Joonas Berghäll on elänyt pitkään sinkkuna ja kaipaa puolisoa sekä perhettä. Kuva: Antti Kohonen
Punkki vei työkyvyn, ja hoidot ovat maksaneet jo 92 000 euroa ‒ ”Korvauksia en ole saanut euroakaan”
Elokuvaohjaaja Joonas Berghällin terveys romahti puutiaisen pureman ja tästä aiheutuneen borrelioosin seurauksena. Hän ihmettelee, miksi punkkien aiheuttamia sairauksia yhä vähätellään.
Joonas Berghäll peri talon äidiltään. Sen pihapiirissä ja lähistöllä riittää puhdetöitä, jotka antavat hyvää vastapainoa elokuvien teolle. Kuva: Antti KohonenVesuri heiluu metsikössä Tervolan Louella kolmenkymmenen asteen polttavassa helteessä. Raivaustyössä hikoilee elokuvaohjaaja Joonas Berghäll, 45, joka tuli tunnetuksi Jussi-palkinnon voittaneesta Miesten vuoro -dokumenttielokuvasta.
”Vesakon raivaus on mielipuuhaani, vaikka täällä saattaa olla puutiaisia”, borrelioosiin 11 vuotta sitten sairastunut Berghäll sanoo.
Mies kantaa taskussaan punkkikarkotetta, eikä hän uskaltaudu luontoon ilman sitä.
”En pelkää ulkona liikkumista, mutta minusta on tullut todella varovainen.”
Joonas Berghällin terveys romahti puutiaisen pureman seurauksena pian sen jälkeen, kun hän oli ollut Katja Gauriloffin Säilöttyjä unelmia -dokumentin sävellyssessiossa Raaseporissa kesäkuussa 2011. Berghäll arvelee, että punkki ponkaisi hänen niskavilloihinsa juuri tuolloin.
”Saman vuoden elokuussa lensin Keniaan Äidin toive -dokumentin kuvauksiin. Kun palasin sieltä Espooseen, jo parin päivän kuluttua elimistöni sheikkasi. Oireet olivat hirveät, ja niiden takia kiersin lääkäriltä toiselle.”
Tautiepäilyt liittyivät Berghällin Afrikan-matkaan, mutta sikäläiset taudit suljettiin pois laboratoriokokeiden perusteella.
Uusia oireita putkahteli esille, mutta syytä näihin ei löydetty. Seuraavan viiden vuoden aikana Berghäll kävi tutkimuksissa kymmenessä sairaalassa Suomessa ja ulkomailla ilman, että oireiden syihin olisi saatu selvyyttä.
Oireet olivat outoja ja vaikeita: voimakkaita lihaskramppeja, lihas- ja nivelkipuja, sydämen rytmihäiriöitä, raajojen motoriikan heikkenemistä, tasapaino-ongelmia, muistiongelmia, jatkuvaa uupumusta, voimakasta yöhikoilua, valtavaa painon nousua ja vilunväreitä helteelläkin.
”Rikoin vuoden aikana 25 astiaa, koska käteni eivät totelleet.”
Oireiden pahenemisen johdosta Berghäll lähetti verinäytteensä analysoitaviksi saksalaiseen laboratorioon, jossa borrelioosi lopulta todettiin.
”Vasta viiden vuoden terveyshelvetin jälkeen aloin saada hoitoja, joiden päättymisen jälkeen oireet jälleen pahenivat. En ollutkaan parantunut.”
Terveytensä ja työkykynsä menettänyt Berghäll otettiin hoitoon saksalaiseen sairaalaan vuonna 2017. Tuohon mennessä mieheltä oli löydetty yhteensä 12 erilaista taudinaiheuttajaa – bakteeria ja virusta – joita häädettiin pitkillä antibioottikuureilla.
”Lääkkeiden lisäksi minulle määrättiin probiootteja sekä vitamiineja ja hivenaineita. Enimmillään söin viitisenkymmentä pilleriä vuorokaudessa”, Berghäll kertoo.
Kun hoitojakso Saksassa päättyi, ei mennyt kovinkaan kauan, kun miehen terveys romahti jälleen. Viimein Berghäll pääsi New Yorkissa toimivan lääkärin Richard Horowizin potilaaksi, joka on erikoistunut punkkien aiheuttamien sairauksien hoitoon.
”Lokakuussa 2018 kirjauduin hoidettavaksi sikäläiseen sairaalaan, jossa aloin saada elämääni takaisin pala palalta. Hoitojen jälkeen olen pystynyt tekemään täysiä työpäiviä ja kuusipäiväisiä työviikkoja.”
Kuka
Joonas Berghäll on Tervolan Louella asuva elokuvaohjaaja ja syntynyt Kemissä vuonna 1977.
Asuu Tervolan Louella omakotitalossa, joka jäi perinnöksi lääkärinä toimineelta Raija-äidiltä vuonna 2015.
Ohjannut 18 dokumenttielokuvaa ja parhaillaan työn alla on fiktiivinen elokuva. Punkkisota-dokumentti julkaistiin toukokuussa 2021.
Himopuuhaa ovat vesakonraivaus moottorisahalla ja vesurilla sekä kuntoilu.
Tulevaisuuden toiveena on puolison löytäminen ja isäksi tuleminen.
