Älä tuijota vain vaakaa tai säikähdä rasvaprosenttia – kehonkoostumus ratkaisee

Naisilla tulisi olla hieman korkeampi rasvaprosentti kuin miehillä. Kuva: Stiina Hovi

”Lihaksia tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, niin liikkuessa kuin hengitettäessä. Lihakset toimivat myös hätävaraenergiana, jos joutuu pitkäksi aikaa vuodelepoon. Esimerkiksi syövän aiheuttamista kuolemista arvioidaan jopa neljänneksen johtuneen lihasten surkastumisesta”, kertoo liikuntatieteiden maisteri, ravinto- ja fysiikkavalmentaja Mia Laakso.

Laakso on erikoistunut myös kehonkoostumuksen muokkaukseen.

Kehonkoostumusmittaukset esimerkiksi terveystarkastusten yhteydessä tai kuntosaleilla voivat toimia herättäjänä. Numerot motivoivat monia tekemään asialle jotakin.

Tulokset eivät aina ole täysin luotettavia. Luvut ovat kuitenkin suuntaa-antavia, niiden avulla pystyy seuraamaan omaa kehitystään.

”On tärkeää, että mittaus tehdään aina samalla mittarilla ja samaan aikaan päivästä. Mittaus pitäisi tehdä aina aamulla tyhjällä vatsalla, koska esimerkiksi nestetasapaino vaikuttaa huomattavasti tuloksiin. Rasvaprosenttia ei myöskään kannata vertailla kaverin kanssa”, Laakso kertoo.

Pelkkä peili ja henkilövaaka ovat melko hyviä välineitä kehonkoostumuksen seuraamiseen. Peili ei kuitenkaan kerro esimerkiksi vaarallisen viskeraalirasvan määrästä.

Viskeraalirasva on rasvaa, joka on kertynyt vatsan seudulle sisäelinten ympärille, ja joka on terveydelle haitallista ilman ylipainoakin. Vaa’an näyttämää lukemaa tarkastellessaan kannattaa muistaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva. Jos kuitenkin käyttää sekä peiliä että vaakaa, pääsee jo aika pitkälle.

”Yleensä kehossa olevan ylimääräisen rasvan näkee helposti. Lihaksia voi olla vaikeampi havaita. Jos kehoon on kertynyt suuria määriä rasvaa, niin lihaksia voi olla vaikea erottaa ihonalaisen rasvan alta. Jos on hoikka, lihaksia jännitettäessä niiden tulisi erottua selkeästi.”

”Yhä useammin tapaa henkilöitä, jotka ovat hoikkia, mutta heillä ei myöskään ole paljon lihasta. Liian alhainen kehon paino on vähintään yhtä vaarallista terveydelle kuin ylipainokin. Siksi voimaharjoittelu on suositeltavaa ihan kaikille, kehonkoostumukseen, ikään ja sukupuoleen katsomatta.”

Kaikille sopivaa yhtä ihanteellista tulosta tai lukua rasvaprosentiksi on Laakson mukaan mahdotonta antaa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että varsinkaan naisten rasvaprosentti ei saisi pudota alle 12, koska silloin muun muassa hormonitoiminta alkaa häiriintyä. Terveyden kannalta ajateltuna kehon rasvaprosentti saisi olla korkeintaan 32.

”Naisilla tulisi olla hieman korkeampi rasvaprosentti kuin miehillä. Geenimme määrittelevät osin sen, mihin ylimääräinen rasva kehossamme kertyy. Jos naisella rasvaa kertyy helposti lantion ja reisien seudulle, se ei ole lainkaan niin vaarallista kuin vatsaonteloon kertyvä rasva. Joillakin rasvaa valitettavasti kertyy helpommin vatsan seudulle kuin toisille. Tärkeää on kuitenkin aina muistaa, että olemme yksilöitä ja jokaisella on oma optimaalinen rasvaprosentti.”