Luonto ei ole loputon, ympäristötutkija Ville Lähde sanoo – siksi ihmisten täytyy jälleen opetella elämään niukkuuden kanssa

Puutarhanhoito täyttää kesäisin ympäristötutkija Ville Lähteen päivät. Perhetilan savimaa pursuilee elämää ja tuottaa Lähteelle ja hänen vaimolleen ruokaa omiin tarpeisiin. Kuva: Carolina Husu

Ville Lähteellä on kolmivaiheinen kompostointijärjestelmä. Kaikki eloperäinen jäte, eriön pohjia myöten, päätyy kiertoon. Kuva: Carolina Husu

Omenat ovat vaikeita kompostoitavia. Ne muuttuvat talven aikana pahanhajuiseksi, mätäneväksi liejuksi.

Ympäristötutkija Ville Lähde on kääntänyt ongelman hyödyksi. Erillinen omenakompostori houkuttelee keväällä kasapäin lieroja, Lähteen parhaita puutarhatyötovereita. Niitä hän myös siirtää elävöittämään puolta tusinaa muita kompostejaan.

Täällä, Lempäälän Hulausjärveen työntyvällä niemenkärjellä puutarhuri ja luvuton joukko kuhisevaa elämää muovaavat ympäristöään. Tila on Lähteen isovanhempien hankkima. Se on ollut perheessä 1950-luvulta lähtien.

"En ole erämaissa vaelteleva ihminen. Tämä on minun tapani olla käytännön kosketuksissa luonnon kanssa", Lähde kertoo vadelmapensaan vierellä.

Yhteistoiminnan tulos on runsauttaan pursuileva kasvitarha. Se vaatii suunnitelmallista työtä. Kolmivaiheistakompostointia, harkittua maanmuokkausta, ravinnekierron ylläpitämistä ja niin edelleen.

Kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja, kuvassa on tummakuorinen lajike. Lähteen vaimon vanhemmat olivat ammatiltaan tomaatinviljelijöitä. "Paras tomaatti, jonka olen ikinä syönyt, on heidän kasvattamansa", Lähde kertoo. Kuva: Carolina Husu

Tutkijana Lähde ajattelee ravintoa, luonnon kiertokulkuja ja elämän moninaisuutta usein. Mittakaava on kuitenkin paljon kotipuutarhaa isompi.

Hänen tutkimuksensa keskeisiin teemoihin kuuluu ruokajärjestelmän kestävyys. Kokonaisuus on vähintäänkin monimutkainen.

Kun sen pilkkoo osiin, voi päätyä ajattelemaan esimerkiksi nälkää. Mitä se on ja miten sitä pitäisi mitata?

Maailmassa on noin 700–800 miljoonaa nälkää näkevää ihmistä. Tai sitten heitä on miljardeja. Määrittelykysymys.

"Kaikkein äärimmäisintä, hengenvaarallista nälkää kärsiviä on noin 700–800 miljoonaa. Ihmisiä, jotka kärsivät laajemmassa mielessä nälkää ja voivat meikäläisittäin superhuonosti, on miljardeja", Lähde selittää.

Maailmassa elää valtava määrä ihmisiä, joiden pääasiallista ravintoa on pitkälle prosessoitu, sokereilla ja hiilihydraateilla ahdettu valmisruoka.

Tämä joukko kärsii sekä ylipainon aiheuttamista sairauksista että aliravitsemuksesta. Kaloreita on liikaa, vitamiineja ja hivenaineita liian vähän.

Siksi pelkän energian käyttäminen nälän mittarina ei anna riittävää kuvaa todellisuudesta. Määrän lisäksi myös laatu täytyy ottaa huomioon.

Lähteen kasvitarhassa kasvaa muun muassa härkäpapua, perunaa, tomaatteja, kurpitsoita, sipuleita, parsaa ja marjapensaita ja omenapuita. Kuva: Carolina Husu

Nälkää tai puutetta ylipäänsä voi katsoa monesta näkökulmasta. Lähteen ajattelussa tämä huomio tiivistyy niukkuuteen ja runsauteen.

Hän käsittelee näitä ilmiöitä muun muassa vuonna 2013 julkaistussa kirjassaan Niukkuuden maailmassa. Sen keskeinen väite on, että niukkuutta ei oikeastaan oteta enää huomioon.

Nykyinen järjestelmä perustuu ajatukseen loputtomista luonnonvaroista, jotka takaavat ikuisen kasvun.

Käsitys johtuu ylenpalttisista energiavaroista. Maaöljy ja kivihiili ovat poikkeuksellisen energiatiheitä aineita. Lisäksi niitä on helppo säilyttää ja kuljettaa.

