Veljekset Unto ja Hannu Tapanainen nyökkäilevät ruokapaikassa vähän väliä. Jo vuodesta 1969 lähtien Ähtärissä Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla eri urakointitöissä mukana olleet miehet ovat tulleet kylällä tutuiksi.
Yrityksen puoliksi omistavat veljekset eivät nimittäin istu konttorissa vaan jaksavat iästään huolimatta painaa edelleen täyttä päivää. He ovat milloin minkäkin työkoneen puikoissa siinä kuin yrityksen työntekijätkin.
"Joka aamuhan on herättävä, ja täällä on tekemistä", Unto perustelee.
Varsinkin lumisena talvena Koneyhtymä Tapanaisen nimi on hyvin tuttu Ähtärin katukuvan koneissa. Yritys on vastannut jo pidempään suurimman kohteensa eli Ähtärin kaupungin noin 60 kilometrin mittaisen katuverkoston hoidosta kokonaisurakalla.
"Ympäri vuoden ja vuorokauden kaikki työt teiden aurauksesta hiekan poistoon", Hannu tiivistää urakat. Merkittävä kohde ovat myös Sedun kiinteistöt.
Muutaman viime viikon ajan satanut ja sitten loskaksi sulanut lumi työllisti lähes kellon ympäri. Hannu ajaa niin sanottua pääkonetta, jolla aurataan isommat tiet sekä pyörätiet. 12 päivässä pyöräkuormaajaan kertyi 2 763 kilometriä.
Unto huomauttaa, ettei tämä tullut lumimäärä ole vielä mitään viime talveen verrattuna. Nyt lunta on ollut enimmillään Ähtärissä 53 senttiä, kun vuosi sitten oli 89 senttiä.
Auraushommat tehdään pääsääntöisesti kuudella pyöräkuormaimella, kolmella kiinteistöjen pihat ja kolmella kadut. Hannu pitää pyöräkuormainta lumitöissä ylivertaisena traktoriin verrattuna.
"Mutta tiehöylä on se kaikkein tärkein, vain sillä saa kunnon jälkeä, hän sanoo. Katuverkoston polanteet on jo kertaalleen ”karhuttu” loskan jälkeen."
Miehet päättävät urakkaan kuuluvana itse, milloin koneet starttaavat. Unton mukaan 24/7-päivystys eli itsensä valvominen on varsinaista auraustyötä raskaampaa.
Palataan ajassa 50-luvulle ja Tapanaisten isän raivaamalle asutustilalle. Siellä hän jo vuonna 1951 hankkimallaan harmaalla Fergulla teki tilan töiden lisäksi erilaisia rahtitöitä ympäri maakuntaa ja osallistui menestyksellä kyntökilpailuihin.
Maatilalta ja isältä saatu esimerkki kannusti veljeksiä. Maataloustöiden rinnalla he aloittivat lumityöt ja muun urakoinnin vanhalla Nuffieldilla. Virallisesti yrityksen toiminta alkoi vuonna 1973, mutta Hannu aloitti urakointityöt jo 1969.
"Tänä vuonna saa viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaa", hän veistelee.
Seuraavaksi hankittiin jykevä nelivetoinen Ford Coynty. Sen puskulevyä käytettiin tietyömailla ja sillä kuljettiin vetämässä jyrää pitkin maakuntaa.
Unto oli vieraalla päivätöissä vuoteen 1986 asti, mutta tuolloinkin illat ja viikonloput menivät eri urakkakohteilla. Turvenevalla urakoitiin yhteensä 13 vuotta ja tietyömaalla yhtämittaisesti lähes kuusi vuotta.
"Vuonna 1981 otettiin nevalla rajusti takkiin. Meillä oli uusi traktori, mutta kesä oli märkä eikä mitään saatu nostettua. Onneksi samaan aikaan alkanut tieurakka pelasti", Unto sanoo.
Hannu heittääkin puoliksi leikillään, että aina 10 vuoden välein on pitänyt ottaa takkiin. Tappiota on tullut lähinnä rakennusliikkeiden konkurssien vuoksi, mutta niistä on selvitty pienentämällä tappioita eri järjestelyin.
