Kuva: Ville-Petteri Määttä
Suomenhevonen on perheensä jäsen
Suomenhevosen kasvatus nojaa pieniin, muutaman tamman omistavien kasvattajien työhön. Sellaisiin kuin Parvelan hevostila, jolla vieraillaan syyskuun Kantrissa.
Kuva: Ville-Petteri Määttä
Kuva: Ville-Petteri MäättäKuva: Ville-Petteri MäättäKuva: Ville-Petteri Määttä”Meillä on yksi maailman vanhimpia rotuja. Suomenhevonen eroaa monista muista roduista siinä, että sillä on omassa maassaan valtavan iso merkitys, muttei missään muualla”, painottaa kehittämispäällikkö Päivi Laine Hevosopistolta.
Neljä viidestä suomenhevosvarsasta syntyy kasvattajalle, jolla on enintään kaksi tammaa.
Suuria kasvattajia on vähän. Niiden joukkoon kuuluu Hevosopisto Ypäjällä.
Päivi Laine vastaa suomenhevosen ”valtionsiittolan” toiminnasta. Todellisuudessa Hevosopisto Oy:n omistavat yhdessä valtio, Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto sekä Forssan, Jokioisten ja Ypäjän kunnat.
Laine pohtii yhdessä opiston sekä MTT:n hevostutkimuksen asiantuntijoiden kanssa vuosittaiset kasvatuksen tarpeet. Ypäjän hevospoolissa on 20 suomenhevostammaa ja kuluneena kautena astui kaksi oritta. Vuosittain pyritään Laineen mukaan kasvattamaan 10–15 varsaa.
Vanhoissa siittoloissa ei vaalita muinaismuistoja
Hevosopisto kuuluu European State Studs´Association -järjestöön (ESSA) 31 muun siittolan kanssa.
”Se, että vanhoilla valtionsiittoloilla on yhdistys, voi kuulostaa muinaismuistolta, muttei ole sitä. Jalostuksessa hyödynnetään tärkeää osaamisperintöä yhteisenä tavoitteena säilyttää kansallisia alkuperäisrotuja”, Laine kertoo.
”Hevosopisto on elävä esimerkki, miten entinen valtionsiittola toimii koulutuksen, tutkimuksen ja hevoskasvatuksen kansallisen perinnön nykyaikaisena keskuksena.”
Kantrin verkkosivulta löytyy lisää Parvelan tilasta ja myös suomenhevosvideo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
