Uupumus iski salakavalasti
Maatalousyrittäjä Helinä Leppänen havahtui työuupumuksen oireisiin kunnolla vasta, kun tuttava kehotti menemään lääkäriin. Hän toivoo, että hallinnossakin vihdoin tajuttaisiin, kuinka koville viljelijät on perustyönsä lisäksi ajettu.”Työstä puuttuu juoni, kun naruja vetelee ulkopuolinen taho.” LARI LIEVONEN Kuva: Viestilehtien arkistoTOHMAJÄRVI (MT)
Kevättalvella väsymys ja unohtelu alkoivat häiritä työntekoa.
”Tuntui, että renkaat suti tyhjää. Oli kauhea meno ja kaasutus, mutta tulosta ei syntynyt. Milloin katosi hanskat, milloin kukkaro. Aikaa kului omia jälkiä uudelleen kulkiessa”, lampuri Helinä Leppänen kuvailee.
Lopulta tuttava kehotti menemään lääkäriin. Oireet sopivat klassiseen burn outiin, työuupumukseen. Se havahdutti ahkeran työihmisen. Hänen, joka oli usein huolehtinut muiden jaksamisesta, pitäisi nyt itse opetella lepäämään.
Tilanne oli kehittynyt vähitellen, kuin hiipien. Kynnys sen hyväksymiseen oli korkea.
”Se tuntui vähän nololta, työstä uupuminen ei sovi suomalaiseen luonteeseen”, Leppänen sanoo.
Vaikeaa on ollut myös noudattaa ohjeita sairaslomasta. ”Lähipiirissäni paikallaan olo on yhtä kuin laiskottelua.”
Maatilalla sairastaminen on vaikeaa siksikin, että tekemättömät työt ovat silmissä jatkuvasti.
Nytkin Leppänen on pellolla, koska sinne pääseminen tuntuu helpommalta kuin poissa oleminen. ”Vain matkoilla pääsee kokonaan irti.”
Kevään mittaan Leppänen on opetellut lepäämistä.
Hän on taipunut olemaan poissa lampolasta, jonka rutiineja hoitavat pääasiassa lomittajat ja työntekijä.
Jonkin pienen työasian Leppänen sallii itselleen päivittäin, koska saa siitä paremman mielen kuin täyslevosta.
Eläinmäärää on tarkoitus pienentää nykyisestä 180 uuhesta muutamalla kymmenellä. Lampaista luopuminen kokonaan ei ole vaihtoehto.
”Elämä tuntuisi tyhjältä ilman. Karsiminenkin on vaikeaa, koska uuhet ovat minulle työkavereita.”
Arki puolta vähemmillä eläimillä ja hehtaareilla kelpaisi, mutta palkasta ei ole varaa leikata samassa suhteessa.
”Muutama vuosi sitten tuntipalkka jäi laskelmissa noin neljään euroon, nykyistä en uskalla edes ajatella.”
Yksi tärkeä oppi on vaihtelun hyväksyminen.
”Tulee parempia ja huonompia päiviä. Kun saisi annettua itselleen luvan pitää niitä huonojakin, sitten seuraava päivä on helpompi.”
Stressin hallintaa helpottavat listat, joilta asioiden yli viivaaminen tuo tyydytystä.
”Silloin ei tarvitse pelätä unohtamista. Mutta asioiden täytyy olla riittävän pieniä, jotta niitä pääsee viivaamaan.”
Lisäksi Leppäsen on täytynyt kunnostautua ei-sanan käytössä.
”Sitä helposti innostuu ja haluaa lähteä mukaan. Sitten pettyy, kun voimat eivät riitäkään.”
Leppänen ei tosiaan ole tilanteensa kanssa yksin.
”Stressi, väsymys ja paineet huokuvat joka suunnasta. Muusta ei kollegojen kanssa puhutakaan kuin jaksamisesta, kaikkien jaksamisesta.”
Hän toivoo, että tilanteeseen havahduttaisiin vihdoin myös hallinnossa.
”Että siellä tajuttaisiin, ettei meitä voi enää tiukemmalle pistää. Elämä on jatkuvaa hyökkäysten torjumista. Iskuista ei jää enää aikaa toipua.”
Yrittäjän itsenäisyys tuntuu kaukaiselta.
”Työstä puuttuu juoni, kun naruja vetelee ulkopuolinen taho. ”
Kesän korvalla elämä tohmajärveläisellä lammastilalla alkaa onneksi näyttää jo hieman valoisammalta.
Voimia ovat tuoneet ympäröivä pohjoiskarjalainen luonto ja rakkaat koirat, joiden kanssa Leppänen haaveilee patikkareissusta.
Korvaamattomia ovat myös huumori ja samanlaisia vaiheita kokeneet ystävät.
”Kun toinen tietää, mistä puhutaan, voi heittää hurttiakin huulta. Yritän löytää asioista huumoria aina kun suinkin kykenen.”
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
