
Ismo ja Salla Hutri avasivat yksityisen traktorikokoelmansa yleisölle – pihasta löytyy häkellyttäviä harvinaisuuksia
Salla ja Ismo Hutri perustivat traktorimuseon ja kesäkahvilan päivätöidensä ohessa. Hutrien kokelmasta löytyy todellisia harvinaisuuksia.Pertunmaa
Nelisenkymmentä hevosvoimaa sisältävä Cockshutt 30 on mitoutettu kolmelle auralle. Lyhyt etuakseli tekee koneesta ketterän. Kuva: Marja SeppäläPertunmaalta Kuortista löytyy todellinen vanhojen traktorien aarreaitta. Ismo ja Salla Hutri avasivat viime kesänä yksityisen kokoelmansa yleisön nähtäville. Samaan syssyyn raivattiin ja remontoitiin vielä vanha hirsinen pihasauna, johon saatiin sympaattinen kesäkahvila.
Paikka on suoraan sanottuna maaginen. Heti kahvilalle tullessa pihasta löytyy muutama erikoisuus, jotka antavat vasta esimakua siitä, mitä vanhan maitotilan rakennukset sisäänsä kätkevät.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy päältäajettavan ruohonleikkurin kokoiseen versioon International 826 -traktorista. Ismo Hutri on rakentanut sen alusta lähtien omin käsin. Pohjana toimi kettutarhoilta tutun ruokintatrukki Minkomaticin voimansiirto.
Seuraavaksi katse hakeutuu kahteen todelliseen helmeen. Sveitsiläisiä Hürlimann-traktoreita on valmistettu vuodesta 1929 lähtien, mutta Suomeen niitä ei koskaan ole tuotu. Paitsi tämä kyseinen D90-yksilö. Se on itse asiassa tiettävästi ainoa laatuaan koko Pohjoismaissa, Ismo Hutri kertoo.
Myös kanadalaista Cockshutt 30 -traktoria löytyy Pohjoismaista vain yksi ja sekin Hutrien Jokipellon tilan pihasta. Traktori tuli laivarahdilla reilu kymmenen vuotta sitten tuliaisina Amerikan reissulta. Luonnollisesti Amerikan reissu suuntautui veteraanitraktoritapahtumaan.
Paljonkos tällainen traktorien uittaminen Suomeen oikein maksaa, Ismo Hutri?
”Jaa, kylläpäs se on lehti puissa alkanut vihertää”, mies virnistelee partansa takaa.
Ismo ja Salla Hutri pyörittävät kesäkahvilaa ja museota päivätöidensä ohella. Siksi paikka on auki kesäviikonloppuisin. Kuva: Marja SeppäläKun kuuntelee Ismo Hutrin tarinoita traktoreista, ymmärtää, että kyse ei ole rahasta. Se on intohimo tai ehkä paremminkin elämäntapa.
”Kylähulluksikin on sanottu”, Ismo Hutri heittää.
Koneet ovat olleet Ismon elämässä oikeastaan aina.
”Opin ajamaan traktoria vähän ennen kuin polkupyörää.”
Rehukuormia hän teki jo kymmenvuotiaana. Ammattikoulussa linja oli mikäs muukaan kuin koneenkorjaaja.
Jokipellon tila ja maatalousmuseo
Traktori- ja maatalousmuseo Kuortissa Pertunmaalla
Salla ja Ismo Hutri
Kesäkahvila, myynnissä itse leivottuja leivonnaisia sekä oman tilan tuotteita
Nähtävillä traktorien lisäksi muun muassa vanhoja taloustavaroita, perämoottoreita, moottorisahoja, lehtiä ja tulevaisuudessa Nokian matkapuhelimia.
Tilalla pienimuotoisesti viljelyssä perunaa, mansikkaa, vadelmaa, omenoita sekä avomaan leikkokukkia
Pääsymaksu 5 euroa.
Kun vanhemmat luopuivat lehmistä vuonna 2008, nurkissa pyöri jo kolmisenkymmentä veteraanitraktoria.
Salla oli tullut kuvioihin 90-luvun alkupuolella. Keräilystä tuli pariskunnan yhteinen harrastus, joka jatkuu edelleen.
Traktorimuseon avaaminen yleisölle ja kesäkahvilan perustaminen lähtivät Sallan aloitteesta.
”Kun tavaraa oli nurkat täynnä niin piti yrittää keksiä jotain tuloa niistä”, Salla taustoittaa.
Ismo ja Salla pyörittävät museota päivätöidensä ohessa ja on sen vuoksi auki pääasiassa kesäviikonloppuisin.
Harrastus on meinannut myös viedä Ismolta hengen. 10 vuotta sitten hän joutui pahaan onnettomuuteen, kun autoilija päätti pelleillä ja ohittaa kovaa ylinopeutta maantiellä juuri kunnostetulla veteraanitraktorilla ajaneen Ismon.
Ohitus epäonnistui, kun vastaan tulikin toinen auto. Autoilija törmäsi Ismon traktorin perään. Ismo arvelee, että vauhtia on ollut pitkästi toistasataa.
Kuin ihmeen kaupalla Ismo selvisi ja oli onnettomuuden jälkeen vielä tajuissaan. Pahimmat vammat aiheutti nostolaitteen irronnut kansi, joka sinkoutui takaraivoon sekä kenkien turvakärki, joka giljotiinin tavoin katkaisivat varpaat.
”Siellä ne roikkuivat sukassa”, Ismo kuvailee.
Hutrien museossa on niin paljon nähtävää, että visiittiin kannattaa varata vähintään puoli päivää.
Koska museo on avattu yleisölle vasta viime kesänä, hakee osa tavaroista vielä paikkaansa, mutta se ei tunnelmaa latista, päin vastoin. Kun kuvittelee jo nähneensä kaiken, saa kuulla, että ei olla edes puolessa välissä vielä.
Ismo Hutrilla on museon varalle paljon suunnitelmia. Navetan ylisille voisi tulla vanha kauppa ja mäen päälle 200 vuotta vanha sepän paja. Työnäytöksetkään eivät ole poissuljettuja.
Ismo Hutrin mukaan teollisuusmallin Valmeteja on valmistettu 22 kappaletta ja niistä on maailmalla jäljellä enää viisi. Pertunmaalta niitä löytyy peräti kaksi. Kuva: Marja SeppäläPihan perältä löytyy vielä rivi kotimaisia harvinaisuuksia. Järjestyksessään 43. koskaan valmistettu, harmaavanteinen pikku-Valmet ja 40-luvun lopulta oleva tamperelainen Takra TR2 sekä kaksi viidestä maailmassa tallessa olevasta keltaisesta teollisuusmallin Valmetista saavat veteraanikoneita tuntemattomankin ihon kananlihalle.
Kaikkiaan traktoreita on nyt 71 kappaletta. Haaveissa Ismolla on vielä kuusipyöräinen 1502 Valmet sekä V8-koneella varustettu International 1468.
”Ne kun saisi niin olisi sata täynnä.”
Ford Select-o-speed 5000 vaihteisto on Amerikassa yleinen, mutta Suomessa harvinaisuus. Kuva: Marja SeppäläArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat











