Sonkajärven Pahkan puheenjohtaja haluaa lasten liikkuvan huvikseen ja paljon: "Ei valmennusta pitäisi vielä alakoululaisille olla olemassakaan"

Sonkajärven Pahkan puheenjohtaja Eero Heiskanen hiihtää vuosittain toistatuhatta kilometriä. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Sonkajärven nykyinen puheenjohtaja Eero Heiskanen ja aikaisempi puheenjohtaja Mikko Seppä mittailevat latuja Kangaslammin hiihtokeskuksen latuja. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Ylä-Savon Sonkajärven Pahka on ollut Eero Heiskasen urheiluseura jo vuodesta 1971. Silloin tuleva maitotilallinen sivakoi nappulahiihdossa.

"Hiihtäjän aktiiviura loppui vuonna 1990, kun teimme sukupolvenvaihdoksen isäni sedän maitotilalla. Siitä olin muutaman vuoden rivitoimijana, kunnes palasin myöhemmin valmentajaksi. Seuran puheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2005."

Pahkan historia ulottuu vielä 70-luvustakin huomattavasti kauemmas. Seura perustettiin historiikkinsa mukaan juhannuksena vuonna 1907.

"Väkeä – luultavasti Ylä-Rönkkölässä – oli paikalla tuvan täydeltä. Ensimmäiseksi tärkeäksi asiaksi koettiin nimen keksiminen seuralle. Isak Kumpulaisen ehdottama Pahka valittiin."

Lähiseudulle IIsalmeen oli muutama vuosi sitten perustettu urheiluseura Visa. Pahkan perustuskokouksessa Israel Huttunen riimitteli: ”Jos Visa on sitkee, niin Pahka on kovvoo”.

Tärkeimmiksi urheilulajeiksi määritettiin aluksi hiihto ja paini, mukaan tulivat myö­hemmin ammunta ja yleisurheilu.

111 vuotta on siis toimintaa takana. Moni muistaa seuran hiihtomitaleista, viime vuosina eniten menestystä on tullut hiihtosuunnistuksesta.

Mediassa on puhuttu viime aikoina paljon suomalaisten huonokuntoisuudesta ja liikkumattomuudesta. Samaan aikaan monilla huippu-urheilijaksi tähtääville nuorille kehittyy jopa rasitusvammoja ja syömishäiriöitä.

Heiskasen linja lasten valmennuksessa on selvä.

"Ei valmennusta pitäisi vielä alakoululaisille olla olemassakaan. Oma laji löytyy kyllä myöhemmin, lapsien kannattaa liikkua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti."

"Minä olen sitä ikäluokkaa, joka vielä kulki kyläkouluun kesät polkupyörillä ja talvella suksilla. Lapsena kisailtiin huvikseen, hiihdettiin päivät koulussa ja illat kotona koska se oli kivaa. Tavoitteellisuus tuli harjoittelussa mukaan vasta 15–16-vuotiaana."

Pahka haluaa varmistaa, että alueen nuorilla on mahdollisuus harrastaa monipuolisesti. Siksi yhteistyötä tehdään esimerkiksi Kalliosuon Sisun kanssa, jonka joukkuelajien treenejä on eri päivinä kuin Pahkan hiihto-, suunnistus- ja yleisurheiluvalmennuksia.

"Yritämme saada nuorille mahdollisuuksia omaehtoiseen liikuntaan. Ei kaikilla ole tarvetta kilpailla eikä tarvitsekaan olla. Kun pohjat ovat kunnossa, keho kestää paremmin vanhempana", Heiskanen kuvailee.

Liikettä eivät kaipaa vain lapset vaan koko perhe. Hiihtosuunnistuksen lisäksi tavallinen suunnistus on viime aikoina lisännyt suosiotaan. Kuntosuunnistuksessa aikaa ei oteta ja kiertämään saa lähteä parin kanssa. Tarjolla on yhteensä kolme ratavaihtoehtoa.

"Sehän on oikein mukavaa kun rastit löytää ja vielä metsästä poiskin. Kisoihin osallistumisessa kynnys on korkeampi", Heiskanen kertoo.

"Omien lastemme kanssa lähdimme ladulle aina sunnuntaisin, lapset pääsivät suksille heti kun pystyssä pysyivät. Nykyiset pitopohjasukset ovat hiihtäjille tosi hieno keksintö: suksien voitelulla ei enää tarvitse juurikaan päätään vaivata."

Jos hiihtoa ei ole tullut edellisvuosina aktiivisesti harjoiteltua, kannattaa ladulle lähteä ensialkuun varovasti.

"Ensin kannattaa hiljaksiin hiihdellä ja kun on fiilis kohdallaan, niin vauhtia lisätään. Eikä ensimmäisenä mennä minnekään kansainvälisen tason kilpaladuille. Hiihtolenkin jälkeen kannattaa muistaa venyttely."

