Elokuvasuvussa uurastaa viides polvi
Uutta ja vanhaa rinnakkain. Anssi Luoma hallitsee vanhanaikaisen filmiprojektorin käytön, ja uudenaikainen digitaaliprojektori on taas hänen tyttärensä Maija Kormanon valtakuntaa. Juha Harju Kuva: Viestilehtien arkistoSEINÄJOKI
Ensi-ilta ja loppuunmyyty näytös. Oikeastaan ylikin, sillä yksi penkkirivi on taiottu nopeasti varastosta. Viimeiset lisätuolit asetellaan valkokankaan eteen juuri ennen näytöstä, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
Ääriään pullistelevan salin ilmassa on jotain paksua, jota on vain ensi-illoissa. Filmitähtinä paistattelevat oman pitäjän vaatekauppiaat, joista Anssi Luoma, Matin-Tuvan yrittäjä, on käsikirjoittanut ja ohjannut dokumentin.
Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali järjestettiin viime viikonloppuna yhdeksättä kertaa 5 500 asukkaan Ylistarossa.
Festivaalilla oli talkoissa koko elokuvasuku lastenlapsia ja vävyjä myöten.
Elokuvateatteria pyörittävät Anssi Luoman lisäksi Mari Keskinen, Marjo Keskinen ja Maija Kormano. Isä-Anssi on Matin-Tuvan idealinko. Tytärten osaamisalaa ovat talouteen, toteutukseen ja tekniikkaan liittyvät työt.
”Joskus sitten joudutaan vähän hillitsemäänkin ideoita, kun niitä on enemmän kuin aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa”, Marjo Keskinen kertoo.
Anssi Luoma oppi numerot jo ennen kouluikää, sillä hänen tehtävänään oli kirjoittaa elokuvajulisteiden päivämäärät ja kellonajat äidin tekemän mallin avulla.
Myös Anssin tyttäret ovat olleet mukana lapsesta saakka. Heillä oli aikoinaan salissa oma sohva, jossa he oleskelivat.
”Ei kukaan meistä koe, että me jatkaisimme mitään, vaan olemme olleet täällä aina, yhtä tiukasti kuin nämä tuolit täällä ovat”, Marjo Keskinen sanoo.
”Tämä on yhteinen harrastus kaikille, vaikka vähän töitä tehdäänkin. Se sitoo meitä yhteen”, Maija Kormano lisää.
Anssi Luoman isoisä, yrittäjä Matti W. Luoma, oli pyöritellyt kauan mielessään uutta liikeideaa: elävien kuvien teatteria. Kirkkoherran vastuksesta huolimatta uusi pytinki nousi kirkkoa vastapäätä joen toiselle puolelle vuonna 1941.
Teatteri on tarjonnut ylistarolaisille vuosikymmenien saatossa iloa, lohtua ja ajateltavaa. Sota-aikana sillä oli tärkeä tehtävä kotirintaman hengen ylläpitäjänä.
Sodanjälkeisiä tuntoja taas purettiin teatterissa, kun valkokankaalla välkkyi Tuntematon sotilas.
Vuonna 1959 muurin halkeamasta pääsi kipinöitä välikattoon. Se koitui kinon kohtaloksi. Anssi Luoman isä Aake Luoma ei jäänyt toimettomaksi, ja uutta teatteria alettiin rakentaa saman tien. Samaisesta vuodesta tuli Matin-Tuvan historian paras vuosi. Silloin myytiin yli 15 000 lippua.
Vuonna 2009 Matin-Tuvassa päätettiin satsata digitekniikkaan ensimmäisenä maaseutuelokuvateatterina Suomessa. Se kannatti.
”Digitalisointi oli uudenlainen potku tälle toiminnalle, tuli uutta sykettä ja asiakkaita”, Kormano kertoo.
Nyt Ylistarossa voidaan katsoa ensi-illat samaan aikaan helsinkiläisten kanssa. ”Se on tehnyt maaseudun yleisöstä tasa-arvoista suurkaupungin yleisöjen kanssa,” Luoma sanoo painokkaasti.
Digitalisaation vaikutus tuntuu nykyään ympäri maata, sillä kotimaiset elokuvat ovat keränneet tänä vuonna ennätyssuuren yleisön teattereihin. Katsojia on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin katsojatilastoinnin aikana.
Rahasammoksi ei maaseudun elokuvateattereita voi sanoa. Matin-Tuvassa on ollut marraskuussa esityksiä, joihin ei ole tullut ainuttakaan katsojaa. Tämä ei elokuvaperhettä lannista.
”Pitää aina vain uskoa siihen, että vuodessa on ne kolme neljä suosittua elokuvaa, jotka sitten tasaavat katsojamääriä”, Luoma toteaa.
Kukaan suvun jäsenistä ei ole koskaan pitänyt elokuvateatteria päätyönään, vaan teatterille on tultu töiden jälkeen, iltaisin ja viikonloppuisin.
”Riittää, jos saadaan talous pysymään vatupassissa. Palkkaa ei ole tästä ikinä tullut,” Luoma kertoo.
Katsotuimpia elokuvia Matin-Tuvassa ovat kotimaiset, ja niistäkin vain osa. ”Sellaiset, jotka sopivat maaseudun ihmisille”, Luoma kuvailee. Se, mikä Helsingissä vetää salit täyteen, ei välttämättä houkuttele maaseututeatteriin katsojia.
Elokuvaharrastaja Veli Haapaharju on yksi vakiokävijöistä. Hän käy katsomassa kaikki Matin-Tuvan kotimaiset elokuvat. Hän on käynyt vain ja ainoastaan Matin-Tuvassa jo yli 40 vuotta.
”Eipä täällä oikein mitään muuta olekaan”, Haapaharju toteaa.
Anssi Luomasta huokuu rakkaus elokuviin ja Matin-Tuvan pyörittämiseen. Jokaista sisälle astuvaa asiakasta hän tervehtii lämpimästi.
Luoma kokee suuria onnistumisen hetkiä silloin, kun elokuva herättää keskustelua ja yllyttää katsojia pohtimaan asioita elokuvan jälkeen. Usein hän jää katsojien kanssa esityksen loputtua aulaan pohtimaan puhuttelevia filmejä.
Luomaa tituleerattiin kinosankariksi, kun hänet palkittiin viime vuonna Sodankylän elokuvajuhlien Sodankylä-palkinnolla. Millaisia toiveita kinosankarilla sitten on elokuvan tekijöille?
Monet tunnetut elokuvat kertovat Luoman mukaan maalaiselämästä 1850-luvulta 1960-luvulle. Näitä ovat esimerkiksi Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä, Täällä Pohjantähden alla, Siltalan Pehtoori, Taistelu Heikkilän talosta, Miehen tie ja Kahdeksan surmanluotia. Jatkoa puuttuu.
EU-ajan elämästä maaseudulla olisi Luoman mukaan korkea aika tehdä elokuvia.
Kinosankari on usein pohtinut, voiko elokuvalla vaikuttaa maailman menoon ja saada asioita paremmalle tolalle. ”Uskon, että voi.”
Henni Laitala
Ylis-
tarossa voidaan katsoa
ensi-illat samaan
aikaan
helsinkiläisten kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
