Aaaarrrghhh!

Kirsi Haapamatti on vapaa toimittaja ja pienviljelijä. Kuva: Kirsi Haapamatti

Helsingin Sanomissa oli pari viikkoa sitten juttu uudesta menetelmästä, psykologien kehittämästä. Siinä mennään metsään ja huudetaan paha olo pois. Stressi ja ylivirittyneisyys purkaantuvat, kun oikein karjutaan. Metsähuutaminen sopii oikein hyvin ajan henkeen, kun kaikesta luonnossa tapahtuvasta terapoinnista ja hoivasta on tullut hitti. On metsäkellintää ja puunhalailua, huolipuita ja jopa puiden adoptointia halukkaille.


Huomattavaa on, että metsäsuomalainen on aina saanut mielenterveyspalveluita luonnosta. Istuminen kalalla, sienestys kangasmetsässä, vaeltaminen tuntureilla, soutaminen tyynellä järvenselällä tekevät hyvää, sen tietävät kaikki. Tai tiesivät. Nykyään kaikki hyvä pitää paketoida ja tuotteistaa, mieluiten lisenssoidun ja sertifioidun asiantuntijan toteuttamana. Vasta kun metsässä kulkemisesta tulee metodi, se kelpaa suomalaiselle. Metsässä ei käyskennellä vaan otetaan metsäkylpyjä japanilaislääkärin johdolla. Koivunrunkoon nojaillessa muistetaan että kyse on puuhengityksestä. Eikä asia rajoitu vain luontoelämyksiin. Ruuasta puhuttaessakaan ei juuri koskaan nosteta esiin laadukkaita raaka-aineita vaan mahdollisimman pitkälle jalostettuja tuotteita. Kuntosalilla ei kukaan enää tee kuntopiiriä, vaan tie vie varta vasten crossfittiin suunnitellulle salille. Suursiivous ei ole suursivous vaan KonMari. Kaikessa tässä tuotteistamisessa joku saa rahaa, eli sikäli kyse on luonnollisesta markkinatalouteen kuuluvasta ilmiöstä.


Onko tuotteistamisessa sitten jotain väärää? Ainakin luontoelämysten kohdalla brändääminen voi olla hyväkin juttu. On aina positiivista, jos kansalainen saadaan kulkemaan luonnossa ja havaitsemaan sen kauneuden ja rauhan tuoma hyvä olo. Ei ole minulta pois, jos henkilö saa avun masennukseensa puuta halaamalla ja joku toinen henkilö ottaa siitä maksun. Luonnon hyvinvointipalveluiden yleistyessä avautuu parhaimmillaan mahdollisuuksia myös Suomen luonnolle. Vanhat metsät, suot ja liito-oravametsät saanevat jatkaa kaunista elämäänsä, kun niiden muuttumattomuudelle voidaan laskea arvo myös euroissa. Ihan täydellistä olisi, jos joku niistä euroista ropisisi myös maanomistajan laariin.


Metsässä huutamista ei silti voi suositella. Metsässä on kuljettava kohteliaasti ja hiljaa, rikkomatta sen rauhaa. Siitähän sen arvo muodostuu! Jos luontoon on pakko päästä karjumaan, valitkaa edes kohteet oikein. Avohakkuuaukea, turpeenkaivuulla pilattu suo, pesähakkuutyömaat ja Talvivaaran purkuputken suu ovat oikein sopivia paikkoja. Niissä huutaminen saattaa oikeasti hieman helpottaakin.

PS: Suosittelen tutustumaan suomalaisen huutotaitelija Ilkka Hautalan The Shouting Man -sivustoon http://folk.yle.fi/the-shouting-man Videoilla pääset tutustumaan muun muassa muinaisen Perkele-voimasanan käyttöön.