan halunnut sitä, joten ponnistelin minkä pystyin.”
Naisen keho on uskomattoman vahva, Rostain ajattelee nyt, reilu vuosi dramaattisen synnytyksen jälkeen.
Tyttö painoi 915 grammaa. Kätilö sai soviteltua pienokaiset samaan keskoskaappiin. Molemmat vauvat hengittivät ja katselivat maailmaa silmät avoinna.
Rostain soitti miehelleen, että vauvat ovat syntyneet.
Pikkukeskosia lähdettiin viemään Rovaniemelle kovaa kyytiä.
”Ensimmäinen toimenpide teho-osastolla oli hätäkaste”, isä kertoo.
Vastasyntyneisiin laitettiin kahdeksan erilaista letkua.
Sattumalta Lapin keskussairaalassa oli paikalla keskostenhoidon asiantuntija, joka yleensä työskentelee Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hän teki 30 tunnin työvuoron kaksosista huolehtiessaan.
Seuraavana päivänä pienokaiset siirrettiin Ouluun. Pienimmän koon vaippa ylsi pikkukeskosten kainaloon asti.
Ensimmäinen itku vauvoilta tuli kuukauden päästä syntymästä.
Pienokaiset olivat keskoskaapissa puolitoista kuukautta. Äiti päivysti vauvojen lähellä Oulussa, isä pyöritti sillä aikaa arkea Isakin kanssa Ylläsjärvellä.
Ranskalainen Sophie Rostain on asunut Suomessa kymmenen vuotta. Ranskassa synnytyssairaalat ovat lähellä, joten matkasynnytykset ovat harvinaisia.
Hän sai avukseen perhettään Lyonista ja Genevestä. Perhe piti yllä positiivista mielialaa.
”Perheeni sanoi, että vauvat ovat viikinkejä, heissä on suomalaista ja ranskalaista verta. He pitivät huolta minusta.”
Vuosi sitten joulukuussa pienokaiset pääsivät kotiin. He painoivat silloin noin kaksi kiloa.
Alku oli rankka. Vanhempien unet olivat vähissä, kun vauvat nukkuivat vuorotellen. Jääkaapin ovessa oli lista ruokailuajoista. Vauvat tarvitsivat lääkettä ja keskosten ravintojauheita. Pian alkoi kiinteiden ruokien maistelu.
”Tuntui, että sellaista lusikkaa ei olekaan, joka mahtuisi heille suuhun”, isä kertoo.
Vuosi on ollut pitkä, vanhemmat sanovat kuin yhdestä suusta.
”Se oli hyvä vuosi, teimme valtavan matkan”, kertoo Rostain.
”Vaikka tuntuu, että tosi sumussa on menty, selvitty on”, sanoo Pasma.
Sophie Rostain alkoi käsitellä matkasynnytystä henkisesti vasta viime keväänä. Kun arki ei ollut enää pelkkää selviytymistä, tunteet tulivat pintaan. Hän on pohtinut sitä, miksi synnytys lähti käyntiin niin aikaisin.
”Janne on ollut minulle hyvänä tukena, mutta oli hyvä kuulla lääkäriltä, että en ollut tehnyt mitään väärin.”
Hän arvelee kärsineensä synnytystraumasta. ”Mutta se tuli vasta kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen.”
”Joka kerta, kun ajan sen bussipysäkin ohi, muistan ne tunteet. Se tapahtui täällä!”
Perheen yöt eivät edelleenkään ole seesteisiä. Vanhemmat nukkuvat parin tunnin pätkissä. Vauvakuplaan asettuminen on ollut vanhemmille hankalaa, sillä kumpikaan ei erityisemmin nauti kotona olemisesta.
Pasma pyörittää it-alan yritystään Lourua ja tekee pitkää päivää. Työ on henkireikä myös Rostainille, joka työskentelee Jänkä Resortin vastaanottopäällikkönä.
Elokuussa vauvat aloittivat päivähoidossa. Lastenhoidossa on apuna ollut myös kolme ranskalaista au pairia.
Apua on virrannut myös tunturikyläläisiltä. Ylläsjärven kylä on vahva yhteisö.
”Oli mahtavaa, että ei tarvinnut kysellä, saako apua. Sitä tultiin tarjoamaan”, kertoo Pasma.
Myös hänen yrityksensä Kittilän-toimipisteeseen tuotiin keskosten vaatteita ja vauvojen tarvikkeita.
”Oli mahtavaa, että ei tarvinnut kysellä, saako apua. Sitä tultiin tarjoamaan.”
Janne Pasma on kotoisin Kolarista. Lapissa asuminen on perheen oma valinta, joten lyhyempää matkaa sairaalaan ei ole osannut kaivata.
”Kun Sophie lähti kotipihasta ambulanssilla, silloin mietitytti, että jos sairaala olisi vieressä, kaikki varmaan sujuisi hyvin.”
Oulussa hänen tuli juteltua hoitohenkilökunnan kanssa sotesta, jossa palveluja leikataan jatkuvasti.
”Kyllä siinä itsellekin avautui se, että elämä menee hankalaksi, jos Länsi-Pohjan sairaala laitetaan kiinni ja jos Rovaniemeltä siirretään toimintoja Ouluun.”
Ylläsjärven kylässä asuu paljon nuoria perheitä. 350 vakituisesta asukkaasta noin sata on lapsia. Uusi koulu on jo tupaten täynnä. Lähes kaikki kylässä työskentelevät matkailun parissa.
Turismin ympärillä pyöriviä kyliä on vieläkin pohjoisempana, esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Inarissa, Janne Pasma huomauttaa.
”Lapsia syntyy. Kyllä tätä touhua vähän sydän syrjällään katsoo, kun mahtavia osaajia päästetään menemään. He menevät töihin yksityisille tai jopa muihin maihin, koska Suomessa tuo sote sakkaa niin pahasti.”
”Me olimme onnekkaita siinä suhteessa, että saimme aivan huikean hyvää hoitoa. On hullunhyvä mäihä, että meillä on terveet lapset.”
- Osaston luetuimmat
