Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Sukkatehtaan johtaja testaa kaikki uudet mallit – "Avovaimo antaa välillä palautetta, kun pesussa alkaa olla toistasataa paria sukkia"

    Sidoste aloitti toimintansa vuonna 1945. Uusi toimitusjohtaja Janne Tamminen edustaa perheyrityksen neljättä polvea.
    Janne Tamminen haluaisi vielä jossain vaiheessa opiskella jotain, esimerkiksi kieliä. Opista olisi apua siinä vaiheessa, kun Sidoste alkaa tähdätä vientimarkkinoille.
    Janne Tamminen haluaisi vielä jossain vaiheessa opiskella jotain, esimerkiksi kieliä. Opista olisi apua siinä vaiheessa, kun Sidoste alkaa tähdätä vientimarkkinoille. Kuva: Sanne Katainen

    Neulekoneen sisälle kurkistaminen on lähes hypnoottinen kokemus. Eriväriset langat sujahtavat silmukoille sähäköiden neulojen saattelemina, eikä aikaakaan kun sukka on valmis.

    Tavallinen sukka valmistuu muutamassa minuutissa, teknisempään malliin saattaa kulua seitsemänkin minuuttia. Yhteensä tässä salissa valmistetaan yli miljoona sukkaparia vuodessa.

    Vuoden alussa Sidosteen toimitusjohtajan pestissä aloittanut Janne Tamminen kulkee koneiden välissä tyytyväisenä. Ensimmäistä kertaa vuosiin tamperelaistehdas on pyörinyt myös heinäkuun ajan, sen verran sukkatilauksia on saatu syksylle.

    Tehtaan konttorissa on pieni huone, jonne on ripustettu valokuvia ja artikkeleita Sidosteen historiasta. Samalla ne kertovat perheen tarinaa.

    Tammisen isoisoisä, teollisuusneuvos Lauri Mölsä haavoittui sotavuosina useita kertoja, eikä hän ollut varma, kuinka pitkään vielä eläisi. Tampereen Nekalassa sijainneen omakotitaloon perustettiin sukkatehdas, joka laajeni nopeasti korttelin muidenkin talojen kellareihin.

    Yhdessä talossa oli neulomo, toisessa värjäämö ja kolmannen varastosta sukat lähtivät maailmalle hevoskyydillä. Talosta toiseen sukkia kannettiin pusseissa.

    Tehtaan museohuoneessa on kuvia kalastuskilpailuista ja äärimmäisen kohteliaita tilauskirjeitä menneiltä vuosikymmeniltä. 1970-luvun mainoskuvissa puolestaan poseeraavat Tammisen äiti ja kummitäti – tuolloin mallitkin haalittiin lähipiiristä.

    Tamminen peri pestinsä äidinisältään Eero Mölsältä, joka oli sukkatehtaan puikoissa 1970-luvulta asti. Tammisen äitikin on tehtaalla töissä.

    Janne Tammiselle sukkatehtaan käytävät ja toimistohuoneet ovat tuttuja lapsuudesta asti. Kun äiti teki pitkää päivää tehtaalla, lapset touhusivat omiaan.

    Välillä piiloleikit varastossa yltyivät niin riehakkaiksi, että punaiset sukkalaatikot lentelivät alas hyllyiltä.

    "Sen jälkeen tuli palautetta, että laatikot eivät olleet ihan oikeassa järjestyksessä."

    Perheyritys oli oiva paikka päästä tienaamaan vähän taskurahaakin.

    "Ihan ensimmäinen kesätyöni oli 15-vuotiaana kitkeä rikkaruohoja tehtaan pihalta. Voisi sanoa, että ihan ruohonjuuritasolta on lähdetty tähän hommaan."

    Seuraavana kesänä Tamminen pääsi sisätöihin, ja 18-vuotiaana hän hoiti jo tottuneesti lähetyksiä.

    Käytännössä kaikki tehtaan työt neulekoneiden käyttöä lukuun ottamatta ovat Tammiselle tuttuja. Hän on ollut jopa kiinnittämässä sukkapaketteihin niitä pieniä muovikoukkuja, joista sukkaparit roikkuvat kaupassa.

    Lapsena Tamminen ei suunnitellut uraa sukka-alalla, mutta varsin pian hän alkoi ymmärtää, että yrityksen kehittäminen voisi kiinnostaa häntä.

    Valmistuttuaan ylioppilasmerkonomiksi ja käytyään armeijan Tamminen astui faarinsa oppiin tehtaan johtoportaaseen.

    "Minulla oli haluja lähteä opiskelemaan, mutta päätimme yhdessä, että käytännön työssä yrittäjäneuvoksen kanssa saan yrityksen tulevaisuuden kannalta parhaan opin."

    Heinäkuussa 30 vuotta täyttäneeltä Tammiselta on kyselty usein, eikö suuri vastuu näin nuorella iällä hirvitä.

    Joskus se ehkä pelottikin, mutta ei enää. Tamminen on päättänyt keskittyä tulevaisuuteen ja positiivisiin näkymiin.

    "Sain vastuuta pikkuhiljaa, ja faarille oli tärkeää, että hän jättää tehtaan seuraavalle toimitusjohtajalle hyvässä kunnossa. Tunnen yrityksen läpikotaisin, ja paletti on hallussa."

    Tämän ja viime vuoden hyvät tulokset eivät suinkaan ole syntyneet itsestään, vaan niiden eteen on tehty töitä kymmenen vuotta.

    Tamminen on tuonut omaa näkökulmaansa markkinointiin. Sidoste on esimerkiksi perustanut tilin kuvapalvelu Instagramiin, ja pian avautuvat uudet verkkosivut ja nettikauppa. Yrityksen ja tuotteiden tarinoita halutaan nostaa esille.

    "Olemme kehuneet liian vähän itseämme."

    Ja kehuja nykymarkkinoilla tarvitaan. Vaikka Sidoste valmistaa edelleen myös perussukkia, ovat erikoissukat entistä tärkeämpiä. Laatu ja kotimaisuus ovat yrityksen valttikortteja, halpatuotantomaiden sukkapakettien kanssa ei kannata edes lähteä kilpailemaan.

    Vaikka Sidoste on Suomen sukkamarkkinoilla suuri toimija, on alle 40 työntekijän yritys kompakti. Tammisen vastuulla ovat kaikki johtoportaan työt myynnistä henkilöstöjohtamiseen.

    Toimitusjohtajalla ei ole varsinaisesti työaikoja, vaan välillä tietokone täytyy kaivaa esille viikonloppuisinkin. Ja tietysti kaikki uudet sukkamallit täytyy testata itse.

    "Avovaimo antaa välillä palautetta, että on jo vähän liikaa, kun pesussa alkaa olla toistasataa paria sukkia."

    Sukkatehtaalla urat ovat yleensä pitkiä ja työyhteisö läheinen.

    "Vanhin elossa oleva entinen työntekijämme on lähes satavuotias. Hän käy täällä joka vuosi joulupukkina, laulattaa meitä ja jakaa kanssani lahjat henkilöstölle."

    Neuvottelupöydän ääressä on vuosien varrella käyty yt-neuvotteluja, mutta ilmoitettu myös uusista, suurista tilauksista. Toisinaan pöydän valtaavat Tammisen lapset Jere, 8, ja Noora, 5, sukkamallipiirroksineen.

    "Jere on jo ilmoittanut, että tulee tänne johtajaksi vanhempana. Hän on katsonut puhelimet ja autot valmiiksi. Säilytän kaikki lasten mallipiirrokset, ja jos Jere joskus tänne tulee, hän saa päättää, mitkä niistä otetaan tuotantoon."