Kun keli on kohdallaan, Heiskanen itse nauttii perinteisestä hiihtotyylistä.

"Luisteluhiihdon kuokkatyöntö kuormittaa kehoa helposti toispuoleisesti, koska huomaamattaan alkaa kuitenkin suosia sitä vahvempaa puolta. Sama juttuhan se on maatilan töissä, niitäkin tekee usein paremmalla puolella."

Ylä-Savo on vahvaa maidontuottaja-aluetta, mutta tilat kasvavat ja harvenevat.

"Luopujia on paljon mutta jatkajia vähän. Alueen väki vähenee ja vanhenee ja samaan aikaan on työvoimapulaa."

Sukupolvenvaihdokset Heiskasta hieman huolettavat: maataloustuottajien eläkeikä tuntuu korkealta, sillä jatkajat ikääntyvät samaa tahtia. Tyttärellä ja tämän puolisolla on alan koulutus.

"Kyllä tässä pitäisi saada jo seuraava sukupolvi hommiin. Itsellä on käynyt jo alanvaihtokin mielessä, että saataisiin tila siirrettyä."

Tilakokojen kasvaminen on johtanut siihen, että koneet tekevät yhä suuremman osan työstä. Fyysinen rasitus on siis haettava muualta. Liikunta on tärkeää vastapainoa maanviljelylle.

"Kyllä se on henkireikä. Kuntoilun tavoitteena on nyt lähinnä että pysyy terveenä eläkkeelle asti. Maitotilallisen arkeen hiihto sopii hyvin: talvet levätään ja ladataan akkuja ja kesällä painetaan töissä täyttä sataa."

"Toisaalta osallistuin myös kesällä aikuisten juoksukoulun vetämiseen: Kun kerran lupasi, kyllä siihen aina lauantaisin kaivoi pari tuntia jostakin. Mukavan porukan kanssa heitettiin lenkkiä ja parannettiin maailmaa. Se huolsi kehoa ja päätä."

Kilometrejä Heiskanen ei kilpauran jälkeen ole laskenut. Niitä kertyy talvesta riippuen, yleensä toista tuhatta.

"Kotona sanon hiihtämään lähtiessäni, että tulen sitten kun joudan. Jos suksi luistaa ja ladulta löytyy vielä hyvä kaveri, niin siinähän menee koko ilta. Liikuntaa harrastan ihan fiilispohjalta, minulla ei ole syke- eikä askelmittareita."

Yleensä talven hiihdot alkavat Kuusamon Maailmancupista, jossa kisojen lisäksi nähtyä paljon tuttuja. Televisiosta tulee seurattua kilpakaverien jälkikasvua, erityisesti oman maakunnan kasvatteja Iivo ja Kerttu Niskasta sekä Perttu Hyväristä.

Mutta mitkä ovat hiihtomiehen juhlahetket, ne kaikista odotetuimmat lenkit?

"Kun ensimmäisen kerran syksyn jälkeen pääsee ladulle. Ja sitten kun tulee kunnon hankikelit, itsensä tuntee niin vapaaksi. Voi hiihdellä siellä täällä ja päättää vain, että nyt lähden tuonne."

"Seuratoiminnassa kohokohtia ovat kisatapahtumien junailu ja helmikuun lopun yhteiset hiihtoretket. Ja tietysti omien urheilijoiden menestys."

Eero Heiskanen

Syntynyt 1963

Tilalla lypsäviä 68, lisäksi nuorta karjaa

Kilpaili hiihdossa ja maastojuoksussa vuoteen 1990 asti

Kuudes Suomen hiihtomestaruuskilpailujen miesten sarjassa vuonna 1982, lisäksi useita sijoituksia Suomen kymmenen parhaan joukossa maasto- ja ratajuoksussa

Perhe: Leena vaimo ja tytär Anni-Katriina

Sonkajärven pahka

Perustettu juhannuksena 1907

Ensimmäinen SM-voitto Paavo Eskeliselle vuonna 1916, ensimmäinen olympiamitali August Eskeliselle 1924

Muita tunnettuja jäseniä pitkän uran hiihtänyt Eljas Koistinen ja Suomea arvokisoissa edustaneet Kauko ja Toivo Oikarinen

Pahin takaisku seuralle oli Sonkalinnan palo vuonna 1949, jolloin arkistot ja palkintokokoelmat tuhoutuivat

Yleisurheilussa mukana nuoria nyt 60-70, hiihdossa hieman harvempi

Kansalliset Pahkan hiihdot järjestetään lauantaina 22.12. 2018

Maaliskuussa luvassa Elekko -hiihtotapahtuma