Eeva Viitanen on suurperheen äiti, joka on johtanut kuntia vuosikymmenen ‒ aloitti kunnan leivissä teini-ikäisenä

Eeva Viitanen on asunut kymmentä Tampereen-vuotta lukuun ottamatta koko ikänsä maalla. Orivedellä kodin pihalla pomppivat perheen kuudesta lapsesta kaksi, eli seitsemänvuotias Elli ja kaksivuotias Lotta. Kuva: Petteri Kivimäki

Jos Eeva Viitaselta kysytään, yksi parhaista tavoista nauttia varhaisista aamuista on lähteä lenkille. Siksi hän vetää usein aamuisin lenkkarit jalkaan ja lähtee Oriveden metsiin.

”Lenkkeily on harrastus, joka alkaa maalla kotiovelta. Tämän harrastuksen pariin ei tarvitse erikseen lähteä.”

Viitasella on syynsä olla tunkematta kalenteriaan liian täyteen. Hänellä on nimittäin kuusi lasta, joista vanhin pääsee ripille ja nuorin on yksivuotias. Lisäksi hän johtaa Pirkanmaan toisella laidalla sijaitsevaa Ikaalisten kaupunkia.

Vuosi sitten Viitanen oli äitiyslomalla Ruoveden kunnanjohtajan tehtävistä ja pohdiskeli mahdollisia uusia askelia uralla. Pesti Ikaalisten kaupunginjohtajana kuulosti sopivalta uudelta haasteelta, vaikkei kaupunki ennalta kovin tuttu ollutkaan.

Ennen uusille urille lähtemistä Viitanen keskusteli perheensä kanssa.

”Perheen tuki on kaikki kaikessa, ja kun perheenjäseniltä tuli vihreää valoa, hain paikkaa.”

40-vuotispäiväänsä Viitanen pääsikin viettämään tänä vuonna Ikaalisten kuntapomona.

Yhteiskunta moninaisine ilmiöineen kiinnosti Viitasta, joten hän päätyi lukion jälkeen opiskelemaan Tampereen yliopistoon kunnallistaloutta. Vasta opintojen aikana hän alkoi kypsytellä ajatusta kunta-alan johtotehtävistä.

Syynä innostuksen syttymiseen olivat kunnanjohtajat, jotka olivat palanneet yliopistolle lisäopintoihin ja kävivät Viitasen kanssa samoja maisterivaiheen kursseja. Kun Viitanen parikymppisine ikätovereineen osasi analysoida esimerkiksi kunnan tilinpäätöksestä vain sen, mitä oppikirjoissa kerrottiin, osasivat kunnanjohtajat lukea saman taulukon rivienväleistä kaikenlaista muutakin.

”Siinä kirkastui, että enhän minä itseäni välttämättä tutkijana näe, mutta tuollaisen kokemuksen kautta tulleen vankan ammattitaidon haluan saavuttaa. Tiesin samalla, että kunnanjohtajaksi pääseminen vaatii kannuksien keräämistä muualla.”

Opintojen jälkeen Viitanen päätyi ensin töihin Tampereen kaupungin tilaajaryhmään, mistä hän siirtyi Ruoveden talousjohtajaksi. Siinä vaiheessa, 31-vuotiaana, hän oli kannuksensa kerännyt ja hänet valittiin Ruoveden kunnanjohtajaksi.

Viitanen naurahtaa, että tarkalleen ottaen hän aloitti kunta-alan työnsä jo teini-ikäisenä. Ensimmäinen kunnan maksama tilipussi nimittäin kolahti hänen tililleen 16-vuotiaana, kun hän työskenteli Oriveden kaupungilla maatalouslomittajana.

”Olen maitotilan tyttö, ja hoidin isälleni tilan lomitukset koulun ohessa.”

Viitanen on asunut maaseudulla kymmentä Tampereen-vuotta lukuunottamatta koko ikänsä.

”Sieluni lepää maalaismaisemassa, ja koska haluan edistää maaseudun asiaa, pidän mieluusti maaseudun kuntien puolta.”

Vastakkainasettelua Viitanen kaihtaa. Vaikka hän on maaseudun puolella, ei hän ole kaupunkeja vastaan, vaan päinvastoin. Hän uskoo vuoropuheluun, jotta ymmärrys kasvaa puolin ja toisin ja jotta yhteinen sävel löytyy.

Hän antaa esimerkin Pirkanmaalta. Tampere on Suomen vetovoimaisin kaupunki, eikä hänen mielestään syyttä: siellä on erittäin monipuolinen korkeakoulukeskittymä, joka houkuttaa nuoria aikuisia paikkakunnalle.

