Lappiin muuttaneet: Vaikeinta oli löytää asunto

Niko Keurulainen ja Milja Asikainen käyvät toisinaan hiihtäen ostoksilla. Kuva: Satu Renko

Lapin vuodenkierron kokemisesta Milja Asikainen oli alkanut haaveilla käytyään pohjoisessa vaeltamassa muutaman kerran. Kun korona-aika osoitti, että työtä voi tehdä etänäkin, tuntui, että haaveesta oli aika tehdä totta.

Niko Keurulaiselle Lappi oli tuttu vain yhden loman verran, mutta hänkään ei vierastanut ajatusta asua jonkin aikaa pohjoisessa.

Kun it-alan työnantaja oli valmis räätälöimään Asikaisen työn kokonaan etänä tehtäväksi ja Keurulainen sai kahden vuoden opintovapaan, Lappiin muutto oli asunnon löytämistä vaille selvä.

Kovin tiukkoja kriteerejä pariskunta ei asunnolle pannut, mutta silti sen löytäminen ei ollut helppoa.

”Asunnon piti sijaita Rovaniemen pohjoispuolella, ja hätätapauksessa Rovaniemikin olisi kelvannut”, Asikainen kertoo. Neliöitä tuli olla sen verran, että asunnossa pystyisi majoittamaan etelästä kylään tulevia ystäviä.

Lopulta sopiva 100-neliöinen talo löytyi ”tutun tutun tutun” kautta Kolarin Äkäslompolosta.

Vuokrasopimus tehtiin toistaiseksi, mutta vuokranantajan kanssa olemme koko ajan puhuneet vuodesta, Asikainen kertoo.

Nyt pariskunta on asunut Kolarissa virallisesti yhdeksän kuukautta.

”Elämä Äkäslompolossa on ollut leppoisaa”, Keurulainen kertoo. Helsingissä piti töiden jälkeen rynnätä erilaisiin harrastuksiin, eikä aikaa oleiluun juuri jäänyt. Pohjoisessa on erilaista, rauhallisempaa.

Etätyö ja -opiskelu ovat sujuneet hyvin. 30 metrin päästä talosta on 5G-tukiasema, joka takaa hyvät yhteydet. ”Münchenistä kylässä käynyt ystävä ihmetteli joskus, kuinka minulla on paremmat yhteydet kuin hänellä”, Asikainen kertoo.

Aika ei ole käynyt pitkäksi. Pariskunta on käynyt vaeltamassa, laskettelemassa ja hiihtämässä. Talvella on ollut mukava kävellä järven jäällä ja nousta sen rannalla olevaan lintutorniin ihailemaan maisemia. Lavatansseissakin on käyty.

Asikainen on osallistunut joogaan ja sirkukseen kansalaisopistossa, jossa on päässyt tutustumaan paikallisiin asukkaisiin.

Asunnon löytäminen Lapista oli vaikeaa mutta sitten Niko Keurulaista ja Milja Asikaista tärppäsi. Puskaradion kautta löytyi sopivan kokoinen ja valmiiksi kalustettu talo. Kuva: Satu Renko

Asunto sijaitsee sen verran lähellä kyläkeskusta, että päivittäinen elämä sujuu ilman autoakin. Kauppaan voi kävellä tai hiihtää. Rinteeseen pääsee lähellä sijaitsevalta bussipysäkiltä, jossa talvella pysähtyy Ski-Bus.

Autoa on tarvittu lähinnä silloin, kun on käyty Pohjois-Norjassa lomailemassa tai pääsiäisenä, kun matka suuntautui Kebnekaiseen Ruotsiin.

Pariskunta on päässyt hyvin juttuun kaiken ikäisten kanssa. Matkailusta pitkälti elävällä paikkakunnalla on totuttu muualta tulleisiin.

Asikaisen ja Keurulaisen päätös muuttaa pohjoiseen on kiinnostanut lähipiiriä. Paljon ystäviä ja sukulaisia on pistäytynyt katsomaan, millaista pohjoisessa on. ”Yhtenä viikonloppuna kylässä oli puolet työpaikan väestä”, Asikainen kertoo.

Yksi pohjoisen hyvä puoli on leppoisa elämänmeno, pariskunta toteaa. Kuva: Satu Renko

Pariskunnan tämänhetkinen suunnitelma on, että etelään palataan ensi kesänä.

Minkä sitten pitäisi muuttua, että he jäisivät pohjoiseen pysyvästi? Kysymys panee mietteliääksi.

Oman alan töitä on vaikea löytää täältä, eikä täysin etänä työskentely pidemmän päälle välttämättä ole mielekästä, Asikainen ja Keurulainen aprikoivat.

Olisi myös kova päätös muuttaa pysyvästi kauas ystäväpiiristä ja sukulaisista. Koko sosiaalinen elämänpiiri olisi rakennettava tavallaan uudelleen. Se tuntuu liian isolta vaatimukselta tällä hetkellä.