Joonas Berghäll ohjasi oman sairautensa innoittamana Punkkisota-dokumenttielokuvan, joka sai ensi-iltansa toukokuussa 2021.
Dokumentti kertoo punkkien aiheuttamista lukuisista sairastumisista. Se etsii vastauksia peruskysymykseen, miksi näitä sairauksia usein vähätellään ja miksi oireita ei oteta vakavasti.
”Olen kai ainoa potilas, jota ei pidetty päästään vinksahtaneena.”
Terveydenhuollon ongelmakohdat ovat Punkkisota-dokumentin kovaa ydintä. Berghäll toteaa, ettei ole saanut apua oman sairautensa hoitoon Suomesta.
”Olen käyttänyt tähän mennessä 92 000 euroa hoitoihin, korvauksia en ole saanut euroakaan.”
Hän huomauttaa, ettei tilanne ole sen parempi suomalaisilla borrelioosiin sairastuneilla lääkäreilläkään.
”Eräs hermoborrelioosiin sairastunut lääkäri lähti hoitoon Saksaan pyörätuolipotilaana ja palasi sieltä Suomeen hoitamaan virkaansa. Tiedän suomalaisia lääkäreitä, joiden lapset ovat sairastuneet borrelioosiin, mutta apua sairauden hoitoon on jouduttu hakemaan Saksasta.”
Berghäll kertoo odottavansa sitä päivää, jolloin edes yksi suomalainen lääkäri rohkaisee itsensä ja nostaa punkkitautien tunnistamiseen ja hoitoon liittyvät ongelmat julkiseen keskusteluun.
”Meillä on yli 50 000 lääkäriä, mutta vain muutama heistä osaa oikeasti hoitaa borrelioosia. Olen havainnut, että tähän sairauteen liittyvä vastustus on äärimmäisen kovaa lääkäripiireissä sekä Suomessa että ulkomailla.”
Berghäll kertoo kohdanneensa suomalaisten lääkärien taholta myös epäasiallista ja loukkaavaa käytöstä.
”Painon nousun takia eräs lääkäri kehotti syömään vähemmän pitsaa sen sijaan, että olisi ryhtynyt tekemään työtään eli tutkimaan oireiden syytä ja tekemään diagnoosia.”
Punkkeihin suhtautumista vaikeuttaa Berghällin mukaan sekin, ettei punkin kiinnittyminen aiheuta oireita läheskään kaikille.
”Miksi se sitten aiheuttaa oireita minulle, mutta ei sinulle? Sitä ei tiedetä ja asiaa pitäisi tutkia. Vähättely ei johda mihinkään.”
Punkkisota-dokumenttia on arvosteltu siitä, että siinä esitetyt faktat eivät pitäisi paikkaansa, vaikka dokumentti nojautuu 99 vakavasti otettavaan tutkimukseen borrelioosista. Esille on tuotu myös kritiikkiä siitä, että oireisiin tarjottaisiin ulkomailla hoitoja löyhin perustein ilman tieteellistä näyttöä.
”Tosiasia kuitenkin on, että Saksassa ja Yhdysvalloissa hoidoissa käyneet ovat useimmiten päässeet oireistaan. Jos punkkien aiheuttamat sairaudet olisivat huuhaata, eivät suuret lääketehtaat parhaillaan kehittäisi rokotteita eivätkä käyttäisi tutkimukseen satoja miljoonia euroja”, Berghäll huomauttaa.
Berghäll toteaa, ettei suurin osa lääkäreistä myönnä sitä, että borrelioosia voisi käypähoitojen jälkeen esiintyä joillakin potilailla kroonistuneena tautimuotona. Dokumentissa nostetaan esille mahdollisuus, ettei Suomessa käytössä oleva Elisa -vasta-ainetesti olisikaan riittävän kattava.
”Saksassa käytetään Suomessa kehitettyä Tickplex-testiä, joka tunnistaa myös muitakin punkin välityksellä ihmiseen tulleita bakteereita ja viruksia.”
Tiedeyhteisön vaalima virallinen totuus ja Berghällin esille nostamat vaihtoehtoiset totuudet ovat ryhtyneet vääntämään kättä Punkkisota-dokumentin kulisseissa.
”Inhoan salaliittoteorioita, mutta asioista pitää pystyä keskustelemaan.”
Punkkisodan esittäminen kiellettiin Ruotsin SVT:ssa siksi, että dokumentissa kroonisen borrelioosin väitetään olevan sairaus. Virallinen totuus ei myönnä tällaista sairautta olevan.
Berghäll kertoo saavansa Punkkisodan johdosta jatkuvasti yhteydenottoja samanlaisista vaikeista oireista kärsiviltä, jotka eivät ole saaneet niihin apua Suomesta.
”En ole mikään asiantuntija, mutta kerron, mistä itse olen saanut apua vaivoihini.”
Alkuperäisistä noin kolmestakymmenestä oireesta Berghällillä on jäljellä vielä muutama ja hänen hoitonsa jatkuvat toistaiseksi.
Joonas Berghäll ei liiku enää risukoissa ilman punkkikarkotetta. Kuva: Antti Kohonen
Tervolalainen Joonas Berghäll on Suomen tunnetuimpia dokumentaristeja. Kuva: Antti KohonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
