Kevään kylmyys ja heinäkuun sateet verottivat hunajasatoa

Mehiläisten pölytyspalvelut voivat parantaa monien satokasvien satoa. Yhteistoiminnassa voittavat kaikki osapuolet. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kesän haastavat säät vaikeuttivat mehiläisten hunajantuotantoa, Suomen Mehiläishoitajain Liitosta (SML) kerrotaan. Kylmä kevät ja alkukesä hidastivat mehiläisyhteiskuntien kehitystä, jolloin kaikki pesät eivät vielä olleet riittävän vahvoja satokauden alkaessa.

Myös kalsea heinäkuu verotti kesän hunajasatoa. Viileä ja sateinen sää vaikeutti mehiläisten lentoa, ja ne joutuivat syömään hunajavarastoaan.

Mehiläiset eivät lennä sateisella säällä. Kosteus myös laimentaa mettä ja tekee siitä vaikeammin hyödynnettävää.

Lisäksi mehiläiset kaipaavat lentokeliltään yli kymmenen asteen lämpötilaa ja tuulettomuutta.

Hunajan pääsatokasveista horsma kukki pääasiassa juuri heinäkuun sateiden aikaan, joten siitä sato jäi monin paikoin saamatta”, Suomen Mehiläishoitajain Liiton toiminnanjohtaja Mirkka Aarrekorpi kertoo.

Leudosta talvesta huolimatta mehiläisten talvehtiminen ei täysin onnistunut, ja talvikuolleisuus oli suurta. Korkea kuolleisuus ja pesien heikkeneminen heikensivät mehiläisten alkukesän hunajantuotantoa entisestään.

Vaikeaa kevättä ja heinäkuuta paikkasi lämmin ja otollinen kesäkuu. Säät suosivat useiden mesikasvien kukintaa.

Syysrypsistä ja -rapsista, hedelmäpuista, vadelmasta ja metsämarjoista mehiläiset saivat hyvän sadon. Samalla ne huolehtivat satokasvien pölytyksestä onnistuneesti.

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että sato jää alle pitkäaikaisen keskiarvon, joka on noin 40 kiloa mehiläispesää kohti. Hunajasato kuitenkin vaihtelee paikallisesti huomattavasti, ja paikoin esimerkiksi Länsi-Suomessa satoennuste on normaali”, Aarrekorpi kertoo.

SML arvioi kuitenkin tiedotteessaan kotimaisen hunajan riittävän seuraavaan satokauteen asti. Tämänkesäistä heikompaa tulosta paikkaa viime vuoden erinomainen hunajasato, josta on vielä varastoja jäljellä.

Viimevuotinen kotimainen hunaja sopii markkinoille vielä hyvin. Vaikka hunajan parasta ennen päiväys merkitäänkin yleensä kahden vuoden päähän purkituksesta, säilyy laadukas ja oikein pakattu hunaja käytännössä ikuisesti.

Hunajakauden haasteista huolimatta mehiläistarhurit luottavat tulevaisuuteen. Aarrekorpi arvelee alan olevan hienoisessa kasvussa ja tarhureiden keski-iän olevan nuortumaan päin. Mehiläishoitajia hän arvelee olevan Suomessa nyt reilu kolmesataa.

"Mehiläisten viehätys piilee siinä kuinka ne yllättävät aina. Alalla puhutaan että vaikka olisit kuinka kokenut tarhuri tahansa, uusi kesä tuo aina mukanaan uudet kiehtovat yllätykset", Aarrekorpi hymyilee.