Rikollisille halutaan kovempia tuomioita, mutta se osuu meitä omaan nilkkaan

Pitkä kakku vaikeuttaa vangin paluuta siviilielämään. Kuva: Jaana Kankaanpää

Rikos ja rangaistus ovat olleet viime vuosina vahvoja vaaliteemoja maailmalla. Suomalaisessa vaalikeväässä kovin kuhina käy kouluista, mutta kriminaalipoliittisia avauksiakin on tehty. Rangaistusten koventamiselle kohdistuu painetta sekä oikealta että vasemmalta.

Vankilalla on neljä tehtävää: ne ovat rangaistuslaitoksia, ne pyrkivät lisäämään turvallisuutta eristämällä rikolliset muista, ne pyrkivät olemassaolollaan estämään rikoksia yhteiskunnassa ja kuntouttamaan vankeja takaisin yhteiskuntaan. Oikeusjärjestelmä rankaisee rikoksen tehnyttä suhteessa siihen, kuinka tuomittavasta rikoksesta on kyse.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten oikeustaju on yhtenevä ammattituomareiden kanssa. Kansalaiset kuitenkin jakaantuvat mielipiteissään kahtia – osa vaatii selvästi kovempia rangaistuksia. Myös tekijällä on merkitystä: Kemalia kuritettaisiin kovemmin kuin Keijoa ja Katjaa mieluusti kaikkein vähiten.

1970-luvulta lähtien Suomi on muiden pohjoismaiden tavoin pyrkinyt lieventämään rangaistuksia, vähentämään vankimäärää ja panostamaan rikollisten kuntouttamiseen. Tämä linja on toiminut erinomaisesti. Vankimäärä Suomessa on Euroopan alhaisimpia ja rikollisuuden, erityisesti pelkoa herättävien henkirikosten, määrä on vähentynyt voimallisesti.

Ihmisten mielissä ”pahan on saatava palkkansa”. Tämänkaltainen asenne pyrkii myös politiikkojen populistisiin puheisiin ja kriminaalipolitiikasta päättäville pöydille.

Kovemmat rangaistukset eivät tosiasiassa kuitenkaan lisää kansalaisten turvallisuutta vaan, päinvastoin – hyvinvoiva ihminen ei ole vaarallinen mutta pahoinvoiva on.

Tutkimusten mukaan vankien hyvinvointi vankilassa paranee tuomion edetessä. Ihminen on sopeutuvainen, mutta vapautuu ennemmin tai myöhemmin.

Vankeus vaikuttaa vangin elämään ennen kaikkea vankilan ulkopuolella. Se näkyy negatiivisesti vankien terveydessä, työllisyydessä ja perhesuhteissa. Asunnon, työn ja lainan saanti vaikeutuvat rajusti. Läheissuhteet kärsivät kaikkein eniten.

Tutkimusten mukaan ihmissuhteet ovat merkittävin hyvinvointiin vaikuttava tekijä – kun ne ovat kunnossa, ihminen voi hyvin sekä slummeissa että hienostoalueilla. Mitä kovempi kakku, sitä huonommin vangittu voi. Vankeudella on myöhempään siviilielämään vahva vaikutus, joka syntyy tutkitusti jo yhden vuoden tuomion aikana.

Rikosseuraamuslaitoksella on akuutti resurssipula. Sen seuraukset tuntuvat erityisesti vankiloiden kuntouttavassa työssä. Tämä näkyy tulevina vuosina kuntouttavan työn alasajona, jolla tulee olemaan pitkät jäljet suomalaisen hyvinvoinnin historiassa.

Vankila voi onnistua kaikissa neljässä tehtävässään vain kiinnittämällä huomiota vankien hyvinvointiin. Vaaleissa valittavilla päättäjillä on tuhannen taalan tilaisuus kääntää kohtalokas kurssi harjoittamalla pehmeämpää kriminaalipolitiikkaa ja lisäämällä vankeinhoidon resursseja.

Kirjoittaja työskentelee vankilapastorina.