Alavuden Puunjalostustehtaan velkasaneerauksessa ja sitä seuranneessa konkurssissa meinasi käydä kylmät. Käteen jäivät puutavaran siirtotyöhön ostetut koneet ja velkasaamiset, joista leikattiin 82 prosenttia.
"Siitäkin selvittiin, ja koneet realisoitiin esimerkiksi vaihtamalla niitä uuteen kaivinkoneeseen. Lähdin sillä Vuosaaren satamaan kolmeksi kuukaudeksi saastuneita maamassoja seulomaan, mutta siellä vierähti kuusi vuotta ja seulottua massaa oli miljoona kuutiota", Hannu naurahtaa.
Tietöissä pärjättiin pitkään traktorikalustolla. Kaivureita, muita koneita ja tiehöylä ostettiin sitä mukaa kuin työt lisääntyivät ja varsinkin, kun tietyömailla siirryttiin kokonaisurakointiin. Nyt kaivureitakin on seitsemän 1,5–28 tonnin haarukassa.
"Aiemmin yksittäiset työt tehtiin tuntitöinä eli yksi urakoitsija kaivoi, toinen ajoi ja kolmas tasasi. Kokonaisurakassa yksi urakoitsija vastaa koko työmaasta", Unto selventää.
Tehtyjen tietyömaiden lista on pitkä. Tietöiden vähentyessä alettiin tehdä ja tehdään edelleen rakennusyrityksille kokonaisurakalla rakennusten pohjatöitä. Kun pelkkä kaivuuhomma oli liian kilpailtu ala, haluttiin keskittyä osaamista vaativiin töihin.
Käytännössä maarakennustyöt kattavat kaikki pohjatyöt, ja rakennusliike vain rakentaa. Urakkaan kuuluvat myös kaikki ympäristötyöt asvaltoinnista ja laatoittamisesta lähtien aina parkkiruutujen maalaamiseen. Osan töistä tekevät aliurakoitsijat.
"Ähtärin liikuntahallin pihan laatoittamiseen meni 3 000 laattaa eli 200 trukkilavallista", Hannu havainnollistaa.
Työmaita on lisäksi Uudellamaalla, esimerkiksi aiemmin ST1:n öljynjalostamon pohjaurakka. Vaikka viime vuosi oli yritykselle hyvä, rakentamisbuumissa näkyy pääkaupunkiseudulla Unton mukaan jo hiipumisen merkkejä.
Tapanaiset kehuvat työntekijöitään, joita on reilut kymmenen ja aliurakoitsijoineen tuplamäärä.
Yrityksestä löytyy pohjatöissä vaadittavaa teknistä osaamista, ja konehommissa miehillä pysyy käsissä hitsipilli siinä kuin pyörii rattikin. Ja jokainen tietää aamulla oma-aloitteisesti tehtävänsä.
Entä jatko, miten pitkään he vielä meinaavat jaksaa. Unton mukaan he ovat jo valmistautuneet tulevaan yhtiöittämällä kiinteistöpuolen omaksi yhtiökseen, mikä helpottaa esimerkiksi sen myymistä.
"Onhan tässä muutenkin tutkailtu lopettamismahdollisuuksia ja olen omaa osuuttani kaupitellut. Kiinnostuneitakin on ollut, mutta ongelmana tuntuu nuorilla olevan rahoituksen saaminen riittävien vakuuksien puuttuessa", hän harmittelee.
Unto vietti 70-vuotispäivänsä vielä viljelijänä, sillä kotitilan 14 hehtaarin viljanviljelystä veljekset luopuivat vasta pari vuotta sitten. Maat ovat sopimuksen mukaan aluksi vuokralla ja myydään aikanaan vuokraajalle.
"Vaikka tilaan liittyy omat muistonsa, viljelystä luopuminen ei ollut yhtään haikeaa. Keväät ovat muutenkin kiiruista aikaa, joten lopettaminen oli jo käytännön sanelema juttu", Unto sanoo.
