Moottorisahan teräketju, vhs-kasetteja, pitsalaatikoita... – "Autotalli on aikakone, siellä ovat läsnä mennyt ja tuleva"

Olen selvinnyt elämästäni ilman psykoterapiaa, mutta autotalli on siivottava kymmenen vuoden välein. Se on täynnä sekalaista roinaa elämän eri vaiheista kuin alitajunta.

Sälällä, rojulla, romulla ja koneilla on joskus ollut tarkoituksensa. Toki viisas ihminen tekisi säännöllisiä inventaarioita ja poistaisi osan kaatopaikalle tai tarvitseville. En ole viisas, olen Sulo Vilén.

Autotallin hyllyistä, nurkista, banaanilaatikoista ja jätesäkeistä löytyy koko elämä. Menetettyjä mahdollisuuksia eli epäkeskohiomakone. Verannan kaapinovet edelleen hiomatta ja maalaamatta. On suuria kuvitelmia eli pöytäsirkkeli. Puuvarasto rakentamatta. On joutilaisuutta eli jätesäkki täynnä pitsalaatikoita ja toinen täynnä tyhjiä tölkkejä. On sukupolvien ketju eli moottorisahan teräketju.

Autotalli on aikakone, siellä ovat läsnä mennyt ja tuleva. Ovat vesurit vuosilta 1949 ja 2015. Puuvarsi on vaihtunut kovaan muoviin ja vesurin käyttäjä tuomarista kirjailijaan.

Autotalli on olemassa, koska isovanhempani rakensivat itselleen kesäpaikan 1949. Itse olen viettänyt siellä kesiäni vuodesta 1974 saakka. Monen vaiheen jälkeen vanha mökki päätyi minulle. Mökki remontoitiin, mutta se ei riittänyt. Iski ahneus, piti rakentaa uudisrakennus. Mitäpä uudisrakennus on ilman autotallia?

Vanhan talon remontoinnista ja uuden rakentamisesta jäi yli ehdottoman turhia asioita, joita ei kuitenkaan pysty hävittämään. Seitsemäntoista kylpyhuoneen kaakelia. Hienoja, viinipunaisia. Metri datakaapelia. Puolikas törppö tasoitelaastia. Hiljalleen kovettuvia sementtisäkkejä. Runkonaulaimen nauloja, vain naulain puuttuu. Uretaanipurkkeja, lippalakkeja ja kuulosuojaimia. Rakennusmiehiltä jäi tontille kuormaliinoja, betonimylly ja tarinoita. Viimeiselle löysin käyttöä viimeisimpään romaaniini. Jääkiekkokassi pullollaan vaatteita, kuten toppatakki vuodelta 1999. Sain halvalla, koskaan en käytä. Lastenvaatteita, muistoja täynnä.

Autotallin keskellä tönötti puinen ruskea armeijan ylijäämävarastolta ostettu suojatarvikelaatikko. Sisällä ei ollut kaasunaamareita vaan vhs-kasetteja. Jos joku hävittäisi ne minulle kertomatta, en ikävöisi, mutta sitten näin käsialani vuodelta 1988: "Suomi-Neuvostoliitto jääkiekko-ottelu. Mollbergin Tuntemattoman loppu. Pulmuset". Ehdottomasti jatkoon, vaikka nauhuria ei ole. Ehkä kehystän kasetin.

Nyt kun talli on järjestyksessä ja sinne mahtuu nimensä mukaisesti auto, se on umpitylsä paikka. Yllätyksellisyys ja luovuus puuttuvat. Täytyy rakentaa toinen, mutta nimeltään se ei ole autotalli vaan kaatotalli.