Maatila-liveä kouluihin ja yhteydet kuntoon opojen suuntaan – näin maaseutunuoret taltuttaisivat työvoimapulaa

Ryhmätöissä pohdittiin muun muassa minkä väylien kautta asioihin voi vaikuttaa. Kuvassa Anni Kyrö (takana) ja Janita Riekkinen.  Kuva: Mikko Nikkinen

Vierailu kouluun, opinto-ohjaajan tapaaminen tai puhelu paikallispäättäjälle. Maatalousalan työvoimapulaa voi yrittää helpottaa monella tavalla ja monessa yhteydessä. Yksikin ihminen voi vaikuttaa, vaikka aina ei ehkä siltä tunnu.

”Jo yhden opinto-ohjaajan kontaktoiminen voi olla riittävä toimi”, järjestötoiminnan asiantuntija Matti Rehula MTK-Keskusliitosta kannusti Maaseutunuorten syysparlamentissa Lappeenrannassa viime viikolla.

Joukko, joka kannattaa myös muistaa, ovat alanvaihtajat.

”Heissä on paljon maataloudesta kiinnostuneita. Siihen ehkä kannattaisi panostaa”, Maaseutunuorten johtokuntaedustaja Susanna Valtonen muistutti.

”Mitä minä voin tehdä” kysyttiin syysparlamentissa. Yksi yleisistä vastauksista oli kehittyminen keskustelijana.  Kuva: Mikko Nikkinen

Opinto-ohjaajat eli opot ovat avainasemassa, kun peruskoulun päättävä nuori pohtii jatko-opintoja.

”Kiinnostus alaan lähtee jo koulusta”, Hanna Mäki-Asiala sanoi.

Kaikki opot eivät näe maatalousalaa vaihtoehtona etenkään, jos koulumenestys on hyvä, kritisoi Hannu Laturi.

”Lukio on monesti opojen kannalta helppo ratkaisu”, lisäsi Ella Huttunen.

Hän ehdotti yhdeksi keinoksi verkossa toteutettavia kouluvierailuja, joissa oppilaat näkisivät maatilan arkisia töitä ja voisivat esittää kysymyksiä.

”Linkkiä voisi jakaa useampaan kouluuun. Myös kynnys vierailun järjestämiseen olisi näin matalampi. Nyt koululaisvierailut painottuvat lähinnä muutamille tiloille.”

Meri Remes (edessä) totesi, että MTK:lle on kohtalon kysymys saada mukaan vaikuttajia laajalla pohjalla jatkossakin.  Kuva: Mikko Nikkinen

Entä mikä madaltaisi nuorten kynnystä tulla mukaan vaikuttamaan MTK:ssa, kyseli Maaseutunuorten asiamies Meri Remes Lappeenrantaan kokoontuneelta noin sadan hengen joukolta.

”MTK:lle on kohtalon kysymys, pystytäänkö mukaan saamaan jatkossakin vaikuttajia laajalla pohjalla”, Remes pohti.

Vastauksia sateli, ja muutenkin reipas puheensorina ryyditti syysparlamentin Maailmanparannuspäivää.

”Positiivinen ilmapiiri ja tasa-arvo”, vastasi Heini Mämmi.

”Se ettei olla liikaa vain omassa piirissä, vaan otetaan kaikki nuoret peräkyliltäkin mukaan”, jatkoi Janita Riekkinen.

”Heti ei pitäisi joutua pelkäämään, että nakki napsuu ja joutuu johonkin virkaan, jos lähtee mukaan”, täydensi Markus Tenhunen.

Vaikuttamiseen käytetään yleensä vapaa-aikaa, eikä sen pitäisi muodostua taakaksi. Siksi on hyvä pohtia, mikä tapa sopii itselle parhaiten. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, kirjoittaminen voi olla helpompaa, tai toisin päin.

Myös kohtaamispaikkoja ja kanavia on erilaisia, muistutti MTK-Satakunnan toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Jaakkola.

”Passiivisuus pitäisi saada pois ja vahvuudet esiin. Tässä joukossa on paljon sellaista osaamista, jolla pystyy perustelemaan monia asioita. Monet ovat liian vaatimattomia”, Jaakkola sanoi.

Anna-Kaisa Jaakkola muistutti, että maaseutuyrittäjillä on monipuolista osaamista, joka auttaa perustelemaan mielipiteitä esimerkiksi tiestöön, maankäyttöön ja koulutukseen liittyen.  Kuva: Mikko Nikkinen

Nuoret kertoivat kaipaavansa lisää tuottajien välistä me-henkeä sekä MTK:n kehitystä nuorekkaampaan suuntaan.

”Välillä asiat tyssäävät siihen, että kaikki eivät halua kuunnella uudistusnäkökulmia”, Janne Karkkula kertoi.

”Ja se voi lamauttaa intoa toimintaan”, Anni Heiskanen lisäsi.

Susanna Valtonen pohti, että nuoret kyllä näkyvät runsaasti esimerkiksi MTK:n sosiaalisessa mediassa, mutta isoissa päätöksissä heitä on paikalla huomattavasti vähemmän.

Hän tiedusteli, moniko syysparlamentin osallistujista on alle 28-vuotias. Käsiä nousi runsaasti. ”Meillä on siis toivoa”, Valtonen totesi hymyillen.

Syysparlamentissa myönnettiin Maaseutunuorten Pihlaja-palkinto Juha Sarviluomalle MTK-Satakunnasta. Palkinnon saajaa kuvailtiin luotettavaksi maaseutunuoreksi, joka hoitaa homman, vaikka tehtävä olisi epäkiitollinenkin.

”Tätä palkintoa ei myönnetä palvelusvuosista, vaan tekemisestä ja yhteisen hyvän rakentamisesta suurella sydämellä”, Remes perusteli.