Eläinpartio tarttuu tehtäviin, joita poliisikoulussa ei opeteta – turhiksi osoittautuvista tarkastuskäynneistä jää hyvä mieli

Itä-Suomen poliisin eläinpartio kävi tutustumassa emolehmätilaan Kuopion Vehmersalmella. Tilan asiat ovat kunnossa, eikä vierailu liittynyt eläinsuojeluilmoitukseen. Kuva: Pentti Vänskä

Emolehmätuottaja Mervi Metros pitää hyvänä, että poliisien joukossa on osaamista myös eläintehtävien käsittelyyn. Kuva: Pentti Vänskä

Poliisit ovat tottuneita käsittelemään kaikenlaisia ihmisiä ongelmineen. Eläinten kanssa tilanne on monella erilainen.

"Opinnoissa käsitellään eläimiä lähinnä lainsäädännön osalta, käytännön eläintehtäviä ei juuri ole", kertoo ylikonstaapeli Jonna Kiiskinen.

Hänellä kiinnostus ja osaaminen tarttua eläintehtäviin kumpuaa omasta taustasta. "Olen ollut heppa- ja koiratyttö ikäni."

Oman kiinnostuksen ansiosta eläintehtäviin on innolla osallistunut koko poliisiuransa ajan myös liikennepoliisissa työskentelevä vanhempi konstaapeli Jukka Littunen.

Molemmilla on kokemusta yhteistyöstä muiden eläinsuojelun toimijoiden kanssa, ja Kiiskinen on tehnyt opintojensa lopputyön eläinsuojeluvalvonnasta.

Kun Kiiskinen ja Littunen töissä tutustuivat, syntyi ajatus eläintehtävien keskittämisestä yhden partion hoitoon. Itä-Suomen poliisilaitoksen johto suhtautui ideaan myönteisesti. Vuoden alusta käynnistettiin kokeilu, jossa partio keskittyy erikoisalaansa yhden 12-tuntisen työvuoron verran joka kuudes viikko.

Eläimiin liittyviä hälytystehtäviä tulee tietysti useammin. Niitä hoidetaan kaikissa vuoroissa, mutta vähemmän kiireiset asiat keskitetään eläinpartiolle.

"Monesti eläintehtäviä kohdistetaan meille muulloinkin, jos työvuorossa on joustovaraa", Littunen kertoo.

Eläimiin liittyviä ilmoituksia tulee poliisille runsaasti. Eläinpartio arvelee, että niiden määrää ovat lisänneet erilaiset ilmoittamisväylät.

"Varmaan yli puolessa tapauksista huomataan pian, ettei tarvetta toimenpiteisiin ole. Aina jää hyvä mieli, jos käynti onkin turha ja asiat kunnossa", Littunen sanoo.

Ulkona pidettävistä eläimistä ilmoituksia tulee usein. Sitä, että poliisi saapuu tarkistamaan tilanteen, ei kannata säikähtää.

"Harvoin on kyse siitä, että eläin esimerkiksi lähtee meidän mukaan tai tehdään muita suuria päätöksiä. Monesti keskustelemalla ja neuvoilla päästään pitkälle, esimerkiksi koiratarhaa voidaan kehottaa suurentamaan. Se, että asia hoituu puhumalla, on kaikkien etu", Kiiskinen toteaa.

"Poliisin käyminen ovella ei myöskään automaattisesti tarkoita, että asiaa aletaan tutkia", Littunen jatkaa.

Vaikka tutkinta käynnistyisi, omistaja saa yleensä vielä pitää eläimensä. "Usein haltuun otetutkin eläimet päätyvät vielä takaisin omistajalleen, jos eläimen pito ja olosuhteet ovat olennaisesti parantuneet."

Poliisi ottaa yleensä ensimmäisenä yhteyttä ilmoituksen tekijään. Häneltä saatetaan kysyä esimerkiksi ulkona olevien eläinten rotua. Jos ilmoittaja ei tiedä, poliisi tavoittelee eläinten omistajaa.

