Maatilat etsivät ratkaisuja Itämeren pelastamiseksi

Mikkolan tilalla Salon Halikossa lampaat hoitavat ympäristöä. Peppi Laine tarkkaili perjantaina suojavyöhykkeellä laiduntavia uuhikaritsoja. Kuva: Kari Salonen

Itämeren rehevöityminen puhuttaa erityisesti nyt, kun leväongelmat ovat suurimmillaan.

Rehevöityminen johtuu mereen kohdistuneesta vanhasta ravinnekuormituksesta, joka on peräisin vuosikymmenten takaa, kertoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

Hänen mukaansa on käsittämätöntä, että Itämeren huonosta tilanteesta syytetään edelleen maataloutta ja erityisesti kotieläintiloja.

Pietolan mukaan keskeisin keino suojella Itämerta on lisätä nurmenviljelyn osuutta maataloudessa.

Suomessa valtaosa märehtijöiden ruokinnasta perustuu nurmeen. Yksimahaisten eläinten, kuten sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nurmea ei käytetä.

Pietolan mukaan nurmen ongelmana on se, että sille ei ole riittävästi järkeviä käyttökohteita.

"Nurmi on tärkeä viljelykasvi Itämeren kannalta. Tällä hetkellä vain märehtijät hyödyntävät nurmea tehokkaasti. Ilman nurmenviljelyä riski ravinteiden huuhtoutumiseen on suurempi", Pietola kertoo.

Hänen mukaansa nurmenviljelyssä olennaista on erityisesti nurmisadon kerääminen talteen pellolta. Kasvava nurmi sitoo tehokkaasti ravinteita.

Pietolan mukaan maataloussektorilla on tehty jo 40 vuotta töitä sen eteen, että ravinnekuormitukset saadaan vähennettyä minimiin. Uusia toimintatapoja kehitetään jatkuvasti.

Hänen mukaansa Itämeren elpyminen vie aikaa runsaat sata vuotta.

Monivuotinen nurmi menestyy viileissä oloissa muita viljelykasveja paremmin, minkä vuoksi valtaosa maidon- ja naudanlihantuotannosta keskittyy maan keski- ja pohjoisosiin.

Pietolan mukaan nurmea on tärkeä saada viljelykiertoon myös eteläisen Suomen savisille maille.

Lampaanlihantuottaja Peppi Laine Salon Halikosta kertoo, että maatilojen syyttäminen Itämeren heikosta tilasta tuntuu raskaalta.

"Itse aloitin lampaanlihantuotannon joenrantojen suojavyöhykkeillä nimenomaan sen vuoksi, että näen sen olevan jonkinasteinen ratkaisu Itämeren suojelemiseksi", Laine kertoo.

Hänen mukaansa viljelymenetelmiä on kehitetty jatkuvasti aiempaa ympäristöystävällisemmäksi.

Laineen mukaan nurmenviljelyn ja syysmuotoisten kasvien viljelyn avulla pellot pidetään kasvipeitteisenä ympäri vuoden, mikä ehkäisee ravinnehuuhtoumia.

Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttila harmittelee sitä, että viljelijät ovat joutuneet syntipukeiksi Itämeren rehevöitymisestä.

Knuuttila itse uskoo, että liha- ja maitotuotteiden käytön vähentäminen on Itämeren kannalta kuitenkin hyvä asia.

"Nurmipelloilta ravinnehuuhtoumat ovat merkittävästi pienemmät kuin viljapelloilta. Nurmet eivät kuitenkaan mitätöi eläintuotannon kuormitusta", Knuuttila sanoo.

Hän nostaa esiin muun muassa lannankäsittelyyn liittyvät ongelmat.

"Lannankäsittelyssä on vielä paljon parannettavaa. Nykyiset toimet eivät valitettavasti ole vielä riittäviä."

Knuuttila on tyytyväinen siihen, että uusia ratkaisuja lannankäsittelyyn ja ravinteiden huuhtoutumisen estämiseksi kehitetään jatkuvasti.

"Arvostan viljelijöiden asennetta ja panostusta näiden asioiden eteenpäin viemiseksi."

Kuluttajien ravinnejalanjäljestä 60 prosenttia syntyy ruuantuotannosta. Helpoin tapa pienentää omaa Itämeri-jalanjälkeään on lisätä kotimaisen luonnonkalan ja kasviravinnon osuutta ruokavaliossa. Myös jätevesien osuus on merkittävä, noin neljännes ravinnejalanjäljestä, Knuuttila kertoo.

"Kulutusvalinnoilla on valtava merkitys jokaisen ihmisen ravinnejalanjälkeen. Yksittäisen ammattiryhmän syyttämisen sijaan kannattaa tarkkailla ensisijaisesti omaa kulutuskäyttäytymistään."