Vähemmän väkirehua lihanaudan ruokinnassa: pienempi viljan hinnan vaikutus, mutta suuremmat kasvihuonepäästöt

Ruokintaratkaisut on aina tehtävä tilakohtaisesti. Yhtä kaikille lihanautatiloille sopivaa väkirehuprosenttia ei ole mahdollista määrittää. Kuva: Johannes Tervo

Nautojen erityistaito on niiden kyky muuttaa ihmiselle ruuaksi kelpaamaton nurmi lihaksi.

Tulevaisuuden ruokinnassa tavoitteena tulisi olla, että ruokintaan käytetään mahdollisimman vähän suoraan ihmiselle kelpaavia rehuja, totesi tutkimusprofessori Arto Huuskonen Resurssitehokas nauta -webinaarissa viime viikolla.

Väkirehujen osuuden pienentäminen vähentäisi myös viljan hinnan vaihtelun vaikutusta ruokintaratkaisuihin.

Kun vilja on halpaa, tilat kysyvät ruokintasuunnitelmia, joissa sen osuus on iso. Nyt kun vilja on kallista, kaivataan suunnitelmia, joissa viljan käyttö on minimoitu, Huuskonen sanoi.

Tilaisuuden järjesti yhdessä kolme hanketta. Näistä Rekinassa tavoitteena oli edistää nurmen käyttöä naudanlihantuotannossa ja lihanautatilojen rehuomavaraisuutta sekä tuottaa tietoa erilaisten rehuntuotanto- ja ruokintavaihtoehtojen tuotanto- ja ympäristövaikutuksista.

Hankkeen ruokintakokeissa verrattiin kolmen erilaisen ruokinnan vaikutuksia kasvuun ja teuraspainoon sekä liharotuisilla että maitorotuisilla sonneilla.

Väkevimmässä ruokinnassa nurmirehun osuus oli 60 prosenttia ja viljaväkirehun 40 prosenttia. Toisessa nurmisäilörehun osuus oli 85 prosenttia ja viljaväkirehun osuus 15 prosenttia. Kolmas ruokinta sisälsi 70 prosenttia nurmisäilörehua ja 30 prosenttia kokoviljasäilörehua.

Parhaisiin kasvuihin ja teuraspainoihin molemmat ryhmät ylsivät ruokintavaihtoehdolla, joka sisälsi 40 prosenttia viljaväkirehua.

Kasvutulosten lisäksi kokeessa tarkasteltiin eri ruokintavaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Tulosten perusteella lihanautojen huomattavin kasvihuonekaasupäästö aiheutui niiden ruuansulatuksesta. Rehevöittävin vaikutus taas seurasi rehujen viljelystä ja happamoittavin vaikutus lannan käsittelystä.

Päästöt koejaksolla tuotettua lihakiloa kohden lisääntyivät eläinten kasvun heikentyessä, kun väkirehun määrää pienennettiin ruokinnassa.

Ratkaisut on kuitenkin aina tehtävä tilakohtaisesti, eikä kaikille lihanautatiloille sopivaa väkirehuprosenttia ole mahdollista määrittää.

Sopivin ruokinta riippuu muun muassa käytettävissä olevasta peltoalasta, satotasoista, rehujen tuotantokustannuksista, ostorehujen hinnoista, vasikoiden saatavuudesta ja maataloustukipolitiikasta.

Webinaarissa esiteltiin myös tutkimus, jossa selvitettiin juomakuppien määrän vaikutusta naudoilla. Kahdesta 35 naudan ryhmästä toisella oli käytössä kaksi juomakuppia ja toisella yksi. Yksi juomakuppi alittaa ryhmäkokoon nähden lain vaatimuksen ja tutkimus tehtiin erikoisluvalla.

Juomapaikkojen määrä ei vaikuttanut siihen, paljonko naudat joivat. Juomakupilla vietetty aika kuitenkin oli pidempi ryhmässä, jossa juomakuppeja oli kaksi. Juomisen lisäksi naudat käyttivät juomapaikalla aikaa muun muassa hankaamiseen, märehtimiseen ja tarkkailuun, kertoi tutkija Leena Tuomisto Lukesta.

Koska lain vaatimuksen alittava juomakuppien määrä vaikutti nautojen käytökseen, voitiin tutkimuksen perusteella todeta, että nykyinen vaatimus vesiastioiden määrästä on perusteltu.