Tukihenkilö saa olla toivon tuoja – "Tämä on toimintaa ihmiseltä ihmiselle"

Kaikkein tärkeintä on alkaa puhua, eikä vain sulloa vaikeuksia mielen kätköihin, toteaa kuusi vuotta tukihenkilönä toiminut Teija Airaksinen. Kuva: Pentti Vanska

Kun murhe on suuri, apu saattaa olla yllättävän lähellä. Maaseudun tukihenkilöverkko tarjoaa tukea keskustelutukea ja myös käytännön apua matalalla kynnyksellä, nopeasti ja maksuttomasti. Yhteyttä voi ottaa myös anonyymisti.

”Tämä on toimintaa ihmiseltä ihmiselle. Tukihenkilö kuuntelee, auttaa pohtimaan vaihtoehtoja ja voi ohjata eteenpäin oikeanlaisen avun piiriin”, tukihenkilöverkoston kattojärjestö Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto MTLH:n toiminnanjohtaja Anne Ylönen sanoo.

Toiminta on suunnattu maaseudun asukkaille, ja verkostossa vapaaehtoistyötä tekeviltä edellytetään maaseutuelämän tuntemista.

Tukihenkilöiden joukossa on paljon maatalouden ammattilaisia tai maataloudesta eläköityneitä. Moni vapaaehtoisista on käynyt itse läpi jonkin kriisin elämässä tai seurannut sellaista läheltä.

”Tuntuu hyvältä, että omalla elämänkokemuksella on annettavaa. Tässä saa monesti olla toivon tuoja, siitä saa itsekin paljon”, toteaa kuusi vuotta tukihenkilönä toiminut Teija Airaksinen.

Hän lähti toimintaan mukaan selvittyään itse maatilan konkurssista ja avioerosta. ”Näin ilmoituksen Maaseudun Tulevaisuudessa, ja ajattelin, että tuo voisi sopia minulle.”

Airaksinen uskoo, että monelle helpotusta antaa jo se, että joku kuuntelee. ”Voi olla esimerkiksi sellainen kriisi, jossa omat ystävätkään eivät jaksa kuunnella. Tukihenkilö jaksaa.”

Tärkeintä on luottamus. ”Koko ajan mennään tuettavan ehdoilla. Kaikkein tärkeintä on alkaa puhua, eikä vain sulloa vaikeuksia mielen kätköihin. Kun ihminen alkaa puhua, häntä on mahdollista auttaa eteenpäin.”

Kynnys avun hakemiseen on Ylösen ja Airaksisen mukaan viime vuosina madaltunut. Silti Ylönen rohkaisee erilaisten ongelmien kanssa painivia ottamaan yhä herkemmin yhteyttä.

”Mikään asia ei ole liian pieni otettavaksi puheeksi. Silloin siitä ei ehkä tulekaan niin suuri”, Ylönen pohtii.

Airaksinen on tukihenkilönä toimiessaan miettinyt, että verkostosta olisi voinut aikanaan olla apua myös omaan kriisitilanteeseen.

”Silloin ei vielä ollut samanlaista varhaisen puuttumisen mallia, eikä asioita uskallettu ottaa puheeksi niin kuin nykyisin. Siinä on tapahtunut suuri muutos, nykyisin maatalousyrittäjät uskaltautuvat itsekin puhumaan ja hakemaan apua.”

Airaksista huolettaa ahdinko, jota hän näkee tuotantopanosten rajun hintojen nousun aiheuttavan monille maatiloille. Toinen usein esiin nouseva asia on yhteiskunnallinen keskustelu maatalouden päästöistä. ”Se aiheuttaa monille toivottomuutta.”

Yleisin syy ottaa yhteyttä tukiverkostoon ovat ihmissuhdeasiat, joita koskee neljännes kontakteista. Seuraavaksi yleisin syy on sairaus tai tapaturma, joita seuraavat lähellä uupumus ja taloushuolet. Monet asioista liittyvät myös toisiinsa.

Alkusysäyksen Maaseudun tukihenkilöverkoston perustamiselle antoi aikoinaan Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Alussa toiminta suuntautui vain viljelijäväestöön, nykyään kohderyhmää ovat maaseudun asukkaat ammattialasta riippumatta.

Maaseutuyrittäjien osuus on edelleen merkittävä, mutta joukossa on paljon muitakin, Ylönen kertoo.

Tänä vuonna verkosto täyttää 25 vuotta.

Alkuvuosina pääosa avun hakijoista oli maatalousyrittäjiä. Heidän osuutensa on edelleen merkittävä, mutta joukossa on paljon muitakin.

Yleisin lähestymistapa on puhelin. Noin viidennes keskusteluista tehdään kasvotusten ja osa kohtaamisista tapahtuu verkossa. Jotkut tuettavista soittavat kerran tai kaksi, joidenkin kanssa tukisuhde kestää useamman kuukauden. Naiset hakevat apua hieman miehiä useammin, Ylönen kertoo.

Tukihenkilöverkko toimii koko maassa. Mukana on noin 170 vapaaehtoista, joiden toimintaa organisoivat paikallistasolla aluevastaavat. Rahoitus tulee sosiaali- ja terveysministeriön kautta, Veikkaus-varoista.

Kaikki verkostoon kuuluvat ovat saaneet koulutuksen toimintaan ja heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Uusin toimintamuoto on Jelppi-ryhmä, joka voi tulla paikalle auttamaan lyhytaikaisesti myös käytännössä. Jelpissä verkosto tekee yhteistyötä Välitä viljelijästä -hankkeen kanssa.

Vapaaehtoisille voi tulla vastaan hyvinkin raskaita tilanteita. Näitä tukihenkilöt purkavat aluetapaamisissa muutaman kerran vuodessa. Tukihenkilöille tarjotaan myös työnohjausta ja toiminnasta voi halutessaan pitää välillä taukoa.

”Asiat pitää osata myös jättää, ei kantaa mielessä. Ja elämässä pitää olla muutakin”, Airaksinen sanoo. Hän kokee, että toiminta antaa itselle paljon, ja aikoo jatkaa vastakin.

Apua elämän kriiseihin tarjoaa nykyisin moni taho, mutta vain Tukihenkilöverkko keskittyy erityisesti maaseudun ihmisiin.

”Vapaaehtoiset tuntevat maaseudun elämän ja siihen liittyvät erityispiirteet, kuten pitkät välimatkat ja palvelujen etäisyyden”, Ylönen sanoo.

Juhlavuoden kunniaksi Maaseudun tukihenkilöverkko on julkaissut 25 tarinaa historiansa varrelta. Teos avaa toiminnan moninaisuutta ja antaa äänen sekä tukijoille että myös tuettavalle.

Juhlavuoden toivotaan lisäävän verkoston tunnettuutta. ”Siinä varmaan olisi parannettavaa, tahdomme jäädä välillä muiden toimijoiden varjoon”, Airaksinen ja Ylönen toteavat.

Yhteyden tukihenkilöverkostoon saa helpoimmin verkossa tukihenkilo.fi -sivustolla, josta löytyvät vapaaehtoisten puhelinnumerot. Tukihenkilöverkko toimii myös Facebookissa ja Instagramissa.