Erinomaisten ominaisuuksiensa ansiosta fossiiliset polttoaineet ovat mullistaneet runsaassa vuosisadassa liikenteen, maatalouden, asumisen, teollisuuden, kaiken.

Samalla ne ovat vähentäneet ihmisen riippuvuutta luonnosta, ainakin näennäisesti.

Esimerkiksi ruuantuotanto on polttoaineiden ja teollisten lannoitteiden kanssa paljon tehokkaampaa kuin ilman niitä. Tehokkuuden kääntöpuolena maaperän hyvinvointia on voitu laiminlyödä.

"Modernissa, intensiivisessä maataloudessa maaperä on kuin astia, johon kaadetaan ravinteita. Sen sijaan että se olisi elävä ympäristö, joka kierrättää ja säilöö ravinteita", Lähde sanoo.

Lempäälän Hulausjärvi muuttuu heinäkuussa hernekeiton näköiseksi levävelliksi. Ilmiö ei ole ihmisen syytä. Kuva: Carolina Husu

Vuosisatojen kehitys ei muutu toivomalla. Se ei liioin muutu yhdessä yössä.

Juuri nyt päästöjen vähentäminen on ensisijainen tehtävä. Hiilineutraalin maailman saavuttaminen ei kuitenkaan ole päämäärä, ainoastaan etappi.

Se luo tilaa hengittää. Silloin muut välttämättömät muutokset, tärkeimpänä kulutuksen tuntuva vähentäminen, voi tehdä hallitusti.

Esimerkiksi ruokamarkkinat muuttuvat paljon paikallisemmiksi. Tämä ei tarkoita maailmankaupan loppua.

"Mutta sellainen globalisaatio, jossa etäisyys ja aika katoavat, ja rahalla saa mitä tahansa, mihin aikaan vuodesta tahansa, tulee loppumaan", Lähde sanoo.

Ruokajärjestelmän on myös muututtava nykyistä joustavammaksi. Muutamien satokasvien sijaan viljelijöiden pitää voida tuottaa monipuolista ruokaa kannattavasti.

Yksi mahdollinen keino tähän olisi kumppanuusmaatalous. Siinä esimerkiksi sata ihmistä sitoutuu ostamaan sadon. Viljelijä voisi huoletta kasvattaa 30 eri kasvia, sillä tietäisi saavansa kaiken kaupaksi.

Kotitarveviljely voi myös tukea ruokatuotantoa. Sen ei tarvitse olla täydellistä, eikä sen tarvitse tapahtua juuri nyt.

"Pääasia olisi rutinoitua ajattelemaan kausiluonteisesti ja opetella ruuan tuotannon ja kulutuksen käytäntöjä uudelleen."

Hulausjärveltä käy tuuli rantasaunan terassille. Kesäinen vire hajottaa veteen kertyneen vihreän levälautan, mutta vain hetkeksi.

Ville Lähde istuu selin järveen ja katselee lapsuutensa maisemia. Heinäkuun levälautat ovat kuuluneet maisemaan koko hänen elämänsä ajan.

Tämän tyylisissä järvissä leväkukintoja syntyy helposti, myös ilman suurempia ihmistoiminnan vaikutuksia.

Ihmisen leimaaminen maapallon tuhoajaksi on houkuttelevaa. Lähteen mukaan se on myös yksinkertaistus.

Ympäristön turmeleminen ei ole ihmisen perusominaisuus. Kuten ei ole sen suojeleminenkaan.

Kestävässä maailmassa suhteen tulee pikemminkin perustua yhteiseloon, jossa ihminen ymmärtää, tukee ja hyödyntää luonnon kiertoa.

Esimerkiksi laittamalla omenoita talveksi erilliskompostiin. Valmistamalla inhottavaa, ravitsevaa madonruokaa.

Mittakaavan on vain oltava paljon isompi.

• Syntynyt vuonna 1972 Seinäjoella, neljästä veljestä kolmantena.
• Väitteli Tampereen yliopistossa tohtoriksi filosofiasta vuonna 2008.
• Väitöskirja käsitteli ranskalaisen filosofin Jean-Jacques Rousseaun luontoretoriikkaa.
• Tutkii Bios-tutkimusyksikössä ympäristö- ja luonnonvarakysymysten vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan.
• Vapaa-ajalla hoitaa perheelleen kuuluvan Rantahulauksen huvilan tiluksia ja kirjoittaa ravintola-arvioita.
• Perheeseen kuuluu vaimo.