Tutkijat vastaavat: "Turvepeltojen määrä ei selviä viljavuusnäytteistä"
MT:n uutisissa ja pääkirjoituksessa on esitetty epäilyjä turvepeltojen määrästä. Luken tutkijat kiistävät epäilyt vastauksessaan lehdelle.MT:n pääkirjoituksessa (MT 7.7.) kyseenalaistettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmat turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöistä. Kirjoituksessa viitattiin viljavuusanalyysitulosten perusteella tehtyyn päätelmään, jonka mukaan turvepeltojen ala olisi huomattavasti nykyistä arviota pienempi.
Maaperätiedon luotettavuutta koskevan, pian julkaistavan selvityksen mukaan viljavuusanalyysin tulos ei kerro peltolohkon maalajia kovinkaan suurella varmuudella. Esimerkiksi yli puolet tutkituista turvepelloista oli viljavuusanalyysissä luokiteltu kivennäis- tai multamaaksi.
Viljavuusanalyysin maalajianalyysi on aistinvarainen. Se tehdään kuivatusta ja jauhetusta näytteestä, ja näyte voi edustaa jopa viiden hehtaarin alaa, jolla voi esiintyä useita maalajeja ja jolla eloperäisen kerroksen paksuus voi muuttua.
Näytteistä ei tehdä automaattisesti orgaanisen aineksen pitoisuuden määrittävää hehkutuskevennystä. Sekoitetusta kokoomanäytteestä päämaalajia on vaikea tunnistaa usean maalajin lohkoilta. Myös näytteenottomenetelmät aiheuttavat aineistoon epävarmuutta.
Luken kasvihuonekaasuinventaariossa käyttämä arvio turvepeltojen pinta-alasta perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan aineistoon, mutta on ollut tiedossa, että ilmastopolitiikan tarpeisiin tarvittaisiin entistä täsmällisempää tietoa turvepeltojen esiintymisestä. Luken koordinoimassa ja MMM:n rahoittamassa tutkimuksessa (2021–2023) on kehitteillä tähän tarkoitukseen uusi ratkaisu, joka hyödyntää kaukokartoitus- ja maastoaineistoja sekä koneoppimismallinnusta.
Tutkimusta turvepelloista päästölähteenä on jo yli 30 vuoden ajalta, ja käynnissä on runsaasti aiheeseen liittyvää kansallista ja kansainvälistä tutkimusta, joiden tulokset valmistuvat vuoteen 2023 mennessä. Keskustelu aiheesta on tärkeää, ja kaikkein tärkeintä on tehdä tarvittavat toimenpiteet turvepeltojen merkittävän hiilivaraston säilyttämiseksi tuleville sukupolville.
Kristiina Regina
tutkimusprofessori
Hanna Kekkonen
tutkija
Nina Peuhkuri
johtava tutkimuspäällikkö
Luonnonvarakeskus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


