Epäoikeudenmukaisuus ja pahuus kukistetaan maailmasta hyvällä: ”Herkästi näiden uutisten edessä voisi kyynistyä ja katkeroitua”
Pappina kuulen paljon yksittäisten ihmisten kohtaloista ja rajuista elämänvaiheista, kirjoittaa Salla Autere Hengähdyspaikka-kolumnissaan.
Jos heitämme hanskat tiskiin ja luovutamme taistelun hyvien puolella, niin silloin se peli vasta onkin menetetty. Kuva: Pixabay10.7.202209:00
Onko maailma paha paikka? Onko jotkut ihmiset syntymästään ilkeitä ja pahoja? Onko pahantekeminen jonkun geeneissä, niin ettei hän voi sille mitään?
Ei. En usko siihen. En edes tänä aikana, kun maailmalta kuuluu jatkuvalla syötöllä karmeita uutisia: se yksi venäläinen hullu, joka sotii ja valehtelee, Norjan terrori-isku juhannuksen aikaan, jenkkien päätös ihmisoikeuksien supistamisesta aborttioikeuteen puuttumalla, Pride-kulkueiden sabotointi ja niin monia muita pahuuksia, joista voimme päivittäin lehdistä lukea.
Pappina kuulen myös paljon yksittäisten ihmisten kohtaloista ja rajuista elämänvaiheista: perheväkivaltaa, hyväksikäyttöä, alistamista, koulukiusaamista. Herkästi näiden uutisten edessä voisi kyynistyä ja katkeroitua, ajatella, että pahuus voittaa.
Mutta näin me emme saa tehdä. Jos heitämme hanskat tiskiin ja luovutamme taistelun hyvien puolella, niin silloin se peli vasta onkin menetetty.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
– Eino Leino
Tällä viikolla vietetään suven ja runon päivää sekä muistetaan erityisesti kansalliskirjailijaamme Eino Leinoa. Hän oli hyvin tuottelias elinaikanaan ja Leinon materiaaleista löytyy jotain niin iloon kuin suruunkin. Sen lisäksi hän oli voimakassanainen yhteiskuntakriitikko.
Leino uskalsi ilmaista, kun maailmassa tapahtui vääryyttä ja tahtoi seistä heikompien puolella. Hänen elinaikanaan (6.7.1878– 10.1.1926) tuollainen rohkeus on ollut hyvin poikkeuksellista. Eikä se nykypäivänäkään tunnu välttämättä kovin luontevalta taistella vääryyttä vastaan tai julistaa parempia oikeuksia kaikille ihmisille. Helpompaa on sulkea silmänsä ja yrittää pitää huolta vain kotipesästä.
Mutta muuttuuko maailma niin, jos kaikki huolehdimme vain omista asioistamme? Ei tietenkään. Meillä kaikilla olisi siis varmasti Leinolta paljon opittavaa. Yhteiskuntakritiikki, paremman maailman puolesta taistelu on meidän jokaisen tehtävä.
Yllä olevan runon sanojen mukaisesti, meidän täytyy jakaa hyvyyttä suurella sydämellä, tuntea niin että se välillä ihan riipii sydäntä, itkeä vääryyden edessä ja sitten Jumalan avulla lähteä luomaan enemmän solidaarisuutta, tasa-arvoa, kaiken pahan ylittävää rakkautta ja julistaa sitä, että hyvyyttä on maailmassa enemmän kuin pahaa.
Jupisemalla itsekseen kotona ja vihaamalla toinen toistamme maailma ei muutu. Se muuttuu vain siten, että jokainen meistä, sinäkin, tartumme toimeen ja tietoisesti teemme työtä paremman maailman puolesta.
Jos heitämme hanskat tiskiin ja luovutamme taistelun hyvien puolella, niin silloin se peli vasta onkin menetetty.
Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan vs. kirkkoherra.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