"Mikäli tilanne, esimerkiksi ulkona pidettävän karjan rotu, ilmenee yleisellä tiellä ohi ajaessa, voidaan todeta ilmoituksen olevan aiheeton, eikä se vaadi edes yhteydenottoa omistajaan. Jos käymme pihassa asti katsomassa, ilmoitamme aina omistajalle", Kiiskinen kertoo.

"Usein taustalla on jo aika paljon ennakkotyötä, ennen kuin koputamme ovelle", Littunen lisää.

Eläinpartio rohkaisee jokaista eläinten oloja epäilevää ilmoitusten tekemiseen.

"Ilmoitus kannattaa tehdä aina, jos eläimestä on aito huoli. Kiusallaan tai kostoksi ilmoituksia ei pidä tehdä. Ilmoittajan kannattaa myös varautua siihen, että poliisi ottaa yhteyttä", Kiiskinen sanoo.

Eläimiin liittyvistä poliisien tehtävistä valtaosa koskee lemmikkejä, kaikkein useimmin koiria. "Karanneita, häiritsevästi haukkuvia tai huonosti pidettyjä. Koira huomataan yleensä paremmin kuin kissa", Littunen kertoo.

Kiiskinen pelkää, että ikäväänsä haukkuvia koiria alkaa esiintyä aiempaa enemmän korona-ajan etätöiden muuttuessa taas lähitöiksi. "Tässä tilanteessa koira on voitu unohtaa opettaa olemaan yksin."

Luonnonvaraisiin eläimiin liittyvät tehtävät tulevat yleensä eteen akuutteina, hätäkeskuksen kautta. Ne voivat liittyä esimerkiksi eläimen kanssa ajettuun kolariin.

Välillä poliisi antaa virka-apua eläinlääkärille, joka tekee tarkastusta paikkaan, jossa on esimerkiksi käyttäydytty aiemmin uhkaavasti. Silloin päätehtävä on eläinlääkärin turvaaminen.

"Usein nämä tilanteet sovitaan ennalta. On kuitenkin mahdollista, että poliisi on ensimmäinen, joka menee hälytyskohteeseen, jossa on vaikkapa hoitamattomia tuotantoeläimiä", Littunen kertoo.

Silloin poliisi käynnistää ensitoimenpiteet. Niihin voi kuulua esimerkiksi karanneiden eläinten ohjaamista, pahoin kärsivien eläinten lopettamista tai tilanteen kartoittamista. Poliisi voi käynnistää esitutkintaa vaikkapa puhuttamalla osallisia. Paikalle kutsutaan aina myös eläinlääkäri.

Tällaisia tapauksia on harvoin, mutta koko maan mittakaavassa useita vuodessa. Näissä usein myös tuotantoeläinten omistaja kaipaa erilaisia yhteiskunnan tukitoimia, poliisit kertovat.

Emolehmätuottaja Mervi Metros toivotti eläinpartion tervetulleiksi katsomaan ympäri vuoden ulkoilevia nautojaan. Poliisit kyselivät kiinnostuneina muun muassa tilan vuodenkierrosta.

Kuopion Vehmersalmella asuva Metros pitää alueella toimivaa Suomen ensimmäistä eläinpartiota hyvänä ideana.

"Mukavia olivat. Hyvä, että poliisissa joku on perehtynyt näihinkin asioihin ja heille kertyy koko ajan lisää näkemystä ja kokemusta. Poliisien joukossa eläimiä tuntevat ovat varmaan vähemmistössä."

Metroksen nautojen ulkoilua ei ole kukaan ihmetellyt niin, että olisi ilmoittanut siitä viranomaisille. "Olen kuullut, että joistakin tiloista aiheettomia ilmoituksia on tehty, mutta ei täällä."

Jos niin kävisi, se varmaan mietityttäisi, mutta ei säikäyttäisi. "Kun pyrkii aina siihen, että eläimillä on kaikki mahdollisimman hyvin, ei tarvitse panikoida."