Viljantuotannon voi saada kannattamaan: Tonni lisää satoa ja viljelykierto kuntoon

Kasvien vuorottelu parantaa paitsi maan kasvukuntoa myös tilan taloutta. Yksipuoliseen kevätviljakiertoon otetut erikoiskasvit tuovat lisää tuotta mutta myös tasaavat riskejä. Kuva: Jukka Pasonen

Nykyinen viljan hinta- ja kustannustaso vie viljelyn tuloksen tappiolle valtakunnan keskisadoilla. Tappiollisia vuosia on takana jo neljä peräkkäin.

Viljan hinta on asettunut 130–150 euroon tonnilta, eivätkä huolet maailman satonäkymistä näytä sitä kovin merkittävästi muuttavan hyvän varastotilanteen takia. Lisäksi viljelyn kustannukset ovat olleet noususuuntaiset.

Jotta viljely saadaan kannattamaan edes vähän paremmin, täytyy ratkaisuja tilanteen kohentamiseen hakea viljelykiertojen monipuolistamisesta ja sadon määrän nostamisesta kustannustehokkaasti.

Pro Agrian Lohkotietopankin viime vuoden tulosten perusteella viljasatojen pitäisi olla vähintään 5 000–6 000 kiloa hehtaarilta, jotta viljely näillä hinta- ja kustannussuhteilla saadaan kannattavaksi. Tämä tarkoittaa 1–2 tonnin parannusta valtakunnan keskisatoihin.

Miten tämä on saavutettavissa ilman, että kustannukset lisääntyvät?

Satokasvien viljely tulisi keskittää hyville peltolohkoille, joilta kiloja ja tuottoja on selkeästi odotettavissa. Maan rakenteen ja vesitalouden tulee olla kunnossa. Sen jälkeen uudet, satoisat lajikkeet viljelyyn – viljelykiertoa unohtamatta.

Omien tuotantokustannusten laskemisen kautta päästään parhaiten kiinni siihen, millaista sadon määrää tai tuottoa hehtaarilta on saatavissa – ja toisaalta tarvitaan – ylläpitämään viljelyn kannattavuus.

Viljelyn kustannusten karkea arviointi jo viljelysuunnittelun yhteydessä on tärkeä apukeino viljelyn tarkempaan suunnitteluun ja satotavoitteiden laatimiseen. Erityisen kriittisesti pitää arvioida niitä peltolohkoja, joilla sato jää useina vuosina alle tavoitellun, ja niitä kustannustekijöitä, jotka poikkeavat eniten keskimääräisestä.

Keskeistä on lisäksi pyrkiä toimimaan oikeaan aikaan niin, että varmistetaan hyvä sadon määrä ja laatu, ja vähennetään tarpeettomien lisäkustannusten syntyminen.

Viljatilat ovat käytännössä – jo vuosia – joutuneet paikkaamaan heikkoa tulosta sivutoimilla: palkkatyöllä, urakointipalveluilla ja metsän myyntituloilla.

Näin ei asian kuitenkaan pitäisi mennä, vaan yritystoiminnan lähtökohtana on oltava, että se kantaa itse itsensä. Saaduilla tuotoilla katetaan kustannukset, saadaan korvaus omalle työlle ja pääomalle sekä lisäksi mahdollisuuksia tuotannon kehittämiseen ja investointeihin.

Tässä viljan markkinatilanteessa on tärkeää pohtia pellon käytön suunnitelmia ja laskea mitä kannattaa viljellä milläkin lohkolla.

Viljaa ei kannata edelleenkään tuottaa matalilla satotasoilla heikkokuntoisilla peltolohkoilla.

Viljelyn kokonaiskustannusten kattamiseen tarvitaan tuet huomioiden vähintään 700 euron satotuotot hehtaarilta, jotta viljely olisi kannattavaa.

Satotuottojen kasvattamiseen tarvitaan joko lisää satokiloja hehtaarilta tai parempaa hintaa, esimerkiksi tuottamalla erikoislaatua tiettyyn tarpeeseen. Määrä ja laatu kulkevat usein käsi kädessä, ja hyvälaatuisella sadolla on aina mahdollisuus saada keskimääräistä parempi hinta.

Myös luomu on varteenotettava vaihtoehto. Asiantuntijan kanssa kannattaa pohtia, millaiset edellytykset luomuun siirtymiselle on omalla tilalla.

Pelkkiin kevätviljoihin pohjautuva viljelystrategia sisältää tämän hetken markkinatilanteessa paljon riskejä. Viljelyn monipuolistamisella, jossa viljelykierrossa on kevätviljojen lisäksi syysmuotoisia kasveja, öljy- ja palkokasveja sekä muita erikoiskasveja, tasataan selvästi sato- ja hintariskejä. Näin voidaan parantaa viljelyn kannattavuutta.

Viljojen ja öljykasvien välinen hintasuhde on jo vuoden parin ajan puoltanut öljykasvien viljelyä.

Öljykasveilla kannattavaan tulokseen päästään jo lähempänä keskisatoja olevilla sadoilla.

Myös öljykasvien viljelyn kustannukset ovat viljoja pienemmät. Kun viljat ovat tehneet tappiota ja tulos on vaihdellut paljon vuosien mittaan, on öljykasvien tulos samaan aikaan ollut pääosin plussan puolella ja vaihtelut huomattavasti pienempiä.

Sama koskee palkokasveja ja erikoiskasveista kuminaa, jonka tulos on aivan omaa tasoa.

Kuluvalle vuodelle tehtyjen ennakkolaskelmien mukaan viljavaltaisen viljelyn tulos paranee 7 600 euroa 100 hehtaarin pinta-alalla, kun vilja-alaa pienennetään noin kolmannes ja suunnataan vapautuva ala öljy- ja palkokasvien sekä muiden erikoiskasvien viljelyyn.

Viljan hinnan noustessa 20 euroa tonnilta nykyisestä tasosta, ero on edelleen 4 600 euroa monipuolisemman viljelykierron hyväksi.

Sadontuottokyvyltään heikoilla peltolohkoilla kannattaa hyödyntää tukijärjestelmän mahdollisuudet erilaisiin nurmivaihtoehtoihin, jotka tuovat orgaanista ainesta maahan, ja joiden juuristo rikkoo maan tiivistymiä. Samalla voidaan tehdä maan vesitalouden ja salaojituksen kunnostustoimia.

Viljan kolmen tonnin hehtaarisatoon verrattuna luonnonhoitopeltonurmi on kannattavampi vaihtoehto ja samalla saadaan hyötyä maan kasvukunnon parantamiseksi.

Varjoisat, metsän reunustamat pienet lohkot kannattaa taas suunnata riistapelloiksi. Neuvo 2020 -asiantuntijapalveluita kannattaa nyt hyödyntää niin maan rakenteen kunnostussuunnitelmien kuin eri viljelyvaihtoehtojen selvittämiseen oman tilan lähtökohdista.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Pro Agria -keskusten liitossa.