Bluesmies Björklöfin perhe muutti ruotsinkielisinä ummikkoina Kauhavalle aikana, jolloin kuulemma vain apteekkari ja tuomari osasivat toista kotimaista

Blues on pitänyt Micke Björklöfin leivässä, vaikka elämänuraksi oli tyrkyllä aivan jotain muuta. Kuva: Johannes Tervo

Micke Björklöf istahtaa sohvalle omassa studiossaan, joka sijaitsee hänen kotipihassaan Kauhavan laitamilla. Pian soittimet ja bändikamat pakataan pihalla seisovaan keikka-autoon, kun Björklöf yhtyeineen lähtee Euroopan-kiertueelle.

Mies on yksi Suomen menestyneimpiä ja arvostetuimpia bluesmuusikoita. Hänen yhtyeensä Micke Björklöf & Blue Strip on tehnyt kansainvälistä uraa ja esiintynyt kymmenissä maissa. Yhtye juhlii tänä vuonna 30-vuotista uraansa.

Björklöfin, 58, urapolku ei ole ollut suorin mahdollinen. Hän syntyi Tammisaaressa, josta perhe muutti Kauhavalle Etelä-Pohjanmaalle hänen ollessa kaksivuotias.

”Isä oli töissä Fiskarsin vaahtomuovitehtaalla Tammisaaressa, mutta tehdas paloi eikä uutta rakennettu tilalle. Samaan aikaan kauhavalainen yrittäjä perusti vaahtomuovitehtaan ja kysyi isää töihin. Niinpä muutimme perheen kanssa asumaan tänne Kauhavalle”, Björklöf kertaa.

Hän pitää vanhempien ratkaisua rohkeana. Perhe oli ruotsinkielinen. Björklöfin äiti osasi vain muutaman sanan suomea saapuessaan umpisuomenkieliseen maaseutupitäjään.

”Äiti on sanonut, että siihen aikaan Kauhavalla vain apteekkari ja tuomari osasivat ruotsia. En ole kuitenkaan koskaan kokenut minkäänlaista ulkopuolisuuden tunnetta. Kauhava on ollut hyvä paikka elää ja asua.”

Hurriganesin siivittämänä Björklöf innostui rumpujensoitosta alakouluikäisenä. Pojan onneksi läheiseltä Kosolan koululta löytyi vaatimaton rumpusetti, jolla sai soittaa musiikkitunneilla. Eikä mennyt kauaa, kun ensimmäiset bändiviritelmät syntyivät koulukaverien kanssa.

”Opettajamme Matti Räty oli kova musiikkimies. Hän oli armelias ja antoi meidän käydä soittamassa koululla. Kukaan ei opettanut meitä soittamaan, vaan piti oppia itse”, Björklöf muistelee.

Björklöf harrasti lapsena myös jääkiekkoa ja jalkapalloa, mutta musiikista tuli lopulta suurin intohimo. Omien soittimien saamisessa kesti kuitenkin aikansa.

”12-vuotiaana menimme ostamaan rumpuja, mutta en halunnut käytettyjä. Isä sanoi, että jos käytetyt rummut eivät kelpaa, niin ole ilman. Sitten oltiin ilman. Yläasteen jälkeen menin töihin ja kannoin ensimmäisen tilipussini suoraan paikalliseen musaliikkeeseen. Ostin rummut ja sähkökitaran.”

Björklöfin nuoruudessa 1970–80-luvuilla maaseudun lavat elivät kukoistuskauttaan. Teinipojan viikonloput kuluivatkin Lapuan Latosaaren, Kauhavan Nuorisoseuran ja Evijärven lavoilla.

Siellä näki Suomen huippuartisteja ja tapasi samanhenkisiä nuoria. Moni bändi sai alkunsa keikkalavoilta.

”Palo on ollut valtava. Kun kauhavalaiset bändikaverit muuttivat opiskelujen perässä muualle, menin kuntarajojen yli ja tutustuin muun muassa lapualaisiin muusikoihin.”

Vuonna 1984 häntä pyydettiin laulajaksi lapualaiseen Crime-heviyhtyeeseen. Tavoitteet olivat korkealla.

He olivat nähneet upeita musiikkivideoita, joissa hevibändit soittavat komean savuverhon seassa. Joku oli kertonut, että hiilihappojää jää leijumaan hienosti lavan pinnalle.