”Maaseutumaiset kunnat voivat hyödyntää tätä ja olla mahdollinen vaihtoehto esimerkiksi siinä vaiheessa, kun nuoret perheet pohtivat perheen sijoittumista.

Tämä ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii panoksia esimerkiksi peruspalveluiden sekä tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä, Viitanen muistuttaa. Perheissä arvostetaan esimerkiksi turvallista kasvuympäristöä, hyviä koulu- ja harrastusmahdollisuuksia sekä nykyaikana vielä toimivia tietoliikenneyhteyksiä.

Maaseutu on saanut uudenlaista nostetta korona-aikaan, muistuttaa Ikaalisten kaupunginjohtaja Eeva Viitanen. Kuva: Petteri Kivimäki

Maaseutu on ollut korona-aikaan uudenlaisessa nosteessa kahdesta syystä, Viitanen huomauttaa. Ensinnäkin pandemia pakotti kodit muuntumaan niin päiväkodeiksi, kouluiksi kuin työpaikoiksikin. Jos seinät alkoivat kaatua päälle eikä lisäneliöihin ollut kaupunkiympäristössä varaa, monen katse kääntyi maaseutuun kesämökin tai jopa vakituisen kodin muodossa.

Toiseksi korona teki etätyöstä valtavirtaa niissä töissä, joita on mahdollista hoitaa tietokoneella ja puhelimella. Jos kerran työt hoituvat yhtä hyvin toimistolla kuin olohuoneessa, vain osa haluaa palata kokoaikaisesti toimistotöihin.

”Juuri näiden mainitsemieni esimerkkien vuoksi olemme lähteneet Ikaalisissakin kartoittamaan kiinnostusta valokuituun yhdessä paikallisten kyläyhdistysten ja vesiosuuskuntien avustuksella.”

”Maaseudulla olisi monella tapaa otollinen aika tarjota ihmisille mahdollisuutta elämänlaadun kohennukseen, mutta maaseudulla toimijat ovat usein pieniä. Sen sijaan, että kaikki pienet toimijat koettavat ratkoa samoja asioita itsekseen, niiden välille tarvitaan yhteistyötä”, Viitanen muotoilee.

Ikaalisissa hän onkin jalkautunut kierroksille, joissa kyläparlamenttityylisellä keskustelulla on luotu siltoja yritysten, yhdistysten, järjestöjen ja asukkaiden välille. Ikaalinen on laaja kunta, jossa Kyrösjärven vastarannoilla saatetaan hyvinkin painia samojen ongelmien parissa. Kylien välillä ei kuitenkaan ole välttämättä ollut ennen keskusteluyhteyttä.

Kyläkierroksillaan Viitanen on huomannut, että kiireisiä ruuhkavuosia elävänä perheenäitinä hän on kuntalaisille samaistuttava henkilö.

Kotona Orivedellä Viitanen haluaa olla läsnä perheelleen. Lapsiperhearjen pyörittäminen toimii myös vastapainona työlle.

Viitasen mies on parhaillaan kotona perhevapaalla perheen kahden nuorimman lapsen kanssa.

”Teini-ikäisiltä lapsilta tulee välillä kritiikkiä siitä, onko täällä pakko olla vanhempi jatkuvasti päivystämässä”, Viitanen naurahtaa.

Vaikka hän on kotoisin Orivedeltä ja asuu siellä nykyäänkin, kunta valikoitui viime vuosikymmenellä perheen asuinpaikaksi siitä syystä, että sieltä oli suhteellisen lyhyt matka Viitasen silloiselle työpaikalle Ruovedelle. Lisäksi samassa kunnassa asuvat Viitasen vanhemmat.

Viitasen perhe asuu kuusi vuotta sitten rakennetussa omakotitalossa, joka tarjoaa puitteet monenlaiseen perheen kanssa puuhasteluun niin sisällä kuin ulkona.

Koti on tärkeä kiintopiste Viitaselle. Kotona ei käydä vain nukkumassa, vaan siellä viihdytään ja ladataan akkuja omassa rauhassa.

”Olen sosiaalinen ja haluan rakentaa siltoja ihmisten välille, mutta tarvitsen myös omaa tilaa ja rauhaa, ja täällä niitä on tarjolla.”

Eeva Viitasen perheelle koti on tärkeä paikka, jossa ladataan akkuja. Ellillä, 7, ja Lotalla, 2, on neljä sisarusta. Kuva: Petteri Kivimäki