”Toiseksi parasta, mitä rahalla saa”
18-neliöisessä mökissä on yksi huone, jossa yhdistyvät keittiö, olohuone ja makuuhuone. Seija Hiiroksen mielestä tila ei tunnu ahtaalta. ”Täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Sisällä tulee oltua vähän, sillä lämpiminä iltoina saatan olla pihalla yhteentoista asti.” Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoHelsinki (MT)
Helsinkiläinen Seija Hiiros on reissannut paljon, Aasiaa ja Afrikkaa myöten. Hänen lempimatkansa on kuitenkin vain puolen kilometrin pituinen ja ajoittuu aina vapun tienoille: se alkaa kotoa Käpylästä ja vie Kumpulan siirtolapuutarhaan.
Vaaleanpunaisen portin takana on 300-neliöinen tontti, josta Hiiros osti seitsemän vuotta sitten 18-neliöisen mökin. Kerrostalokaksioonsa hän palaa vasta, kun kesävesi syksyn tullen katkaistaan.
”Täällä vallitsee aivan omanlaisensa tunnelma: on rauhallista ja leppoisaa. En kuitenkaan ole mikään erakko, joten pidän siitä, että täällä kohtaa paljon ihmisiä.”
Mökkitontteja on 268, ja jokainen vastaantulija tervehtii.
Moni tuntee väkeä paremmin vain omilta kulmiltaan, mutta Hiiroksen tuttavapiiri ulottuu 12-hehtaarisen alueen toiseen laitaan asti.
”Olen niin puhelias”, hän selittää.
Ollaan vain kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Parinsadan metrin päästä kulkee raitiovaunu, mutta sen kolina ei tähän paratiisiin kantaudu.
Vaaleanpunaiselta portilta vie polku kukkaloiston läpi mökin ovelle. Polun pyöreät kivet Hiiros on kuljettanut repussa metsäretkiltään.
Etupihalla nököttää entisten omistajien leikkimökki. Hiiroksen omat lapset ovat jo aikuisia, mutta leikkimökki on sisustettu pieniä vieraita varten.
”Kutsun usein kavereita ja sukulaisia kylään. Olen paistanut täällä pullaa enemmän kuin kotona”, Hiiros nauraa.
Mökin varustelu on vaatimaton. Sisällä on pieni sähköuuni, mutta astiat on pestävä pihan puolella.
Vessan virkaa toimittaa asuinmökin jatkeena oleva kuivakäymälä. Suihku löytyy alueen yhteistiloista, ja lämmin vesi pikasuihkuun irtoaa 20 sentillä.
Siirtolapuutarhassa on tiukat säännöt: Rakennusten on sovittava alueen perinteiseen tyyliin ja kokokriteerit on tarkoin määritelty. Oman puutarhan lisäksi jokaisen mökkiläisen vastuu ulottuu myös omien vuokratonttien ulkopuolelle, sillä yhteisten alueiden ylläpito hoituu talkoovoimin.
Siirtolapuutarhamökki oli Hiiroksen pitkäaikainen unelma. Hän on syntyperäinen helsinkiläinen, joka on varttunut kerrostalokodissa ilman minkäänlaisia maaseutukytköksiä.
”Minulle on tärkeää saada olla ulkona, ja olen kova lukemaan ja tekemään käsitöitä. Viljely ei ollut minulle aluksi tärkeää, mutta olen innostunut ruuan kasvattamisesta koko ajan enemmän.”
Omenapuita ja vadelmapensaita lukuun ottamatta kaikki tontin kasvit ovat hänen istuttamiaan, ja viljelmät ulottuvat mökin sisätiloihin, jonka ikkunalaudalla kasvaa lipstikkaa.
Viljelijäksi Hiiros ei silti itseään kutsuisi, enemmänkin mökkiläiseksi.
”Jatkuvastihan täällä on puuhaa, mutta minulla on aika suurpiirteinen linja.”
Mökin omistaminen on osoittautunut vielä kivemmaksi kuin Hiiros osasi etukäteen kuvitella.
”Tämä on toiseksi parasta, mitä rahalla saa. Parasta on mäyräkoira”, pienen Maisa-koiran emäntä toteaa.
Vaihtokulttuuri elää siirtolapuutarhassa vahvana, ja alueella järjestetään myös myyjäisiä. Niissä ulkopuolisille kaupitellaan kauden satoa, ja tuotot menevät siirtolapuutarhayhdistyksen kassaan.
Tuttavallisesta kylähengestä huolimatta jokaisen omaa rauhaa kunnioitetaan.
”Kukaan ei marssi suoraan pihaan, vaan kaikki aina huutelevat aidan takaa”, Hiiros kertoo.
Hänen mökkinsä takapihalta vie portti naapuritontille. Siellä olevan mökin osti taannoin Hiiroksen vanha ystävä.
”Ajattelin, että jos olemme vaeltaneet yhdessä Tiibetissä, kestämme toisiamme myös mökkinaapureina. Hänelläkin on tapana huudella portin takaa, saako tulla kylään.”
Piia Matikainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