”Menin Ilmajoen keinosiemennyslaitokselle ja ostin styroksikassillisen hiilihappojäätä. Yritettiin keikan aikana saada komeat usvat, mutta saimmekin aikaiseksi vain tussahduksen, joka näytti tupakan savurenkaalta”, Björklöf muistelee nauraen.

Musiikkihommien ohella Björklöf opiskeli. Hän valmistui rakennusmestariksi 22-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän osti Kauhavalta muuttaneilta vanhemmiltaan lapsuudenkotinsa, jossa hän asuu edelleen perheensä kanssa.

Vuonna 1991 hän perusti Micke Björklöf & Blue Strip -yhtyeen. Alkuvuosina yhtye esitti lainakappaleita ja keikkaili bilebändinä.

Kun 90-luvun lamavuosina rakennusmestarin työt vähenivät, Björklöf toteutti haaveensa ja meni opiskelemaan Haaparannan kansanopistoon blues- ja jazzlinjalle.

Sitten Björklöfin isä perusti Jalasjärvelle vaahtomuovileikkaamon, jossa myös pojalle riitti vastuuta. Päivätöiden ja musiikkiuran yhdistäminen ei ollut helppoa.

”Pyöritin firmaa ja keikkailin. Illalla saattoi olla keikka Tampereella, sitten ajoin yöksi kotiin ja aamulla menin töihin Jalasjärvelle. Tällä kaavalla yhtye toimi vuosien ajan.”

Micke Björklöf asuu lapsuudenkodissaan Kauhavalla, ja studiokin on pihapiirissä. Kuva: Johannes Tervo

Kun Björklöfin isä jäi eläkkeelle vuonna 2002, hänen oli valittava muusikon ammatin ja tehdasyrittäjyyden väliltä. Keikkabaanan kutsu oli vastustamaton ja vaahtomuovit saivat jäädä.

”En ole katunut koskaan. Elämässäni on ollut paljon enemmän sisältöä muusikkona, kuin jos olisin leikannut koko loppuelämäni vaahtomuovia. Isäkin ymmärsi päätökseni.”

Muusikon töiden ohella Björklöf käy opettamassa Härmänmaan musiikkiopistolla kahtena iltana viikossa.

Hän on havainnut selvän muutoksen nuorten musiikin harrastamisessa. Se ei ole enää yhtä oma-aloitteista ja intohimoista kuin hänen nuoruudessaan.

”Nykyisin monet lapset harrastavat musiikkitunneilla käymistä, eivätkä he enää soita kotona. Näen tässä suoran yhteyden älykännyköiden yleistymiseen. Siitä alkoi tietynlainen pitkäjänteisen ja tavoitteellisiin tekemisen alamäki”, Björklöf harmittelee.

Blues kuuluu Suomessa marginaaliin, joten bändi suuntaan tuon tuostakin maailmalle. Kuva: Johannes Tervo

Musiikki on vienyt Björklöfiä maailmalle. Hän on esiintynyt Yhdysvaltoja, Japania ja Huippuvuoria myöten ja päässyt tekemään yhteistyötä maailman huippujen kanssa.

Micke Björklöf & Blue Stripin uusi albumi Colors of Jealousy on saanut erinomaisia arvioita kansainvälisissä musiikkimedioissa, ja kappaleet ovat soineet taajaan ulkomaisilla bluesmusiikin radiokanavilla.

Suomessa englanninkielinen bluesrock on marginaalimusiikkia. Sillä ei nousta laajaan radiosoittoon ja keikkapaikkojakin on rajallinen määrä.

Björklöf toteaa, että maailmaa kiertäminen on opettanut paljon. Itseluottamus on kasvanut, mutta pikkupoikamainen into ja halu oppia uutta ovat yhä tallella.

”On hienoa, että vanha koira voi mennä eteenpäin. On myös kiitettävä perhettäni. Oma työni on vaatinut heiltä paljon joustamista, koska olen ollut paljon poissa kotoa”, Björklöf tähdentää.

Vaikka musiikkibisnes on keskittynyt etelään, Björklöf ei ole koskaan harkinnut Kauhavalta muuttoa.

”Kaupungissa on kiva käydä, ja tykkään tietyllä tapaa hälinästä. Kauhava tuntuu kuitenkin kodilta ja maaseutu on mun juttuni. Tunnen seudun ja sen ihmiset kuin omat taskuni. Elämä on helpompaa, kun ympärillä on tuttuja naamoja.”