Suomen peltoalaltaan suurimman tilan viljelijä ei harmittele luomusta luopumista – ”En ollut ideologinen luomuviljelijä”

Luomun heikentynyt kysyntä oli yksi pääsyistä luomusta luopumiseen.  Kuva: Pasi Leino

Suomen suurinta viljelyalaa viljelevän vihtiläisen Niko Ahlqvistin tilalla siirryttiin toukokuussa luomusta tavanomaiseen tuotantoon.

Ahlqvist oli perjantaina keskustelemassa Okrasta lähetettävässä MT Livessä.

Ahlqvist kertoi MT:lle huhtikuussa luopuvansa luomusta. Silloin hän totesi, että oli miettinyt luomusta luopumista ja pitkään.

”Koronavuosina meillä oli vaikeuksia rikkakasvien kanssa. Niistä tuli sanktioita, ja menimme ely-keskuksen kanssa hallinto-oikeuteen asti. Ely-keskus ei muuttanut päätöstään, joten minä tein päätöksen luopua luomusta”, hän toteaa.

Muita syitä lopettamiseen oli luomun huomattavasti vähentynyt kysyntä.

”Kun aloitin luomuviljelyn 6–7 vuotta sitten, luomuviljely oli kannattavaa. Nyt luomun hinta on laskenut kuin lehmän häntä, eikä siitä saa yhtään tavanomaista tuotantoa parempaa hintaa.”

Luomusopimus purettiin huhtikuun puolivälissä. Sopimuskausi loppui huhtikuun lopussa, joten Ahlqvist sai hankkia tavanomaiseen viljelyyn tarvittavia tuotantopanoksia vasta toukokuun alussa. Kauden alku viivästyi tuotantopanosten odottamisen takia parilla viikolla.

”Kasvinsuojeluruisku ja apulannanlevitin piti hankkia, mutta muuten on menty samoilla koneilla kuin luomussa. Luomua varten en ollut hankkinut erikoiskoneita.”

Nyt tilanne näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Tavoitteena on saada koko viljelyala tuottamaan satoa. Ruiskutukset on nyt saatu tehtyä ja tautiaineiden käyttö on vielä mietinnässä.

Ahlqvist ei kaikesta huolimatta ole pettynyt luomusta luopumiseen. ”Ei tämä ollut periksi antamista.”

”Luomuvuosissa oli paljon hyvää: stressiä oli vähemmän ja tulot olivat alkuvuosina varmat. Kun luomutukiehtojen tulkinnat muuttuivat, kaikki muuttui epävarmaksi ja luomusta tuli riskialttiimpaa.”

Ahlqvist ei ollut ideologinen luomuviljelijä, vaan hänelle on ollut aina tärkeää, että viljely on kannattavaa.

Luomuvuosista jäi käteen myös pellon parempi kunto. ”Panostin vuosien aikana salaojitukseen ja kalkitukseen enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa ehdin. Meillä oli myös nurmea viljelykierrossa, ja se näkyy maissa.”

Yaran lannoitekauppajärjestelyjä Ahlqvist pitää kummallisina.

”Minä en ainakaan pysty sellaiseen lannoitekauppaan, että viikon aikana pitää ostaa lannoitteet tietyllä hinnalla tai sitten et saa niitä ollenkaan. Ostan sitten lannoitteeni jostain muualta. Silloin pitää olla tarkkana, ettei osta venäläistä ravinnetta.”

Ahlqvist viljelee noin 1500 hehtaarin alaa. Viime syksynä tilalla kylvettiin noin 1000 hehtaaria luomuruista, josta talvehti vain noin 60 prosenttia.

Vihdin seudulla ruis talvehti huonosti. ”Pahimmillaan sulassa maassa oli 65 senttiä lunta päällä.”

Nyt luomurukiista tulee ilmastoruista, kun se on lannoitettu ja ruiskutettu normaalisti. Ilmastorukiilla tarkoitetaan mahdollisimman kestävästi viljeltävää ruista.

Satoa pienentää myös kuivuus ja kuumuus. Isosta pinta-alasta osa on saanut onneksi vettä, mutta osa on kärsinyt kuivuudesta.

Luomun tulevaisuus on Ahlqvistin mielestä vielä epävarma.

”Jotta luomu olisi yleisesti kannattavaa, kuluttajilla pitäisi olla enemmän rahaa ostaa kalliimpia tuotteita. Suomen luomumarkkinat ovat rajalliset, minkä vuoksi luomuviljelijöiden pitäisi tähdätä enemmän luomun vientiin.”