Yliö: Maatalousyrittäjät tarvitsevat kansallisen tahon huolehtimaan tuottajien dataoikeuksista ja niiden kaupallisesta käytöstä

Esimerkiksi lypsyrobotti tuottaa suuren määrän yksityiskohtaista dataa tuotantoeläinten terveydestä, hyvinvoinnista sekä lypsetyn maidon laadusta. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maatalousyrittäjällä on valtavasti dataa käytettävissään tilaltaan, mutta sen mittavat mahdollisuudet jäävät vielä moneltakin hyödyntämättä.

Toistaiseksi heikosti hyödynnetty etu on se, että pian tuottajien maatiladatasta tulee tuote, jota viljelijät voisivat itse tai yhdessä muiden kanssa myydä. Tuon potentiaalin hyödyntäminen vaatii kuitenkin maatalousyrittäjien yhteistä toimintaa, tai jopa uutta kansallista verkostoa.

Maatilalla kertyvästä tiedosta ollaan muualla ruokajärjestelmässä yhä enemmän kiinnostuneita ja tällä hetkellä tästä tietomäärästä hyötyvätkin eniten kaikki muut, kuten laitevalmistajat, jotka voivat käyttää dataa omassa tuotekehityksessään tai jopa myydä sitä eteenpäin. Tähän asiaan on tulossa muutos.

Tilannetta muuttaa ensi vuoden syyskuusta lähtien sovellettava EU:n datasäädös, joka antaa laitteiden raakadatan hallintaoikeuden yksiselitteisesti käyttäjälle eikä teknologiavalmistajalle.

Laitevalmistaja ei saa säädöksen soveltamisen alettua käyttää laitteidensa keräämiä tietoja miten haluaa, esimerkiksi myydä sitä eteenpäin, ellei siitä ole erikseen sovittu sopimuksessa maatalousyrittäjän kanssa. Yrittäjällä on myös oikeus omaan dataansa.

Jos esimerkiksi lypsyrobotista lähtee dataa robottivalmistajalle, tuottajalla on oikeus saada se takaisin. Tämä parantaa maatalousyrittäjien asemaa, jos he ovat hereillä tässä muutoksessa.

Siinä kohtaa astumme harmaalle alueelle, kun maatilan raakadataa tavalla tai toisella jalostetaan. Tällöin se ei enää välttämättä kuulu maatalousyrittäjälle.

Tulevaisuudessa tällaisista asioista on tärkeää sopia dataa keräävien tahojen kanssa: mitä tietoja luovutetaan, missä muodossa, millä ehdoilla, millä hinnalla ja kenelle.

Toisin sanoen tiedosta tulee pääomaa, jota maatalousyrittäjän ei kannata antaa korvauksetta datan jalostajille tai laitevalmistajille. Oman tilan datasta tulee myytävä tuote, ja mainiota siinä on se, että sitä voi myydä moneen kertaan eteenpäin.

Space -yrityksen tiloissa Espoon Otaniemessä rakennetaan satelliittejä, jotka lähettävät esimerkiksi maataloutta hyödyttävää tietoa. Janne Kuhno esitteli katolla sijaitsevaa satelliittilautasta syyskuussa.  Kuva: Jarno Mela

On selvää, ettei yksittäinen maatalousyrittäjä pysty tällaista sopimusrumbaa pyörittämään yksin. Ei ole jalostavan teollisuudenkaan etu, jos he joutuvat tekemään tuhansia sopimuksia yksittäisten tuottajien kanssa.

Tästä syystä olisi tärkeää luoda kansallisen tason organisaatio, verkosto tai osuuskunta, joka huolehtisi maatalousyrittäjien oikeuksista palvelusopimuksia neuvoteltaessa.

Yksittäinen maatalousyrittäjä saa datastaan enemmän hyötyä yhteistyöllä.

Aivan suurimpia tiloja lukuun ottamatta yksittäisen tilan tietoaineistot eivät ole riittävän arvokkaita jalostusketjulle, vaikka yrittäjälle itselleen niistä on paljon hyötyä. Data on sitä arvokkaampaa mitä enemmän sitä on, toki myös laatu ratkaisee. Kun verkosto kerää tietoa useilta tiloilta, he voivat yhdessä pohtia kenelle se on arvokasta, millaisella tarkkuudella, millä hinnalla ja millä ehdoilla.

Datasta tulee lisäksi valttikortti markkinalla, joka ei toimikaan enää pelkästään hinnalla vaan myös todennettavissa olevilla laatukriteereillä. Jos maatalousyrittäjä pystyy osoittamaan tuotteensa vaikutukset joko ilmastoon, eläinten hyvinvointiin, tuoteturvallisuuteen tai muuhun vastuullisuuteen, datasta tulee yrittäjän paras työkalu.

Keräämällään tiedolla osoitetaan, että tuotteen väittämät ovat tosia. Tämä tulee entistä ajankohtaisemmaksi, kun EU:n vihreiden väittämien direktiivi (green claims) astuu voimaan. Se tähtää nimenomaan harhaanjohtavien ympäristöväitteiden poistamiseen markkinoilta ja edellyttää, että markkinoinnissa esitetään vain todennettuun tietoon perustuvia väittämiä.

Se, että tuottaja pystyy datalla osoittamaan erityiset vastuullisuusarvot, voi auttaa pääsemään kiinni erikoismarkkinaan ensiluokkaisella hinnalla ja hyvällä brändillä.

Kun joukko tuottajia pystyy osoittamaan omalla datalla täyttävänsä vaatimukset, tulee sen näkyä myös tuottajahinnassa: ostajan täytyy maksaa raaka-aineen lisäksi vaatimastaan datasta. Tämäkään neuvottelu ei onnistu ilman maatalousyrittäjien muodostamaa yhteistyötä.

Paras turva on nyt muodostaa kansallinen verkosto, joka huolehtii maatalousyrittäjien oikeuksista ja että he hyötyvät omasta datastaan mahdollisimman paljon.

Terhi Latvala

erikoistutkija

Luonnonvarakeskus